kevyt perjantai-illan punttis

Alunperin tämän päivän piti olla lepopäivä urheilusta, mutta koska kenkäostokset siirtyi toiselle päivälle (Nina's sulki tänään jo viideltä, snif!) niin pääsin ajoissa kotio. Lähdin salille lähinnä avopuolison "tueksi". Olihan siellä taas kiva heilutella painoja.

Ruokailut ovat menneet varsin mukavasti, pääsääntöisesti suunitelmien mukaan. Liikuntaa on tullut harrastetta monipuolisesti ja riittävästi, joten ei ole tarvinnut pelätä lihoavansa. Jokin pieni vinksahtnut ääni välillä päässä yrittää huudella, että vähentäisi ruokamääriä, vähentäisin kaloreita, jättäisi leivät ja pastat syömättä jne.. Jos punnitsen itseni, niin sen jälkeen äänet päässä alkavat huudella enemmän. MUTTA kuten aina muillekin sanon, vaaka ei ole se mittarit, pitää katsella miltä vaatteet näyttävät päällä

Mulle peili ei aina vaan kerro aina sitä "totuutta", välillä mua sieltä katselee se 80kg tyttö, joka olisi halunnut suurinpiirtein vuolla itsestään ylimääräiset laardit pois. Pitäisi varmaan käydä taas jossain välissä kehonkoostumusmittauksessa, edellinen taisi olla joskus lokakuussa. Jos ne mittaukset saisivat sen pläskin mun sisällä pitämään suunsa kiinni.

Onneksi näitä hetkiä on nykyään vähemmän, suurimman osan ajasta alan olla jo tyytyväinen itseeni ja omaan vartalooni.

Tänään olisi kovasti salin jälkeen tehnyt mieli vetää eilen leivottuja rouhesämpylöitä kaksin käsin, mutta onneksi maltoin mieleni. Nyt edessäni on jättimäinen annos höyrytettyjä kasviksia, nuudeleita, kanaa ja kananmunanvalkuaisia. JOS tämän jälkeen vielä on nälkä niin mä vedän maitorahkan. On vain pakotettava itsensä syömään kaikki noi fiksut ja suunnitellut ateriat; ei etteikö muuten saisi tarpeeksi energiaa.. vaan koska muuten tulee sitten nälissään vedettyä kaikkea ei niin fiksua ja paljon.

Hyvästä ruokailusta.. mun pikkuiseen. Mimihän on välillä ollut hurjan ronkeli syömään, saattaa useita päivä vain närppiä ruokaansa ja välillä on jättänyt ruoan kokonaan koskematta. Aina välillä ollaan luultu, että olemme keksineet jonkin jutun millä saamme Mimin syömään ruokansa. Nappulat + jokin juttu.. tonnikala, kurkku, tomaatti, raejuusto.. oltermanniraaste, mutta jokainen noista on parin päivän jälkeen menettäny tehonsa.  Nyt ehkä ollaan vihdoinkin löydetty se millä saadaan tuo syömään, vastaraastettu parmesan. Onneksi toi on vaan tuollainen pikkuinen, eikä esim rotikka mille ei varmaan pieni määrä raastetta riittäisi.

Avokki sanoi, että meissä on jotain vikaa, kun ruokalistalla lukee "parmesania Mimille".. sehän on koira :D Pääasia että toi nyt syö.