yhteenveto

SIISTIÄ! siis meillä täällä kotona.

Ihan mieletöntä,täällä ei ole ollut AIKOIHIN näin siistiä. Olen roudannut laatikkotolkulla tavaraa vanhusten luokse, järjestellyt hyllyjä, ottanut turhia koristeita pois. Asunto näyttää niin ihanalta ja täysin riittävän kokoiselta meidän pienelle perheelle. Miten mä ikinä raaskin luopua tästä? Kuvia tulee sitten kun asunto on myyty.

Uudenvuoden vietto on vielä hieman auki. Alunperin mietittiin uuden vuoden viettämistä kaverin vanhempien luona, mutta asiaa tarkemmin ajateltuna tuli paska äiti -olo, kun edes harkitsin pienen jättämistä joidenkin vieraiden hoiviin mahdollisesti pelottavana yönä. Mimi ei kyllä tunnu useinkaan pelkäävän mitään, vaan on hurjan rohkea pikkuinen, mutta ei sitä siltikään voi tietää.

Omissa suunnitelmissa on mennä semi hyvissä ajoin vanhempien luokse saunomaan ja syömään. Sitten kotiin. Avokin päättämättömyyden takia meidän suunnitelmat ovat täysin avoinna. Hieman ärsyttää, ettei häneltä voi saada mitään kunnon vastausta siitä mitä meinaa tehdä jne, koska.. minulle kuitenkin jää mahdollisten vieraiden (kaveripariskunta mahd) kestittäminen. Harmittaa kyllä mennä yksin vanhempien luokse. Minulle on kauhean vaikea mennä perhetapahtumiin yksin, en jotenkin vain viitsi sanoa kaikille uteleville sukulaisille, että avokki ei vain halunnut tulla, että jokin muu oli tärkeämpää. En tiedä miksi.

No mutta.. uusi vuosi kuohuviiniä juoden .. ja ajattelin aurajuustohedelmäsalaatin... hieman pähkinöitä .. ja jotain.. eiköhän sillä saada uusi vuosi toivotettua tervetulleeksi.

Yhteenveto kuluneesta vuodesta
- saimme Mimin
- ihana loma Hampurissa
- silmäleikkaus
- ostimme yhteisen asunnon avokin kanssa
- sain kelan kuntoutustuen terapiaan
- paljon ihania muistoja
- paljon rakkautta, haleja ja pusuja

loma, day 1

Täydellisen valkoista, stressitöntä, rauhallista mutta kuitenkin touhurikasta.

Avokki lähti aamulla töihin, lähdin melkein samanalla ovenavauksella ulos koiran kansa. Meidän pieni on niin suloinen temmeltäessään tuolla ulkona lumessa. Hyvä, että tein Mimille villapaidan, muutenhan häntä ei erottaisi tuolta valkoisesta lumesta <3

Kävin äsken tämän vuoden viimeisessä terapiassa. Jatkettiin edelleen anoppi teemalla. Jotenkin haluaisin todellakin sen yhteyden syntyvän. Mutta joo, nyt en halua asiaa ajatella enempää.

Tämä päivä on pyhitetty joulun valmisteluun, käyn hakemassa postista pari juttua, siivoilen, touhustan, haen kuusen kellarista (ah, vuoden päästä hankin vaikka väkisin sen aidon, kun vihdoinkin on sitä tilaa), teen ystävien joululahjat valmiiksi ja ja ja .. mitäs muuta.. no varmasti jotain.

Ei stressiä, tänään ei ole enää kiire minnekään. Huomenna tosi taitaa olla hieman juoksemista, mutta sitten taas keskiviikkona saan rauhoittua.

On vaan niin täydellinen talvipäivä, olin niin hyvällä tuulella, että kolasin parin naapurinkin parkkiruudut :)

voi voi oi voi voi voi oi

tänään on kaikki huonosti, ei mulla.. mutta tuolla toisella.

Ihmeellistä miten kaikkiin mun ehdotuksiin keksitään aluksi negatiivinen tai vähättelevä vastaus. Ihme väittelyä äskenkin tulevan asunnon lattioista, seinistä ja hyllyistä. Helppo yrittää tehdä mitään ratkaisuja kun toisen mielipide vaihtelee vähän turhankin usein.

