Takana taasen rämpimiset keskuspuistossa. Nyt on aivan voittajafiilis, kiva huomata juoksukunnon palaavan nopeasti. Nelisen kertaa on nyt tullut käytyä juoksemassa puolentoistaviikon aikana. Ensimmäisellä kerralla juoksimme osittain saman reitin kuin tänään.
Ensimmäisella kerralla lenkin loppuvaiheessa tuijotin vain jalkoja, ja toivoin lenkin olevan mahdollisimman pian ohi. Huomaamattani olimme ylämäessä... ihmettelin vain, kun yhtäkkiä kunto oli loppua, hengitys vinkui ja teki mieli oksentaa :D Tänään .. tuossa samassa kohdassa juostessa tuli vain vähän oksufiilis (pitkä lenkki ei sentään aiheuttanut pitkää sylkeä).
Lunta tuli välillä vaakatasossa, juoksuväylä oli enemmän tai vähemmän pehmoista lunta, ja välillä juokseminen muistutti enemmän luistelua kuin juoksemista. Kaverilla oli sentään suunnistuspiikkarit tms jalassa.. itse vedin talvigoretexeilla.
7 km:n jälkeen pohkeet olivat koko ajan krampissa, mutta hyvin sitä jaksoi vääntää loppuun asti.. 11 km tuli kaikenkaikkiaan matkaa. Mahtavaa! Hopeakehys olkapää/käsivarsiongelmalle, on tullut ainakin juostua taas.. luminen pehmeä pohja ei aiheuta edes kovaa tärähtelyä, sekä polvi, lantio että olkapää pysyy kivuttomina näiden lenkkien aikana .. ja jälkeen.
1 viikko sitten
2 kommenttia:
Talvijuokseminen ylipäätään ja erityisesti vielä tuossa kelissä, Iso RISPECT! :)
Kiitos :) huomenna varmasti tuntuu pohkeissa aivan kamalalta, melkein pelottaa :P
Ei musta olisi ollut moiseen suoritukseen ilman kaveria, sen verran masokistista touhua toi oli :) aikaa olisi mennyt varmaan puolitoistatuntia..
Lähetä kommentti