champagne o'clock

Tai siis kuohuviiniähän tuo on, mutta silti. Parin kolmen viikon aikana urheilulta on vienyt aikaa asuntometsästys, pankkisumplimiset ja muut asiaan liittyvä asioiden hoitaminen.

Aviomiehen kanssa katseltiin jo vuosi sitten asuntoja, käytiin parissa näytössäkin. Alunperin haluttiin pysytellä nykyisellä asuinalueella, en voinut kuvitella muuttavani yhtään idempään ja länteen (Espooseen) ei koettu, että meillä on varaa, ainakaan sellaiseen asuntoon mihin oikeasti haluaisimme muuttaa.

Olimme muutamia viikkoja takaperin iskeneet silmämmen alueellamme myytävään rivaripätkään, kävimme siellä, pyysimme välittäjän tulemaan meidän tykönä tekemässä asunnostamme arvion ja painelimme pankkiin. Siinä vaiheessa vaan, kun olimme miettineet tarjoussumman sekä saaneet omalle asunnollemme ostajan, niin haluamastamme asunnosta oli jo tarjousneuvottelut menossa. Tilanne harmitti tottakait, mutta asiat tapahtuvat syystä, meidän ei ollut tarkoitettu saamaan ko asuntoa sitten.

Sunnuntain pettymyksen jälkeen maanantaina kävimme alunperin ihan vitsillä katsomassa Espoossa erästä paritalon puolikasta, ajattelin että sijainnin puolesta ei olla todellakaan muuttamassa, mutta asiaa tarkasteltuani tajusin, ettei työmatka nyt muutu dramaattisesti JA sieltä menee jopa bussi nykyiselle punttikselle.

Ajaessamme kohti myytävää asuntoa, tajusimme että miljöö olisi ihana, että vaikkei lampimaisemaa enää olisikaan, niin ympäristö muuten tarjoaa mahtavat puitteet ulkoilulle, ennenkaikkea paljon mielekkäämmät pyöräilymaastot JA kiipeilyreissujen kannalta myöskin talo sijaitsee paremmin ja lähempänä tiettyjä kallioita.

Mutta se mikä meille myi ko talon oli piha. Olen aina ajatellut, etten tule aikoihin saamaan omaa pihaa. Haavena on aina ollut omakotitalo, miehelle taasen on ajatuksena rivari ollut riittävä. Esittelykuvista en ollut tajunnut oikeasti sitä miten iso piha talossa on, nyt voi ihan hyvin laittaa pihalle leikkimökin, keinut ja/tai hiekkalaatikon sekä omia istutuksia, jos niille aikaa riittää. Uudessa kodissa on tilaa myös toimistolle sekä lapsille, jos vielä toisella lapselle meitä siunataan. Alunperin katselemassamme rivarissa vanhempien makuuhuone olisi joutunut jäämään alakertaan ja takapiha oli vaan laudoitettu terassi, kuten sanottu, kaikki tapahtuu syystä.

Asunto ei ole mikään läävä, mutta se vaatii paljon maalia, yläkertaan uudet lattiat, tasoitetta, hiomista ja meidän mielestämme uuden keittiön. Mikseipä tehtäisi asunnosta nyt mieleinen, kun mahdollisuus siihen on.

Asuntokaupat on tehty, mutta myyjälle on annettu nyt reippaasti aikaa saada omat kamat siirrettyä asunnosta pois, tässä on siis hyvä aika suunnitella mitä kaikkea haluamme budjettimme rajoissa asunnolle tehdä. Muuttamaan pääsemme toivottavasti tammikuun aikana. Hienoa on myös se, että saamme asustella nykyisessä asunnossa, kunnes uusi talomme on muuttovalmis, ei ole mitään kiirettä tai stressiä rempan suhteen, eikä tarvitse asua kaaoksen keskellä. Aivan ihanaa.

8660g

Poika kasvaa kova vauhtia, reilu viikko sitten neuvolassa mitattiin pojalle kertyneen pituutta jo 66cm ja painoa oli hurjat 8660g. Painoa pojalle on siis kertynty yli kilo kuussa, ei huonommin.

Vielä viikko sitten meillä mentiin pelkällä maidolla, tiistaina neuvolan jälkeen päätin alkaa pikkuhiljaa antaa soseita lapselle. Neuvolassa ollaan oltu hyvin kannustavia, kukaan ei ole yrittänyt vähätellä imetystä tai tuputtaa soseita.

