Tai siis kuohuviiniähän tuo on, mutta silti. Parin kolmen viikon aikana urheilulta on vienyt aikaa asuntometsästys, pankkisumplimiset ja muut asiaan liittyvä asioiden hoitaminen.
Aviomiehen kanssa katseltiin jo vuosi sitten asuntoja, käytiin parissa näytössäkin. Alunperin haluttiin pysytellä nykyisellä asuinalueella, en voinut kuvitella muuttavani yhtään idempään ja länteen (Espooseen) ei koettu, että meillä on varaa, ainakaan sellaiseen asuntoon mihin oikeasti haluaisimme muuttaa.
Olimme muutamia viikkoja takaperin iskeneet silmämmen alueellamme myytävään rivaripätkään, kävimme siellä, pyysimme välittäjän tulemaan meidän tykönä tekemässä asunnostamme arvion ja painelimme pankkiin. Siinä vaiheessa vaan, kun olimme miettineet tarjoussumman sekä saaneet omalle asunnollemme ostajan, niin haluamastamme asunnosta oli jo tarjousneuvottelut menossa. Tilanne harmitti tottakait, mutta asiat tapahtuvat syystä, meidän ei ollut tarkoitettu saamaan ko asuntoa sitten.
Sunnuntain pettymyksen jälkeen maanantaina kävimme alunperin ihan vitsillä katsomassa Espoossa erästä paritalon puolikasta, ajattelin että sijainnin puolesta ei olla todellakaan muuttamassa, mutta asiaa tarkasteltuani tajusin, ettei työmatka nyt muutu dramaattisesti JA sieltä menee jopa bussi nykyiselle punttikselle.
Ajaessamme kohti myytävää asuntoa, tajusimme että miljöö olisi ihana, että vaikkei lampimaisemaa enää olisikaan, niin ympäristö muuten tarjoaa mahtavat puitteet ulkoilulle, ennenkaikkea paljon mielekkäämmät pyöräilymaastot JA kiipeilyreissujen kannalta myöskin talo sijaitsee paremmin ja lähempänä tiettyjä kallioita.
Mutta se mikä meille myi ko talon oli piha. Olen aina ajatellut, etten tule aikoihin saamaan omaa pihaa. Haavena on aina ollut omakotitalo, miehelle taasen on ajatuksena rivari ollut riittävä. Esittelykuvista en ollut tajunnut oikeasti sitä miten iso piha talossa on, nyt voi ihan hyvin laittaa pihalle leikkimökin, keinut ja/tai hiekkalaatikon sekä omia istutuksia, jos niille aikaa riittää. Uudessa kodissa on tilaa myös toimistolle sekä lapsille, jos vielä toisella lapselle meitä siunataan. Alunperin katselemassamme rivarissa vanhempien makuuhuone olisi joutunut jäämään alakertaan ja takapiha oli vaan laudoitettu terassi, kuten sanottu, kaikki tapahtuu syystä.
Asunto ei ole mikään läävä, mutta se vaatii paljon maalia, yläkertaan uudet lattiat, tasoitetta, hiomista ja meidän mielestämme uuden keittiön. Mikseipä tehtäisi asunnosta nyt mieleinen, kun mahdollisuus siihen on.
Asuntokaupat on tehty, mutta myyjälle on annettu nyt reippaasti aikaa saada omat kamat siirrettyä asunnosta pois, tässä on siis hyvä aika suunnitella mitä kaikkea haluamme budjettimme rajoissa asunnolle tehdä. Muuttamaan pääsemme toivottavasti tammikuun aikana. Hienoa on myös se, että saamme asustella nykyisessä asunnossa, kunnes uusi talomme on muuttovalmis, ei ole mitään kiirettä tai stressiä rempan suhteen, eikä tarvitse asua kaaoksen keskellä. Aivan ihanaa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti