my day

Tässä on takana pari sellaista päivää, jotka tavallaan inspiroisivat jäämään neljän seinän sisälle siihen asti, kunnes koittaa lämpimämmät keli, jolloin lapset voi heittää sisävaatteissa turvakaukaloon/autoon/pihalle.

klo 0:30 vauva itkee, imetys

klo 5:00 herätys, vauvan imetys ja yritys nukuttaa vielä unille, onnistuu jotenkuten piiitkän taistelun jälkeen

klo 6:00 esikoinen herää, vessakäynnit, pukemiset, leikit,

klo 7:25 lapsille puetaan ulkovaatteet päälle, nuorempi itkee vaunuissa, vanhempi itkee, ettei halua lähteä ja riisuu hanskoja samaa tahtia kuin mitä ehdin pukea

klo 7:40 500m:n matka ryhmistä kohti alkaa, pihassa jo sanotaan, ettei haluta hoitoon, juostaa karkuun väärään suuntaan, suostuttelua, "äiti tahtoon syliin", välillä sorrun kantamaan esikoista ja samaan aikaan vedän rattaita lumikinoksissa lumen sataessa vaakatasossa vasten kasvoja, hoitopaikan pihassa karataan kolmesti, lopulta kannetaan rimpuileva poika olalla ryhmiksen ovesta sisälle, rauha maassa hoidossa on kivaa, ja sinne jäädään mielellään .. JES!

klo 8:15 matka kotia kohti alkaa

klo 8:25 kuopus herää (se siitä rauhallisesta kahvihetkestä vauvan nukkuessa), leikkimistä, imettämista ja sormiruokailua

klo 10:15 yritys nukuttaa kuopus

klo 10:41 lapsi nukahtaa vihdoin, paniikkipakkaus, kuopukselle eväät & tarvikkeet hoitoon menoa varten, itselle salikamat, pyyhket ja kosmetiikat mukaan, erikseen vielä pitää miettiä illan leikkitreffejä varten vaatteet itselle ja esikoiselle, lounaan valmistaminen itselle

klo 11:31 vaatteet vauvalle päälle, rattaiden kantaminen nietoksien läpi autolle, auton putsaaminen, liukastelu pojan kummitädin luokse autolla (aikataulu pissi, piti olla kummitädillä jo 11:30)

klo 11:57 jää jumiin auton kanssa kummitädin pihaan, roudaa kaikki kamat ja pura vauva rattaista, hylkää lapsi ja suuntaa itse salille

klo 12:25 lyhyt mutta tehokas treeni salilla ( ei raaski tehdä pidempään, jotta ehtii myös vaihtaa kuulumisia pojan kummitädin luona, mutta salille oli silti PAKKO mennä)

klo 13:25 kahvittelua ja leikkimistä

n. klo 14:45 pue lapselle päälle, pakkaa kaikki kamat, roudaan kaikki autoon ja aja hakemaan esikoinen ryhmiksestä, puetaan päälle

klo 15:15 mietin hetken pakkaatko ja puratko lapset autoon ja takaisin siksi aikaa, että vaihdat vaatteet ja meikkaat illan Hoplop-reissua varten

klo 15:25 hetki "omaa aikaa", aja lapsien kanssa kaikki mahdolliset kiertotiet ja nautit siitä, että ei tarvitse tehdä hetkeen mitään

klo 16:00 saavu Hoploppin, pura esikoinen haalarista ja vapauta pieni monsteri leikkimään kaverin kanssa Hoplopissa, pyöri ympäriinsä rattaiden kanssa, vihdoinkin kuopus nukkuu pidemmät unet. Playdate koostuu kahdesta aikuisesta, kahdesta noin 2,5 vuotiaasta ja kahdesta 6-8kk:n ikäisistä lapsista, joista vanhempi on jo keksinyt miten kontataan

klo 17:10 tilaa ruoat ja odota nälkäisten lapsien kanssa ruokapöydässä pikaruoan saapumista 25min, onneksi Hoplopissa on syöttötuolit mihin voi käyttää kaikki neljä (lasta kiinni)

klo 18:00 lapset leikkivät vielä reilun tunnin, kuin seinään loppuu energia ja tulee väsykiukku, oma esikoinen näytti siltä, että olisi alkanut töpiä vieraita lapsia, meidän merkki lähteä vaatekaappien kautta kotiin

