Oon niin happy!
Helmikuussahan lääkäri antoi diagnoosin selästäni, silloin ajattelin ulko- ja sisäboulderointien olevan osaltani historiaa.
Kaverit irkissä kertoivat olevan menossa porukalla boulderoimaan Lintukalliolle, ajattelin jos aviomies lähtee myös kalliolle, niin minä voisin lähteä valokuvaamaan ja spottaamaan. Sitten oma suunnitelma muuttui, että otan kengät mukaan, jos vaikka jonkun reitin uskaltaisi nousta. Hommahan muuttui siihen, että nousin helppoja reittejä vailla pädiä ja kiipesin useamman muutaman reitin, eikä nousut pysyneet max nelosissa, vaan olen näemmä kiivennyt 6a:nkin tuolla tänään. Hupsista!
Alkoi olla kahdeksan pintaan jo sen verta nälkä, että lopetimme aviomiehen kanssa kiipeilyt tältä päivää. Tuonne tulee varmasti suunnattua uudelleenkin, sillä monta helppoa reittiä jäi vielä toppaamatta. Pitää vain olla varovainen, pysytellään omalla mukavuusalueella ja olla repimättä liian vaikeita reittejä, köysittely on kuitenkin kiipeilyssä se juttu JA haluan pysyä muutenkin toimintakykyisenä. Pääpointti enivei jutussa oli lähteä aviomiehen mukaan kannustamaan.
Oli aivan mahtava ilta, meitä oli kunnon porukka liikkeellä, spottaajia, kannustamista ja pädejä riitti.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti