6kk

6kk sitten olin jo kärrättävänä heräämöstä kohta perhehuonetta Jorvissa. Olin sitä ennen saanut heti sektion jälkeen tuntea pienen hetken poikani posken omaani vasten, sekä kokeillut imettämistä ensimmäisen kerran, kun mies ja kätilöni toivat poikani luokseni heräämöön ensimmäistä imetysyritystä varten. Se oli jännittävää kuinka luonnolliselta kaikki tuntui aivan ensimmäisestä hetkestä lähtien. 

Nyt tuosta on siis jo puoli vuotta. Mikään ei ole mennyt niin kuin odotin, kaikki on ollut helpompaa, elämä ei ole loppunut, öisin saan nukuttua, aviomiehen kanssa yhteistyö kodin ja lapsen suhteen paremmin kuin koskaan. Koirakin on tottunut uuteen perheenjäseneen. Alussa Mimi oli loukkaantuneen oloinen uudesta perheenjäsenestä, mutta nykyään Mimi antaa pojalle pusuja ja olisi usein pesemässä pojan, kun vaipassa on täytettä. 

Jännittävää kuinka tuo pieni avuton rääpäle on nykyään kovasti lattialla pyörivä tehopakkaus, joka on tunkemassa ihan kaikkea suuhun ja tykkää pärisytellä soseita / puuroa syödessä.