Vanhasta uutta

Meillä (minulla) on kotona kaapit pullollaan lankoja, papereita, kankaita, askartelutarvikkeita, kaikkea mahdollista ja mahdotonta, huopia, sturoxmuotoja, paperimassaisia kirjaimia. Innostuin aina valtavasti jostain ideasta tuunata kotiin jotain kivaa, innostuksissani ostan sitten kaikkean vähän enemmän kuin tarpeen.

Tänä jouluna löysin ihan sattumalta juuri haluamanlaisiini joulukortteihin tarvikkeet kotoa, joululahjojakin varten ei tarvinnut lähteä lankakauppaan, sillä varastoistani löytyy about kaikkea. Mieheni välillä hermostuu minun hamstraukseeni, eikä ihme, meillähän on kotona yksi huone, jossa kaapit ja lipasto on täynnä juurikin näitä tarvikkeita.

Eilen viimeisen diy projektini tuli saatua päätökseen. Nyt oli jo sen verta iso projekti, ettei noita tarvikkeita viitsinyt säilöä kotona.

Siskoni luopui vuosi .. pari sitten parista sängystä, jotka olivat olleet heillä lasten käytössä. Kyseessä oli itseasiassa meidän vanhat sänkymme, jossa nukuimme pienenä jakaessamme yhteisen huoneen.

Tottakai innostui ajatuksesta tuunata sängyt meille kotiin vähän päivitettynä, 30v vanha tammi ei sävynä oikein ole meidän sisustukseen sopiva. Taisin uhota jo viime kesänä saattavani projekti alulle ja päätökseen,mutta hyvähän se oli edes nyt ennen joulua saada valmiiksi. Nuorempi pikkuinen alkaa pikkuhiljaa vallata sivuvaununsa niin tehokkaasti, että isompi pinnasänky on saatava hänelle käyttöön

Työpisteen pistin pystyyn vanhempien pihalle, työkalut löytyi omasta takaa (mies investoi koneisiin, kun noita projekteja on tulossa enemmänkin, ja olihan meillä jo portaiden hionta remontin yhteydessä).

Kiiltävää huonekaluamaalia, mitä kiiltävämpää, niin sitä paremmin väri levittyy, eikä jää häiritseviä siveltimenvetoja (valumajälkiä tosin jäi vähän liikaa).

Laadunvalvoja ei nukkunut koko aikaa, kerran nuoremman kummitäti poikansa kanssa oli meille pitämässä seuraa, mutta sitten tuli myös ihan itsekin hoidettua hommat pojan kanssa. Hyvin miniK jaksoi katsella äidin maalaustöitä, en tiedä montako kertaa lauloin "tonttu lähtiin matkaan valjaissansa kukko..".

Nyt on yhdellä sängyllä harjoiteltu. Toisen sängyn kohdalla varmasti hiota tapahtuu helpommin ja vältytään samanlaisilta valumajäljiltä,mitä jäi ensimmäiseen sänkyyn. Onpahan ainakin uniikit sängyt.

Innoissani laitoin pojan huoneen uuteen järjestykseen, siivosin ja pistin uudet petivaatteetkin sänkyyn. Kannoin innosta hihkuen esikoisen huoneeseen, joka alkoi itkeä luulleessaan joutuvansa liian aikaisin nukkumaan. Iltaunille mentäessä pojalle oli selvä, että hänellä oli hieno uusi sänky ja pinnasänky kuuluu nykyään pikkuveljelle. On kivaa, että pojalla on huoneessaan jotain, mikä on kuulunut minulle. Kotona meillä muutenkin pari juttua, jotka ovat kuuluneet äidille, ettei kaikki ole vain sitä Ikeaa (vaikka kivaa kamaa siellä on, ja meillekin sieltä on tullut ostettua paljon).

Jos vaikka sitten ottaisi toisen sängyn kuntoon laittamisen deadlineksi sen, että maali maalipurkissa ei mene pilalle, eli mitäs.. puoli vuotta on sitten aikaa saattaa toinen sänky valmiiksi.