Bemböle ja ensimmäinen oikea ulkoboulder

Superaktiivinen sunnuntai, fiksuna plikkana olin jättänyt eilisen aamun herätyksen kännykkään päälle, niin ei tarvinnut tänäänkään nukkua liian pitkään.

Tällä päivälle oli viikko sitten sovittuna ulkoboulderit, jostain olin saanut päähäni, että nyt juuri syksyisellä talvisäällä on kaikista kivointa tutustua ulkoboulderoinnin ihmeelliseen maailmaan. Isot pojat puhuvat aina siitä, että kylmällä olisi parempi kitka. Pitäähän sitä päästä kokeilemaan.

Itseni tuntien tiesin bouldersession olemaan kevyttä, sillä ajatus kivien toppaamisesta on sen verta pelottava, ettei tämä oikein tule menemään itsellä urheilusuorituksesta. Kävin siis tekemässä salilla kunnon jalkatreenin heti aamusella.

Vedin alkulämmöt crosserilla, 7 min

sjmv 3 x 8 65kg  (+10kg edelliseen.. tässä sai jo puhista viimeisillä, mutta olen aikalailla varma, että tästä painosta siirrytään kovinkin pian ylöspäin)

kyykky 3 x 12 50kg

kapea kyykky & pystypunnerrus tangolla 3 x 8¨

reidenkoukistus maaten 3 x 12 40kg

etureidet 3 x 12 25kg 

pohkeet omalla painolla 3 x 15

Olen pidemmän aikaa himmaillut jalkatreenien suhteen, koska luulin treenanneeni takareiteni jumiin (taitaa johtua "vain" selästä). Tänään sitten kuitenkin eilisestä erittäin hyvästä treenistä intoutuneena päätin kokeilla hieman rajojani. Kyykyssä ehdottomasti ensikerralla vähän enemmän painoa ja sarjat lyhyemmiksi.

Kotiuduttuani ja vietettyä laatuaikaa aviomiehen ja koiruuden kanssa aloin pakata kamoja boulderointia varten. Olin ihan hurjan hermostunut, taisin vähän pelätä sitä, että tulisi kylmä. Olin myös useampaan otteeseen nähnyt mentaalikuvia siitä, että lyön naamani johonkin kiveen rikkoen kaikki 

toppasin 5+:n Egypti kuva: kloksi.fi

Kuhan olimme paikallistaneet kivet aloitimme kiipeämisen. Löysimme itsemme Boulder#2 -sektorilta. Tavoitteeni oli kiivetä edes yksi nelonen, sen lähetinkin.. sitten katselin suhteellisen helponnäköistä reittiä, 5+:n Egypti.

Kaverit veti ko reitin vierestä vielä 6a+:n.. jota en alunperin edes meinannut uskaltaa kiivetä. Täysin hallitusta ja viileästä (lue panikoiden ja kerran kirkaisten) sain kuin sainkin reitin kiivettyä. Mikään saman greidin köysireittikään ei ole koskaan noussut yhtä helposti.

flashina Joogan alkeet kuva: kloksi.fi

Vaikka nousu ei ollut niinkään tyylikäs, niin sain aikamoisen innostuksen tähänkin sorttiin. Yritimme etsiä vielä toista kuivaa sektoria, jossa olisi ollut jotain minullekin, mutta kovasti oli reitit märkänä. Yhdellä sektorilla löysimme yhden kohtuullisen kuivan 6a+:n, mutta se näytti niin pelottavalta ja korkealta.. ja siinä jalat meni kovasti käsien korkeudelle, etten uskaltanut lähteä yrkkäämään sitä. Sektorilla oli yksi jännän näköinen reitti, jonka alkuotteita tuli koklattua.. hipelöityä.. Ehkä siihen voisi vielä palata jossain vaiheessa. Tuo paikkakin on kohtuullisen matkan päässä kotoa, ensikesänä voisi vaikka pyöräillä hmm.. paitsi että pädi aiheuttaa aikamoisen tuulenvastuksen.. bussilla ehkä?

Varikkobimon otteiden koklailua kuva: kloksi.fi

Jännä juttu innostua näin asiasta, jota on ajatellut, ettei koskaan edes yrittäisi (ihan vain tällä vammafrekvenssilä). Toinen, mikä on alkanut kiinnostaa myös entistä enemmän on sportti. Tarkoituksenani ei ole luovuttaa trädikiipeilyn suhteen, mutta viimekesänä vain koin trädin erittäin turhauttavana. Tiedän teknisesti ja voimien puolesta olevan ihan ok kiipeilemään, mutta trädissä en vain saa päätäni kasaan, en yksinkertaisesti luota omiin piisseihini. Sportissa on valmiit pultit, niiden välimatka on välillä kovinkin pitkät, mutta luotan enemmän valmiisiin pultteihin. Pikkuhiljaa on alkanut syntyä halu siirtyä enemmän sportin puoleen ja päästä tutkimaan, mihin tekniikkani oikeasti riittää, kun pelko kuolemisesta/vammautumisesta omien skeidojen piissien takia ei estä tekemästä mooveja.

Noh, tässä on vielä talvi ja jääkiipeilykausi välissä.