En sitten maltakaan odottaa huomiselle päästäkseni kiipeilemään. Avopuoliso lähtee pelaamaan hokia samoille suunnitelle missä käyn kiipeämässä, niin päätinpä sitten hypätä kyytiin. Vaihtoehto B on vain maata kotona sohvalla, koti on siisti, keittiö on tip top ja jos telkusta tulisi jotain hyvää, niin sen voi ajastaa.
Taitaa olla taas vuorossa yksin kiipeämästä, mutta se ei haittaa. Yllätyin siitä kuinka paljon tykkään kiivetä itsevarmistavilla.. vielä kun jäi muutama reitti seinillä koukuttamaan, tänään meinaan ottaa rauhallisesti ja kiivetä ne pari reittiä ylös. Kyllä!
Eilen äidin kanssa salilla juttelin äidille siitä kuinka tässä saliharrastuksessa on tietyllä tavalla vaikeampi huomata omaa kehitystään. Juostessa kehittymisen huomaa kun jaksaa juosta pidempää .. ja kun juoksunopeus nousee, uinnissa sama juttu. Kiipeilyssä taasen kehittymisen huomaa siinä, että pääsee aina vaativampia ja vaativampia greidejä.
Salitreenissä mun tavoitteena on ... no tietenkin se, että voima kasvaa, jaksaa tehdä pidempiä sarjoja isoimmilla painoilla, mutta yksi mun tavoitteista on tietenkin oman kropan muokkaaminen omalla silmälle sopivaksi. Tämän seuraaminen paljaalla silmällä on kauhean vaikeaa.. aivan kuten myös esim kun/jos laihduttaa, oma silmä tottuu sille muutokselle, sitä muuttuu sokeaksi muutokselle. Mulla on salitreenaamisen suhteen sama.
Tuntuu vähän hölmöltä ottaa tai otattaa kuvia itsestään pullistelemassa, mutta .. näin sitä ainakin huomaa kehittyneensä :) Vasen käsi on vielä niin kaukaan kehityksestä, vaikka sitä tuli mm yleisurheillessa treenattua, niin pääpaino kuitenkin oli aina heittokädessä. Salillakin huomaa kuinka tuo vasen "laahaa".
4 kommenttia:
Kyllähän tuo haba on kasvanut ihan näytettävästi.
Saralle kompsit, haba on vuodessa kasvanut selvästi ja olkapää(t)kin. ;)
Mahtavaa kehitystä! Näyttää todella hyvältä! :)
Joo, noista kuvista sen huomaa. Ilman kuvia en itse muutosta hahmota.
Lähetä kommentti