ulkogreidi korotettu

Kuten kirjoittelinkin, niin torstaille olimme suunnitelleet toistamiseen reissua le Piazzoleen. Jälleen kerran nousimme puolisen tuntia autolta kalliolle ja valmistauduimme lähettämään. Itsellä ei alkuunsa ollut kovin suuria odotuksia omalta kiipeilyltä, olinhan edellisellä kerralla kiivennyt 22metrisen 5c:n osissa. Oli jotenkin kuuma eikä fiiliksiä niin kauheasti.

Onnekseni aviomieheni oli reippaalle tuulella (hän olin pitänyt keskiviikon lepoa) ja hän lähti edeltä liidaamaan reittejä. Hän nykäisi kerrasta edellisellä kerralla työstetyn 5c:n ylös, jonka jälkeen minäkin nousin sen.

Pieni tauko ja mieheni ampaisi kiipeilemään 6a:ta. Projektoituaan osan reistä ylös ja eksyttyään viereiselle reitille, minä lähdin vuorostani kiipeämään reittiä, tosin nyt pysyttelin omalla reitillä :P 6a meni kerrasta!!

tyytyväisenä pb:n jälkeen

Ystäväpariskunta eksyi samalle sektorille, N lähetti ensimmäisen ulko 6b:nsä... lähdin vailla sen suurempia odotuksia ylistelemään ko reitin, ja sehän meni kerrasta! aivan mahtavaa. En ollut pahemmin katsellut miten kaverit reitin kiipesivät, 22 m nousin kuin kone, ei pahemmin lepoja, tasaista nousua.

ylis 6b ekalla ylös, photo by sami/nora

Tuonhan olisi voinut myös liidata.. no onpa jotain, jota odottaa seuraavalta Arcon reissulta. Kolme reittiä oli tarpeeksi, sillä takana oli jo monta päivää putkeen kiipeilyä. Eihän sitä malttanut mitään lepopäiviä, milloin muulloin pääsisi noin mahtavassa paikassa kiipeämään?

Aviomies kävi myös kiskaisemassa samaisen 6a:n ylös, meillä molemmilla oli mahtava ulkokiipeily päivä.

Old style (6a):n edessä "tuolla me kävimme"

Lähdettyämme laskeutumaan takaisin autolla onnistuin mahdollisesti saamaan polvilumpion sijoiltaa, kuului kova poks ja sen jälkeen sainkin sitten linkata matkan alas, joka ylöspäin tullessa terveillä jaloilla oli vaatinut puoli tuntia. Iltasella oli tuo oikea polvi kohtalaisen ylirasittunut ja nesteinen.

Perjantaille oli alunperin mietittynä paikkaa nimeltä Regina, mutta koska ei oikein tiedetty mitä vammapolveni kestävät, suuntasimme paikkaa, jossa lähestymiseen riitti autosta nouseminen, suuntasimme siis Colturaan.

kohtalaisen iisi lähestyminen

kamoja valmiiksi

Perjantaina tavoitteena oli kiivetä paljon, mutta helppoja. Paljon ei toteutunut. Ehdin nousta yhden 5a:n, 4b:n ja 4a-5b-kombon. Sade iski päälle, joten jouduimme lopettamaan leikin kolmen tunnin päätteeksi.

Kaksi ekaa nousua olivat helppoja greidiltä, mutta moovit ja seinä olivat kohtuu pelottavat. Reiteillä tuli klipattua asennoista, joista tippuessa olisi lähdetty alas selkä edellä, otteisiin ei ollut täysi luotto, sillä ko reittien otteet olivat jo hieman ehtineet lasittua.

Oma kolmas nousu oli kahden reitin kiipeäminen yhteen putkeen. Aviomies kyllä mietti tempaukseni järkevyyttä, ihan siten argumentoiden, että rope drag tulisi olemaan jo kohtalainen. Aviomies oli ihan oikeassa, kerran oli otettava jatkosta kiinni klipatessa, sillä köysi sattui menevään jumiin halkeamaan ja sen saaminen sieltä pois vaati voimakkaan nykäisyn, joka olisi pelkästää lasittuneista otteista kiinni pitäen olisi tiputtanut minut.

photo by sami/nora

Eka pitchi oli 17m ja toka 15 (tai toistepäin). Reitit olivat kivaa kiipeämista, mutta hurjan inhottava reitillä olevien seinälukkien määrän takia. Kohtaisen kuumottavassa kohdassa (pulttiväli muutaman metrin.. ainakin) paras kahva kuhisi lukkeja. Aikani yritettyä huitoa kahdeksanjalkaisia ystäviäni alas seinältä, päätin kiertää kohdan tehden varsin kivuliaat jammit, koko jalalla. Reitin loppu ei onneksi ollut enää lasittunut, joten siitä ei tarvinnut siinä kohtaa murehtia.

photo by sami/nora

Seuraavalla kerralla voi sitten kiivetä pitchit yksi kerralla.. siihen on ihan selkeästi syy, miksi tuohon oli ne määritelty, eikä ollut tarkoitus kiivetä koko 32m kerrasta ylös.