supersalmis 9.11

Eilen lähdin suurella innolla kohti Salmisaarta. Kiipeilystä olikin ehtinyt kertyä jo muutama päivä taukoa, ja ajattelin olevani täysissä voimissa. Olin mielessäni kiivennyt 3D-seinän oranssia sloupperireittiä. Lämppäri ja oranssin kimppuun.. ihan kuin joku olisi imenyt kaikki voimat, tahtoa oli, mutta kroppa ei toiminut, hassu olo vain, sillä ei varsinaisesti väsyttänyt lainkaan. Pari epäilystä syystä. 

Luulin olevani täysin voimaton lähtiessäni lähinnä läpällä työstämään erästä 6c:tä vietyäni reitille köyden ylös toista reittiä pitkin. Yllätin itseni, kakkostelin reitin ylös yhdellä levolla. Innostuin niin, että päätin kokeilla toistamiseenkin reitin kakkostelua, ja sehän meni sitten puhtaasti. 

Tänään sitten oli uusi päivä, uusi yritys, kunnon yöunet takana ja uusi selkälääke jäi ottamatta (se taisi heikentää suoritusta pe).

Tuli liidattua parit helpot lämppärit. Tänään seuraan liittyi Aki. Osa seurueesta kävi yläkerran parvekkeella testaamassa uusia reittejä, ja me jäimme A;n kanssa alakertaan kiipeämään 3D:tä.

kuva: Aki

Oli varsin jännittävää kiivetä uudessa seurassa uudenlaisella tyylillä. Tavallisesti on tullut kiivettyä joka nousulla uusi reitti. Tänään hioimme 5c/6a:n reittejä ylös. Tuli lähetettyä 6a, jota en aikaisemmin ollut päässyt syystä X puhtaasti ylös. Tänään sain kasattua itseni. Taisin ajatella koko nousun ajan "on ihan ok, jos tipun, on ihan ok jos tipun". Voi mikä voitonriemu kun toppasin reitin.

kuva: Aki

Eräällä reitillä sitten harjoittelin reitiltä tiputtautumista. Tänään ekat tippumiset meni pienellä kiljaisulla, mutta päivän vikoilla minusta pääsi tuskin ääntä. Huikeaa kehitystä. 2,5v kiivennyt ja tänään yhtäkkiä tuntui tulleen läpimurto tippumisessa, edes Antonin kanssa en pystynyt tiputtautua pelkäämättä. 

kuva: Aki

Jäi sellainen olo, että tätä lisää.. lisää pannuja, lisää tuollaista hiomista ja toistoja. Tuntui huikealta saavuttaa tänään se rauhallisuus, ettei tippuminen ole pahasta. Viisien (?) pannujen jälkeen tippuminen ei tuntunut lainkaan pahalta ajatukselta. Lähetin uudestaan aikaisemmin kiivenneeni 6a:n, parissa kohtaa olin varma, että saatan tippua, mutta palauttaessani mieleeni sen tunteen, joka nyt tippumistreeneissä oli, katosi pelko tai jännitys, pelko tippumisesta ei tullut, liikkeet ja oma puristus otteista oli rennot kuin yliksessä konsanaan.

On fiilis, että lisää vielä tätä, jotta saan tuon tunteen entistä paremmin iskostettua päähäni, jotta se löytyy nopeammin niillä kerroilla, kun kaipaan itseni rauhoittelua. Taitoa alkaa olla jo ihan mukavasti, nyt pitää vielä saada pää mukaan.