Jotenkin tuntu, että sekin, että toisella on rahat nyt lopussa olisi mun vika (on pitänyt pyöriä kaupoilla ja käydä ulkona syömässä.. ehkä kuitenkaan se, että jos kahtena kertana tässä kuussa on käynyt ulkona syömässä ei kuluta kaikki rahoja.. mitenkäs se 700 euron objektiivi :P). No siis.. rahathan eivät ole loppu, mutta se mitä avokki kuvitteli käyttävänsä joulussa on siis viittä vaille mennyt, meillä on erikseen rahat ruokaa ja muihin laskuihin, on sitä yhteistä rahaa, tili jolle laitamme aina kuun alussa palkasta tietyn summan, sen jälkeen loput rahat menevätkin siihen mihin kumpikin parhaaksi näkee.

GRAH!

Dodich, tulihan se tuohon noin, oli hetken hiljaa ja sanoi.. "mulla on ollut vähän mökömökö-päivä". "IHAN TOTTA? en mä oo huomannut."

Äsken meni nimittäin sellaisiin melkein vyönalle lyönteihin, "miettiessämme" tulevan asuntomme sistustusta, että meinasin hermostua. Onneksi tavalliseen tyyliini olin erittäin rauhallinen. Mahtijuttu, vihdoinkin uskallan sanoa omia mielipiteitäni, ihan kaikkea en tosi sanonut mitä ajattelin, joskus se voi vain olla viisaampaa.

Oli muuten mielenkiintoinen keskustelu tänään terapiassa. Siitä myöhemmin lisää. Nyt nukkumaan, oon ihan poikki, ja kiukuttelun asteesta päätellä, niin on avokkikin.

oi onni, oi ilo!

First things first, nyt pitäisi pysty laittamaan kommentteja, mikäli niitä haluaa jättää.

Toinen asia, toi oi onni, oi ilo! Elikä, saan avokin vanhempieni tykö aattona. Tietenkin tällä on hintansa, mikäänhän ei ole ilmaista, eli menenme sitten yhdessä avopuolison vanhempin luokse, josta sitten matkaamme minun vanhempieni luokse saunomaan, syömään ja avaamaan lahjat. Menen myös ennen anoppilaan menoa vanhempieni luokse syömään joulupuuroa.

Pääasia on, että saan olla perheeni kanssa illemmalla, ja että avokki on kanssani myös täällä.

yes please ;)

i wanna look good naked

Uudenvuoden päätökset ovat huijausta, jos jotain päättää tehdä .. niin se on tehtä NYT eikä keksittävä syitä miksi vain viityttaisi asiaa.

Eikait tässä muuta voi kuin pitää vain lisätä liikuntaa ja alkaa syödä fisummin, viimeaikoina ei ole jostain syystä tehnyt mieli lainkaan lämpimiä aterioita, lähinnä suklaata ja hedelmiä.. ja juustoa.. tosi fiksua. Täytyy nyt skarpata, alkaa syödä viisi kuusi kertaa päivässä, lisää myös kuutena päivänä jonkinsortin liikuntaa ja ja ja .. jotain ..

Niin teiniltä kuin se kuulostaakin, niin ihannekroppa on Britneylla (ennen lapsia ja sekoamista.. ja onhan sillä nyt håt håt håt kroppa) <3 Siitä ei vain pääse yli eikä ympäri.

Hemmetti, loppuu tekosyyt, alkaa uusi elämä. Tai siis .. onhan mun uusi elämä alkanut jo aikoja sitten, ikinä aikuisiällä ollut näin hyvässä kunnossa.. tms.. mutta mä haluan paremman, laihemman kropan (ennen kuin sitten annan raskauden muuttaa sen kokonaan toisenlaiseksi).

ajoitus

Kerrankin avokki tajus panna oikealla hetkellä. Eilen olin niin täynnä pyhää kiukkua, ehkä itseäni ja tilannetta kohtaan, etten halunnut mennä kotiin. En halunnut puhua kenellekään, halusin vain piiloutua peiton alle ja möllöttää, ryvetä itsesäälissä ja nukkua.