Mietin pitkään, että mikä on oikeasti se oikea hetki aloittaa lapselle kiinteiden antamisen. Jos asiaa kysyy imetyksen tuki ry:ltä, niin siellä neuvo on, että 6kk asti täysimetys, siellä sitä perusteltiin mm sillä, että lapsi saa kyllä äidinmaidon kautta maistella eri makuja ja pidempi imettäminen suojaa allergioilta tms. Neuvolasta taas asiaa kysyettäessä sanotaan, että 4-6kk:n välillä aloitetut pieni maistelu päinvastoin voisi vaikuttaa siihen, ettei lapselle tulisi allergioita. Kauhean ristiriitaista, kun molempia asioita perustellaan samoin argumentein.

sose: 90% omenaa - 10 % mustikkaa

Puhetta on ollut myös siitä, että sitten olisi hyvä antaa lapselle ruokaa, kun lapselle on jokin herkkyysvaihe päällä, kun lapsi osoittaa mielenkiintoa ruokaa kohtaan. Välillä tuntuu, että poikaa on alkanut kiinnostaa äidin suuhun menevä ruoka.

Alunperin mietin, että imettäisin siihen 6kk asti, jossain vaiheessa mietin sitä, että se olisi 5kk täysimetystä, mutta nyt kuitenkin olemme aloittaneet jo soseet. Lähdin liikkeelle sen kummemmin asiaan perehtymättä, pitäisi kuulema antaa erittäin pieniä maisteluannoksia ja viikon verran samaa makua, eikä edes välttämättä montaa kertaa päivässä. Hupsista, minähän annoin ensimmäisen päivän mangoa ja sitten omenamustikkaa, määrät taisivat olla myös vähän tavallista isommat. Räjähtikö lapsi? Ei. Tuliko lapsi kipeäksi? Ei. Nyt kuitenkin homma jatkuu maltillisilla annoksilla (tl tai pari kerrallaan) ja muutaman päivän - viikon verran samaa makua maistellen.

Sitä kovasti pelkää kaikkea muutosta. Alussa pelkäsin lapsen lopettavan rinnasta syömisen, jos annetaan pullosta, nyt sitten pelkään soseiden syrjäyttävän minut. Rauhoittelin itseäni, ei tuo pari tl sosetta päivässä korvaa äidinmaitoa ja läheisyyttä. Pelkoa ei myöskään auta se, että tuntuu välillä, että tietyt tahot "hyökkäävät", jos joku toinen ei toimi aivan juuri heidän uskomustensa mukaan. Toimisinko tarkoituksella tavalla, joka olisi vahingollinen lapselleni? En.

HS: Täysimetys puolivuotiaaksi kyseenalaistetaan – kiinteät ruoat pitäisi aloittaa 4–6 kuukauden iässä

Toivoisin aloitettujen kiinteiden vaikuttavan pikkuhiljaa yöuniin. Poika ei ole reiluun kuukauteen nukkunut kuin kerran vahingossa yöllä yli 4h, aikaisemmin poika kuitenkin nukkui 6-7h yhteen putkeen, ja nyt ollaan menossa jo ties kuinka monetta viikkoa herätyksillä 1-2h:n välein. Onneksi minua ei edelleenkään tuo heräily haittaa, kiitos hormonien ja sen, että menen samaan aikaan pojan kanssa nukkumaan. Olisi kiva parisuhteen kannalta vain pystyä mennä nukkumaan vähän myöhemminkin, mutta onneksi tämä vauva-aika on lyhyt ja mieskin ymmärtää sen, että meillä tulee olemaan sitä yhteistä aikaa tulevaisuudessa ihan kyllästymiseen asti.

Imettäminen on ihanaa. Päivän ihanampia hetkiä on lapsen rauhoittuessa rinnalla, sivellen rintaa samalla kun syö, ja sitten kun lapsi palaa takaisin "maanpäälle" saatuaan mahan täyteen maitoa, väläyttää hän ihanan vekkulin hymyn.

#hallussa

HAA! Onpas ihanaa, kun ystävätär haastaa kokeilemaan jotain uutta. Alunperin olimme miettineet eiliselle keikkaa uimahalliin, mutta ystäväni bongasin TFW Vantaan avajaisilmoituksen ja ilmaiset kokeilutreenit, niin tottakait sitä lähdettiin treenaamaan kuin soturit.

Minua jännitti aivan kauheasti, sillä näin silmissäni vain kauhean määrän leuanvetoja ja jotain vatsaliikkeitä, molemmat ovat sellaisia, joita ei ole vielä kauheasti tullut treenattua. Omat treenit ovat muutenkin olleet aika leppoisia synnytyksen jälkeen, paria viimeviikon punttistreeniä lukuunottamatta.

Saavuimme TFW:n salille, siellä oli aikaisempi ryhmä vetämässä treeniä, meno ja melu oli kova. Odoteltiin kasvavan ryhmän kanssa omaa vuoroamme.

Treenit alkoi nimenhuudolla, käytiin läpi TFW:n periaatteita hyvään treeniin. Treenit alkoi kevyesti erilaisilla hypyillä, aina teorian jälkeen huudettiin "hallussa" ja sitten tehtiin sarjat.

Kovasti mieleen oli treeniin leikkisyys ja huikea tsemppaus kaikessa treenaamisessa, sekä valmentajat että muut treenaajat kannustivat. Erilaisia "kävelyjä" (kani- kalkkuja- ja pikkukarhu) tehdessä ei edes tajunnut ajatella, josko näytti vähän hassulta, kaikki treenajat olivat samassa veneessä.

https://instagram.com/p/9TsIejkR2o/

Loppuun oli vielä kuntopiiri vai onko se wod tms se oikea termi. Näiden liikkeiden nimetkin on aika hakusessa.

köysi
tikkaat (tikkausjuoksua)
"twist" tms (vatsaliike)
mc aka mountain climber
joku ihme vatsarutistus

Juju oli se, että jokaista liikettä tehtiin 30/30, 30s itse ja 30s aktiivisella palautuksella, tällöin tsempattiin kaveria. Mun kaveri oli aivan mahtava, mullahan noissa vatsaliikkeissä oli loppua paukut jo ensimmäisellä kierroksella, mutta I:n tsempatessa vieressä sain rutistettua itsestäni kuitenkin vielä enemmän irti.

Tulipa tehtyä kertarysäyksellä enemmän vatsoja kuin synnytyksen jälkeen yhteensä. Ei sentään, on sitä vatsoja tullut treenattua jo vähän, mutta ei tuollaisia vauhdikkaita istumaannousuja lainkaan.

Oli tosi hauska treeni, jos vaan aikaa (ja rahaa) riittäisi, niin tuollainen treenaminen olisi kovasti se mun juttu.

Pitkästä aikaa

Tässä on mennyt hyvä tovi niin, ettei salitreenaaminen oikein tunnu miltään. Jostain syystä raskautta ja synnytystä ennen ollutta kipinää ei ole ollut aikoihin salilla. Eilen lähdin salille, vaikkei tehnyt mieli, olin erittäin huonolla tuulella, eikä täyteen ammutti kuntosali mitenkään auttanut oloa.

Ärsyyntyneenä kaikesta pistin korviin räminää ja aloin treenata. Lopputuloksena oli paras punttitreeni synnytyksen jälkeen, kunnon selkä & käsi -treeni.

On ollut vaikea sopeutua siihen, ettei salilla voimaa ole samalla tavalla kuin aikaisemmin. Eihän sitä tietenkään voi saada hetkessä voimatasoja, joihin pääsi treenaamalla intensiivisesti pidemään ja useampana päivänä viikossa, kun nyt salille pääsee 2 max 3 kertaa viikossa, ja yöunien laatu on vaihteleva.

Fiilis treenin jälkeen, ehkä tästä alkaa parempi treeniputki.

36 - 39 / 2015

Hyvin vierähtää tämä aika, hetkessä onkin useampi viikko bloggailusta.

Liikuntaa mahtuu aika paljon, mutta tarkemmin katsottuna tuolta puuttu kahdelta viikolta kova urheilu kokonaan JA viikon 39 lopulla oli niin kipeä, ettei siinä edes jaksanut tehdä kevyttä urheilua.

Vaikkei tuo kahden viikon kevyt flunssa olisikaan ollut NIIN paha, niin siihen ympättiin mukaan myös tiheän imun kausi, elikä öisin tuli herättyä 1-2h:n välein, joten aamuisin ei viitsinyt esimerkiksi enää lähteä kiertämään pitkää lenkkiä pyörällä, vaan töihin käveleminen koiran kanssa oli niiden aamujen maksimisuoritus.

Nyt toivotaan parempia ja vointeja ja yhtenäisempiä yöunia, niin sitten jaksaa taas päivisin liikkua.