Tippumisia ja ensikosketus kampuslautaan

Ei pitäisi missään nimessä mennä yliarvioimaan omia voimiaan tai aliarvioimaan juuri minulle räätälöityä treeniä. Olin reteesti sopinut kiipeilyt tällä päivälle, Akin kanssa taas reeniireenii. Aamulla oli jo myönnettävä, että eilinen treeni tuntui vallan kauheasti forkuissa. Miten ihmeessä sitä on aikaisemmin boulderoinut, kun noi eiliset nousut tuntui niin kovilta.. mutta.. tulihan sitä tehtyä mm.. 6 x 5 nousua, osa oikeasti vaikeaa minulle, osa lukotusta treenaten.

NOH.. nöyränä tyttönä painelin Areenalla. Tuli liidattua erittäin epävarmoin tärisevin käsin helppoa reittiä ylös, pari kertaa se vaati vielä, että rentous löytyi.. ja sitä mukaan, mitä kädet tuli pumppiin, muuttui kiipeily mielestäni entistä rennommaksi. Kun ei ole voimaa puristaa täysiä, niin sitä tuli mietityttä muuvit fiksummin. Tuli kiivettyä myös ennätyskorkealle suhteessa edelliseen jatkoon, ja tiputtua oikein kunnolla. Pelotti hurjasti, mutta voitin itseni.

Tippumisharjoituksen myötä lähdin liidaamaan paria 6b:tä 3D:llä, missään vaiheessa en niinkään pelännyt tippumista, toisella reitillä oli pariin otteeseen tultava kuitenkin köyteen, ei ettäkö olisi pelottanut, vaan olkapää kävi taasen harmittavan lähellä muljahdusta.

Huikean hyvä pössis jäi omasta uskaltamisesta. Näemme kiipeilyn alkuun pitää tiputtautua kerran/pari, jotta sitten loppuihin nousuihin löytyy rentous. Tämä rentous on siis kuitenkin edelleen vain negatiivisilla seinillä, pystysuoralla menen edelleen uskomattoman lukkoon.

Reilun 2,5h:n köysittelyn jälkeen menimme vielä boulderhalliin vetämään circuit -treeniä. Kierto: campuslauta, yläselkä, vipunostoja, dippejä ja vatsoja x 4, ja joka kerralla toistot lisääntyi. Kampuslauta ei ollut sinänsä uusi juttu minulle, tiesin mikä se on, mutta en koskaan ollut treenimielessä siihen koskenut. Olivat laittaneet tällaisille aloittelijoille apujalikset lautan alapuolelle seinään, siten sain jo varsin kivasti kampusteltua. Openhandi on vaan kauhean haastava, pikkurillin mukaantulo vaatii kovasti keskittymistä, sitä kun haluaisi krimpata kaikki otteet. Uutena oli myös se miten  tuli treenattua dippejä, en koskaan aikaisemmin ollut kokeillut tehdä dippejä ..hmm.. nojaten käsiin jalat roikkuen alla.. nyt sekin on tehty.. eikä se ollutkaan niin vaikeaa/raskasta, kuin olin kuvitellut.

Tuli lähdettyä varsin rääkättynä tärisevänä kokonaisuutena autolla kotia kohti. Huomenna sitten vuorossa boulderit, toivottavasti pysyn edes helpommilla nousuilla hetken ajan otteissa, ehkä seuraavat hupikiikut voisivat olla asteen verran kevyemmät.

Lisäys
btw. hyvä top 10 hallikiipeilyn 10 kaskyä

Eilen tuli katseltua ihme perseilykiipeilyä salmiksessa:

Negatiivsellä ylistelyä, jos ylistellän negaa, niin mennään sit kakkosena, klipataa se köysi pois jatkoista, mutta ei yläköyttä, siitä tulee kauhea heilurit. Toiseksi, pitää miettiä miten sijottuu varmistaessa suhteessa kiipeilijään, että jos liidaaja tippuu, ettei sit olla päällekäin.. ja herranjesta ei metritolkulla löysää liidin. Eilen tuli yksi kiipeilijä lujaa maahan asti toisen jatkon jälkeen. Ja älkää ihmieset ihmeessä varmistako varvastossuissa/paljain jaloin, siinä oikeasti voi sattua pahasti kaverin tippuessa. Olen puhunut.