Termi ruuhkavuosi on sellainen, mikä on silloin tällöin tarttunut silmään. Onko nyt sellainen täälläkin? Ihan kuin muutenkin ei olisi kovasti koko ajan menoa, mutta nyt sitten tähän ympätään ensiviikolla vielä joulujuttujen lisäksi meidän uuden kodin remontti. Tässä täytyy nyt sitten vähän urheilla varastoon.
Tänään nappasin pojan mukaani salille, poika meni lapsiparkkiin ja itse painelin salin puolelle. Treenissä ei voi kehua liikkeiden määrällä, mutta ne liikkeet mitä tehtiin, niissä sai hyvän tuntuman ja ylitin itseni. Sillä on uskomaton vaikutus jaksamiseen, kun poika herää 1-2h:n sijasta nyt jopa välillä 5h:n välein. Uniperiodien pidentyminen tuntui tänään salilla niin, että uskalsin vihdoinkin ladata penkissä 50kg tankoon, tehtyäni sitä ennen täyden setin 40kg:lla. Tuntui hyvältä, vaikkakin tässä olen viimeaikoina pystynyt luopua siitä ajattelusta, että on päästävä takaisin toistoihin ja painoihin, joilla riuhdottiin ennen raskautta ja vielä vähän sen aikanakin. Vinopenkissäkin sain täydet sarjat tehtyä 16kg:lla. 16kg per käsi ei itse liikkeessä tuntunut edes pahalta, mutta isompaa painoa en varmaan olisi saanut aloitusasentoon rikkomatta itseäni.
Aivan loppuun asti en viitsinyt itseäni treenata, sillä tänään on ohjelmassa vielä kiipeilytreffit. Viimeaikoina köysittelyt ovat sujuneet erinomaisesti ja nyt on vielä löytynyt spontaanisti yksi ihana syli Areenalta, jossa meidän pikkumies viihtyy erinomaisesti. On ollut kiva pystyä liidailla enemmän viimeaikoina. Nyt sitten vielä omasa kiipeilyseurassa on havahduttu siihen, että me kiipeilijät olemme alkaneet lisääntyä, ja nyt tarvitaan vähän yhteistyötä. Nyt on pistetty pystyyn kiipeilyrinki, jossa olisi tarkoitus aina löytyä auttavat kädet / vahtivat silmät siksi aikaa, että äiti ja isi pääsevät kiipeämään. Tänään sitten treffaillaan mamas & papas -ryhmän kanssa ensimmäistä kertaa.
(postaus kirjoitettu pe 11.12, mutta unohtui julkaista)
