tulisi se kevät jo

Ihme jojoilua säänsuhteen on luontoäiti viimeaikoina tarjoillut, milloin sataa samana päivänä lunta, räntää, vettä ja sitten samaan vuorokauteen mahtuu vielä mitä kauneita aurinkoista säätä. Viimevuonna emme osanneet oikein vielä innostua niin kovasti pihasta. Parin kuukauden intensiivinen rempparupeama verotti sen, ettei keväällä jaksanut oikein tosissaan miettiä pihan laittamista.

Poika kasvaa kovaa vauhtia, ulkoleikit kiinnostavat koko ajan enemmän. Päivät muuttuu pidemmiksi ja valoisammiksi. Miehen kanssa tuskin maltamme odottaa sitä, että töiden jälkeen ja viikonloppuisin pääsisimme omalle pihalle pojan kanssa. Hiekkalaatikkoa on katseltu ja vähän tulee mietittyä pihan viherkasvien laittamista uuteen uskoon, olisi sopivat messutkin Messukeskuksessa tulossa lähiviikkoina.

Pojan leikittäminen omalla pihalla on myös kauhean vaivatonta, ja varmasti pihalla remuaminen olisi pikkutyypille enemmän kuin mukavaa vaihtelua. Oman pihan merkitys on kasvanut huimasti.

Onneksi tässä on vaikka mitä ohjelmaa, ei käy aika pitkäksi pihan sulumista ja lämpimämpiä kelejä odotellessa. Silti.. voisi se kevät tulla jo.

5kk takana

Parisen viikkoa sitten alkoi tosissaan tuntua raskaus treenatessa, onhan tässä mahaa kasvateltukin jo reilut viisi kuukautta.

Salitreenissä on joutunut ( :P ) siirtyä pidempiin sarjoihin kevyemmillä painoilla. Viimeksihän tässä vaiheessa olin jo melkein kuukauden joutunut olemaan lähestulkoon kävelemättä, vatsaa kiusasivat repivät kivut, nyt on siltä kannalta paremmin. Sektiohaava sen sijaan tuntuu toisinaan siltä, kuin vatsaa vedettäisiin auki hehkuvan kuumalla puukolla, ja pahimpia kipuja seuraa pieni polte jonkin aikaa, mutta muuten kasvava vatsa ei kipuile.

Olin enemmän kuin innoissani parisen viikkoa sitten ystävän kanssa treenatessa, uskaltaessani crosstrainerin päälle. Olin aivan varma, että sekä vatsa että polvi estäisivät laitteella urheilun, mutta mitä vielä, hyvinhän crosserilla onnistui tehdä hyvät alkulämmöt. Innostuin niin kovasti crossailusta, että viime maanantaina mennä crossailin salitreenin sijasta 45min crosserilla.

Toinen ihana löytö/uskallus on salin porraslaite. Jokin aikaa sitten aerobisten laitteiden saliin ilmestyi pari porraslaitetta, mutta masiinat näyttivät niin uhkaavilta, että kuvittelin lentäväni portailta selkä edellä maahan.

Uskaltuin testaamaan porraslaitteen, ja se oli rakkautta ensiaskeleella. Polvi ei kipuillut mitenkään ja vauhdin sai pidettyä maltillisena. Olenkin kaivannut jättäriä kovasti leikkauksen jälkeen, mutta mäen päältä alas tuleminen on ollut se juttu, miksi Maltsuun ei ole tullut lähdettyä. Nyt sitten voikin tehdä joskus aamuisin aerobisen salilla portaissa. Mahtavaa!!

Aamuiset polkupyöräilyt ovat vähän jääneet, joko raskaus tai sitten työstressi on aiheuttanut huonot yöunet, kun kolmelta yöllä herää.. ja sen jälkeen ehkä nukkuu.. ehkä ei, niin ennen kuutta polkupyörän päälle nouseminen ei ole tuntunut kaikista mielekkäimmältä idealta. Istuminen kauhean etukenossa asennossa ei ole myöskään enää mielyttävää, joten sillekin pitäisi keksiä jokin ratkaisu, paremmasta satulasta puhumattakaan.

Mutta joo, kivasti onnistuu tämä urheilu, vaikka tuossa vähän aikaa sitten olinkin maani myynyt painojen kanssa heilumisen muututtua todellakin enemmän heilumiseksi kuin "kunnon treenaamiseksi".