Onni on olla ymmärtävä työnantaja, puolet työpäivästä takana, punttiksella ja sitten takaisin työn ääreen.
Pieni punttitreeni pullistelupelleilyineen piristi kummasti, ihan syystä ei ole taaskaan tullut kauheasti kirjoiteltua. Ties vaikka tästä tulisi tapa, mutta vain lyhyemmillä salipiipahduksilla, sillä pitkät istumisajat ei sovi selälleni. Hyvät pössiksestä punttitreenistä siivitti mukavasti lopun työpäivän.
Tuntui hyvältä tehdä pitkästä aikaa maveja ja kyykkyjä. En ollut täysin voimissani, monissa liikkeissä tein vähän pienemmillä painoilla. Kuitenkin, tuntui mahtavalta tehdä maveja, sillä olen pidemmän aikaa vältellyt niitä takareiteni takia. Nyt olen päättänyt olla täysin kipujeni orja, vaan teen liikkeitä, mutta vähän pienemmillä painoilla.
Tänään tuli herättyä aikaisin... silmät painoi tonnin. Edellisenä iltana oli mennyt harvinaisen myöhään kahden ystävättären kanssa. Tytöt olivat luona käymässä, tarjolla oli salaattibuffetti ja kikhernesuklaakakkua. Olin häkeltynyt, kuinka hyvin kakku meni kaupaksi. Kannatta kyllä kokeilla ko kakkua.
Ajattelin, että illan keskustelut pyörisivät kevyiden aiheiden ympärillä, mutta tuntuu että vaikeista asioista puhuminen teki eilen meille kaikille hyvää.
Mutta tosiaan, tänään oli jälleen kerran kiipeilyaiheisen kisan aika. Vuosi sitten kävin katsomassa ja kannustamassa Adventure Partnerssien järjestämässä hakkuuhuukkailu-kisassa. Tänä vuonna ilmoittauduin itsekin kisaan.
Hakkuuhuukkailut pidettiin Helsingin Olympiastadionilla. Kisoja varten oli rakennettu neljä reittiä, joista kolmissa oli mahdollisuus myös liidata reittejä katossa. Tänä vuonna oli uutena myös kokeilureitti niille, jotka eivät olleet vielä lajiin tutustuneet. Helppo pystysuora "palikkameri". Huukkailussa jäähakkujen piikit asetellaan otteille, puisille tai vaikka samanlaisille muovisilla, mitä sisäkiipeilyhalleissakin on.
Tänään sitten ensimmäistä kertaa kokeilin huukkailua. Ensimmäisellä kerralla puristin forkut kivikoviksi, en aluksi luottanut jalkoihin lainkaan, joten silloinhan suurimman osan työstä tekee käsillä.
Kaksi helpointa kisareittiä nousi mukavan pitkälle. Kaksi vaikeampaa meni erittäin hikisesti edes alun, mutta jokaiselta reitiltä sain ainakin yhden pisteen. Vähän sama kuin Sisuissa, osallistuminen ei varsinaisesti jännittänyt, olin ihan realisti, että olen varmasti ihan viimeistän sijoittautuneiden joukossa, viimeinenkin sija on hyvin todennäköinen. Mutta menin ja pidin hauskaa.
Kiipeillessä tutustuu ihanasti uusiin ihmisiin, tuli vaihdettua kuulumia niin monen kanssa. Parhautta! Tänään törmäsin vanhaan lukiokaveriini. Oli uskomattoman kiva vaihtaa kuulumisia kiipeily lomassa. Ko kundi oli aina tosi mukava, ja istumiset yhdessä bilsan tunnilla oli ihan parasta lukiossa, kunnes sitten tuli vaihtarivuosi, eikä tullut nuorta miestä enää nähtyä.
Pitää varmaan harkita Saken jäsenyyttä, jotta pääsee huukkailemaan useamminkin kuin kerran vuodessa. Yläselkä on aika tulessa.. ja kotiuduttua nukahdin sohvalla aviomiehen kainalaan.. rankkaa olla useita tunteja ulkoilmassa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti