Mitäs niistä urheilijoista sanotaan?

Ei tarvitse murehtia siitä, ettäkö näkisi tervettä päivää tällä urheilumäärällä. Milloin meinaa penikat vaivata, tai sitten juoksun jälkeen polvistä lähtee samanlainen ääni kuin katkoisi nippua puunoksia, välillä on alaselkä niin kipeänä, ettei meinaa pystyä olla.. ja sitten kun nämä kaikki ovat kunnossa, niin alkaa käsivarret prakata.

Olen siis ollut tänään taas urheilemassa. Mikään ei ole (vielä) hajonnut pysvästi, ei mitään mitä ei voisi itse hieroa tai Eezellä/Voltarenilla parantaa.

Tänään ei tullut edes kiipeiltyä niin kovasti kuin tavallisesti.. tai no .. ehkä se tahti sitten mitä tuli pidettyä oli rankempi käsivarsille, kuin vuorotellen varmistaminen ja kiipeäminen. Tänään mukana kiipeilemässä oli ystävätär, joka ei ollut aikaisemmin kiipeilemässä, joten tuli varmistettua kerralla aika monta nousua.. ja sitten kun mä pääsin kiipeämään, niin tuli tehtya puolestaan monta nousua putkeen itsevarmistavilla. Käsivarret saattoivat olla myöskin palautumatta eilisistä punnerruksista.

Oli kivaa.. ja oli hauska ehkä vähän tartuttaa innostusta.. ja yrittää opastaa ja tsempata. Antaa vähän sitä kaikkea upeaa kannustusta, mitä itse olen saanut niin paljon viimeaikoina sekä ystävättäreltä että eräältä miespuoliselta uudelta tuttavuudelta.

Kovasti tässä toivon, että vielä viikon verran pysyisi suht ehjänä. Selkäkivut taisivat kuitenkin johtua pitkälti kuukautisista ja niistä johtuvasta turvotuksesta, mutta.. olen edelleen pelokas. Pitää treenata nyt vkl ja ensiviikolla hieman ja maltilla. Sunnuntaina yritän sitten parantaa virallista edellistä puolimaratoniaikaa, jonka toukokuussa juoksin.