2009-2017

Meidän pikkuinen nukkui pois jouluaattona, suru on valtava.

Vanhasta uutta

Meillä (minulla) on kotona kaapit pullollaan lankoja, papereita, kankaita, askartelutarvikkeita, kaikkea mahdollista ja mahdotonta, huopia, sturoxmuotoja, paperimassaisia kirjaimia. Innostuin aina valtavasti jostain ideasta tuunata kotiin jotain kivaa, innostuksissani ostan sitten kaikkean vähän enemmän kuin tarpeen.

Tänä jouluna löysin ihan sattumalta juuri haluamanlaisiini joulukortteihin tarvikkeet kotoa, joululahjojakin varten ei tarvinnut lähteä lankakauppaan, sillä varastoistani löytyy about kaikkea. Mieheni välillä hermostuu minun hamstraukseeni, eikä ihme, meillähän on kotona yksi huone, jossa kaapit ja lipasto on täynnä juurikin näitä tarvikkeita.

Eilen viimeisen diy projektini tuli saatua päätökseen. Nyt oli jo sen verta iso projekti, ettei noita tarvikkeita viitsinyt säilöä kotona.

Siskoni luopui vuosi .. pari sitten parista sängystä, jotka olivat olleet heillä lasten käytössä. Kyseessä oli itseasiassa meidän vanhat sänkymme, jossa nukuimme pienenä jakaessamme yhteisen huoneen.

Tottakai innostui ajatuksesta tuunata sängyt meille kotiin vähän päivitettynä, 30v vanha tammi ei sävynä oikein ole meidän sisustukseen sopiva. Taisin uhota jo viime kesänä saattavani projekti alulle ja päätökseen,mutta hyvähän se oli edes nyt ennen joulua saada valmiiksi. Nuorempi pikkuinen alkaa pikkuhiljaa vallata sivuvaununsa niin tehokkaasti, että isompi pinnasänky on saatava hänelle käyttöön

Työpisteen pistin pystyyn vanhempien pihalle, työkalut löytyi omasta takaa (mies investoi koneisiin, kun noita projekteja on tulossa enemmänkin, ja olihan meillä jo portaiden hionta remontin yhteydessä).

Kiiltävää huonekaluamaalia, mitä kiiltävämpää, niin sitä paremmin väri levittyy, eikä jää häiritseviä siveltimenvetoja (valumajälkiä tosin jäi vähän liikaa).

Laadunvalvoja ei nukkunut koko aikaa, kerran nuoremman kummitäti poikansa kanssa oli meille pitämässä seuraa, mutta sitten tuli myös ihan itsekin hoidettua hommat pojan kanssa. Hyvin miniK jaksoi katsella äidin maalaustöitä, en tiedä montako kertaa lauloin "tonttu lähtiin matkaan valjaissansa kukko..".

Nyt on yhdellä sängyllä harjoiteltu. Toisen sängyn kohdalla varmasti hiota tapahtuu helpommin ja vältytään samanlaisilta valumajäljiltä,mitä jäi ensimmäiseen sänkyyn. Onpahan ainakin uniikit sängyt.

Innoissani laitoin pojan huoneen uuteen järjestykseen, siivosin ja pistin uudet petivaatteetkin sänkyyn. Kannoin innosta hihkuen esikoisen huoneeseen, joka alkoi itkeä luulleessaan joutuvansa liian aikaisin nukkumaan. Iltaunille mentäessä pojalle oli selvä, että hänellä oli hieno uusi sänky ja pinnasänky kuuluu nykyään pikkuveljelle. On kivaa, että pojalla on huoneessaan jotain, mikä on kuulunut minulle. Kotona meillä muutenkin pari juttua, jotka ovat kuuluneet äidille, ettei kaikki ole vain sitä Ikeaa (vaikka kivaa kamaa siellä on, ja meillekin sieltä on tullut ostettua paljon).

Jos vaikka sitten ottaisi toisen sängyn kuntoon laittamisen deadlineksi sen, että maali maalipurkissa ei mene pilalle, eli mitäs.. puoli vuotta on sitten aikaa saattaa toinen sänky valmiiksi.

Joulun odottelua

Joulu on ollut aina minulla tärkein juhla vuodessa. Nyt on jo kolmas lapsiperhejoulu ja vihdoinkin esikoinen ymmärtää vähän tulevan juhlan päälle, tai ainakin hän innostuu asioista joilla valmistaudumme jouluun.

Esikoisen ihanat ryhmistädit kyselivät, josko olen kuullut tontunvesta. En ollut, mutta otin selvää, ja pian minäkin sitten innostuin ajatuksesta. Pienellä määrällä maalilla ja pari iltaa näpertelin ja maalailin (tuli mummin ja ukinkin luokse väsyttyä samanlainen setti).

Tontun ovi oli ollut hitti ryhmisessä, ja niinhän se oli meilläkin. Tonttu jättää välillä pieniä pipareita oven eteen kulhoon ja kirjeitä postilaatikkoon.

Esikoinen on osoittanut pidemmän aikaa mielenkiintoa keittiössä auttamiseen, hänellä on omat vastuualueensa viikonlopun puurokeittämisessä. Hän auttaa myös monella tapaa, hän saa mm tyhjentää ja täyttää tiskikonetta minun kanssani, kaataa aineksia kulhoihin, sekoittaa taikinoita, kattaa pöydän ja pilkkoa vihannkset /lihat mihin tavallinen ruokailuveitsi uppoaa. Oletin myös piparien leipomisen olevan mieleistä touhua, ja niinhän se oli. Taikinantekoon poika ei nyt päässyt osallistumaan, mutta leipomiseen kyllä.

Tein ensimmäistä kertaa gluteenittomia piparkakkuja. Kerran teimme pipareita valmistaikinasta, mutta se oli koostumukseltaan helposti murenevaa sekä vähän turhan mitäänsanomattoman makuista, joten lähdin etsimään ohjetta parempiin pipareihin. 

Muokkasin ohjetta vain siltä osin, että vaihdoin maustepippurin kardemummaan.

Joulupiparit, 50 kpl

150g leivontamargariinia

1 dl sokeria

1 dl siirappia

2 tl inkivääriä

2 tl kanelia

1 tl neilikkaa

½ tl kardemummaa

2 kpl kananmunia

3½ dl tattarijauhoa

3dl mantelijauhetta

1½ tl leivinjauhetta

Margariini, sokeri, siirappi ja mausteet kiehautetaan ja annetaan jäähtyä. Jäähtyneenseen seokseen lisätään kananmunat sekä jauhot joiden sekaan on sekoitettu leivinjauhe. Taikinan annetaan tekeytyä jääkaapissa yön yli. 

Piparit paistetaan 8min 200 asteessa.

Nämä piparit ovat ihanan ilmavia, niiden paistamisessa pitää vain olla erityisen tarkka, kärähtävät hetkessä.

Viimevuonna mietin jo kalenterin tekemistä, mutta päädyin lopulta avamaan yhdessä pojan kanssa partiolaisten kalenteria. Tänä vuonna toteutin visioni pojan joulukalenterista. Miehen kanssa paketoimme kalenterin yllätyksiä yhden illan.

Täytynee vielä tehdä toinen satsi piparkakkutaikinaan, sitten pääsee poikakin auttamaan. Ihanaa aikaa perheen kanssa. Odotan niin kovasti sitä, että ryhmis on pari viikkao kiinni, on hyvä syy perua kaikki vakkarimenot ja vain olla kotona lasten kanssa ja jos käydään jossain, niin mennään lasten ehdoilla (pois lukien kuntosalin :P ).