Siinä kun se sitten hali ja pussaili ja kertoi ikävöineensä mua päivän aikana aloin sulaa <3

Ugh, uudelleen löysin tänään ihanan bändin .. ja mielettömän biisin Kingston Wall - I Feel love.. mieletön levottmuus kappaletta kuunnellessa.. tai sit on väärä lääkitys, mutta tekis mieli panna avokilta jalat alta <3

vähemmän kiukkuinen

Avokilta meni eilen ihan kokonaan ohi, että kriiseilin aidosti. Se vaan nauroi mun avautumisille.

Jälleen kerran ollaan siinä tilanteessa, että mua harmittaa se, että ollaan osiltamme niin eri vaiheissa elämään. Nyt kun palasi takaisin halu hankkia lapsia, niin .. noo avokki on sitä mieltä, että tässä pitää vielä sitten nauttia elämästä .. kun se on vasta alkanut. Mä taas koen, että mun elämä on alkanut jo aikoja sitten. Onhan siinä ero kun toinen on lähtenyt kotoa 18v.. toinen vasta 25v. Oon silleen avokkia 7 vuotta edellä. Kauankohan tässä pitää odotella,jotta se on sitten elänyt tarpeeksi elämäänsä ja haluaa sit niitä lapsia.

Mä oon taas ihan paniikissa lukenut kaikki artikkeleita hedelmällisyydestä jne. Avokki ei myöskään lainkaan suostu edes ymmärtää, että mun töiden kannalta ei tätä ihan hirveän pitkälle voi siirtää.

Vittu. Ahdistaa.

Onneksi sain sentään Kelalta eilen myönteisen päätöksen kuntoutustukeen, joten nyt sitten voin alkaa käydä 2 kertaa viikossa juttelemassa ilman pelkoa taloudellisesta kadotuksesta.

vanha ja kiukkuinen

nyt on ainakin sellainen olo. nyt ärsyttää ihan pinnalliset asiat, tunnen olevani LÄSKI ja vanha. En osaa meikata, enkä laitta hiuksia, kaikki muut ovat aina paremman näköisiä. Lauantaina oltiin avokin kanssa ulkona, ja mua ärsytti aivan hirveästäi oma valju ja mitätön olemukseni... kaikki muut olivat hoikempi ja paremmin laitettuja kuin minä.

Lauantaina pitäisi lähteä tyttöjen kanssa ulos, nyt vaan oon niin saatanan kärttyinen olo.. jos mä vaikka leppyisin siihen mennessä.

Auttaiskohan oloon, jos opettelisin meikkaamaan ja laittautumaan muutenkin?

MUR!

pienten ilojen päivä

avokki oli laittanut tosi ihanaa tryffeliä tämän päivän luukkuun
uskaltauduin crossing pro -tunnille, pärjäsin siellä tosi hyvin tauon jälkeen
sain käytä s-marketissa ilman paniikkikohtausta
löysin kaupasta prossaminuttisuklaata .. mielettömän hyvää <3

:D Oikein hyvä päivä

Nyt hieman siivoilua keittiössä ja sitten tekemään piparkakkutaikinaa :)
Mun piparkakkuihin tulee appelsiininkuorta, just ihana vivahte pipareihin

K - didi

Katselin eilen dr.Philiä, sairasta, mutta .. mä huomasin ihannoivani sitä anorektista naista, sitä itsekuria. Ei hyvä. Joskus multa pitäisi kieltää televisionkatselu.

On tainnut tulla hieman painoa lisää, tuntuu, etten halua oikein näyttäytyä vähissä vaatteissa. Tyhmät hartiat/selkä .. asuntokaupat, silmäleikkaus .. kaikki ovat vaikuttaneet liikunnanmäärään. Joulusta huolimatta aion pistää liikkuen. Viikon päästä lauantaina on tyttöjenilta, teemana on Bling bling .. .eli? Mitä mä oikein laitan päälleni? Ahdistaa jo etukäteen se olo, mikä iskee jossain vaiheessa iltaa itseluottamuksen ropistessa alas, jolloin bilefiilis vaihtuu siihen ahdistukseen, että mitä mä oikein kuvittelen, possulta näytän jokatapauksessa. YÖK!

Täytyy vain nyt taas taistella mielitekoja ja omaa mukavuudenhalua vastaan.