i'm all smiles

Mun iloa vähentää se, ettei ystävä päässytkään tänään kiipeilemään kanssani, mutta pääsin sentään seinille. Ensimmäisen tunnin tahkosin itsevarmistavia, yritin keskittyä kovasti kiipeilytekniikkaan. Huomenna on varmasti jalat kipeät, sillä nyt kiivetessä yritin keskittyä siihen, etten raahaa jalkoja, vaan että liikutan jalat paikoilleen ja sitten suoristamalla jalat etenen, enkä niinkuin tavallisesti, että rystyset valkoisina revin itseäni seinällä ylöspäin :D

Avopuoliso laitta erään videon minulle, josta ymmärsin miltä kiipeämisen pitäisi näyttää.

Itsevarmistavilla kiipesin pariin otteeseen jokaisen helpon reitin, viimeisenä yritin sitten vielä kiivetä yhstä 6a:ta, jota pääsinkin yllättävän korkealle. Yllätyin siitä, että sain kuin sainkin voimia ja uskallusta taiteilla ko reittiä.

Kaveripojan saavuttua paikalle siirryimme itse asiaan. Tai no.. mä en tänään liidannut, mutta kiipesin kakkosena mulle haasteellisia reittejä, yhden minua pelottavan 5b:n, yhden 5c:n pääsin (pienellä avulla) yhtä klippiä vaille ylös asti ja yhtä 6a:ta yritin päästä ylös. Viimeisellä reitillä ei vain ollut enää puristusvoimaa. Oli kyllä kivaa. Sain sitten taas puolestani varmistaa kaveripojan liidaamista.

5b:n reitistä.. sen voisi yrittää ensikerralla liidata itse :) Kuten myös tuon 5c:n. Areenan uudistuttua sinne on tullut paljon ihania haastavia reittejä, siellä on nyt jo monta sellaista, jotka haluan päästä kiipeämään tuoreilla käsin.

Kiipeily on NIIN kivaa. Tänään taas ajelin erittäin tyytyväisen kotiin, jälleen kerran olin ylittänyt itseni seinillä.