klo 19:30 esikoinen juostiin viidesti kiinni Viisarin aulasta saatuani hänelle ulkovaatteet päälle, ja kerran jostain synttäritilasta samaan aikaan kun puin kuopukselle vaatteita. Tälläkään kertaa kuopus ei tykännyt pukemisesta eikä turvakaukaloon kiinnittämisestä

klo 19:45 kotona, pura lapset autosta, vaatteista, leikitään tovi

klo 20:10 vaihda kuopukselle yövaatteet, imetä, ja laita poika nukkumaan (mies pistää esikoisen unille )

noin klo 21:00 molemmat lapset nukkuvat, kuopus herää kerran, rauhoittuu tutilla, mies keittää minttukaakaot

klo 22:21 unta palloon

Ympäri vuoden

Kahden pienen lapsen äitinä ja useampaa urheilulajia rakastavana, on ollut hyvin vaikea löytää aikaa enää pyöräilylle. Lokakuun viimeisellä viikolla äitiysloma vaihtuessa vanhempainvapaaksi, meillä alkoi miehan kanssa sama järjestely, mikä meillä oli käytössä jo esikoisen vanhempainvapaalla. Minä palasin osa-aikaisesti töihin, ja mieheni työ muuttui samalla osa-aikaiseksi, jaamme siis vanhempainvapaan suhteessa 40-60.

Näin alkaneen työrupeaman hienona mahdollisuutena siirtyä tekemään työmatkat pyörällä. Moni ihmettelikin, että on varsin omituinen aika korkata pyöräilykausi alkuun. Onneksi viimevuosina on oppinut, että ei ole olemassa huonoa säätä, on vain huonot varusteet.

Alussa minua hieman hirvitytti, olin ollut tähän asti vain hyvillä keleillä polkevaa sorttia. Sateella pyörällä sotkeminen ei missään nimessä ollut ikinä kuulotanut kivalta.

Kerran kävin pimenevillä keleillä töissä ilman lamppua, työmatka pelotti niin paljon, että tämän jälkeen heti seuraavana päivänä suuntasin Varuste.nettiin ostoksille, matkaan tarttui kunnon etulamppu sekä takalamppu, sadesuoja repulle sekä huomioliivit, jotta varmasti näyn.

Kelien kylmetessä sekä muuttuessa vielä märemmiksi, hankintoihin kuului suojat kengille, kylmenevillä keleillä suojat estävät varpaita paleltumasta ja sateisilla keleillä jalat eivät kastu. Ensimmäisten pakkasten jälkeen hankin myös nastarenkaat pyörään.

Pyöräily on oikeastaan aivan mahtavaa. Usein valitsen sen pidemmän reitin töihin, ihan vain saadakseni nauttia hetken omaa aikaa lapsiaamun ja työpäivän välillä. Näin pienten lasten kanssa oma aika on aika harvinaista herkkua. Ei toki pidä ymmärtää väärin, minä nautin suunnattomasti myös siitä äiti-ajasta lasteni kanssa.

Joskus tuntuu, että valmistauminen työsiirtymiin on aika pitkä prosessi.

Päälle tulee urheilutoppi, pyöräilyhaalari (sellainen lämpimämpi), sukat, pitkähihainen paita (paksuus vaihtelee lämpötilan mukaan, usein on päällä myös sadeasu  (takki ja housut), pyöräilykengät, kenkien suojakengät, buffi kaulaan ja toinen buffi päähän, korvatulpat, ettei korviin satu viima, pyöräilykypärä, ajohanskat ja sormikkaat päälle. Tulee hiki ihan ajatellessa sitä kaikkea kamamäärä mikä pitää pukea päälle. Sitten vielä reppu selkään ja reppuun sadesuoja.. ihan varmuuden ja näkyvyyden vuoksi.

Nyt vain on joutunut joulupyhien JA sairasteluiden takia pitämään kohta kuukauden tauon työmatkapyöräilystä, myös nuo muutamat lumimyräkät tuossa joulualla oli sellaiset, ettei tohtinut lähteä pyörällä. Ihan väkisin mä en kelillä kuin kelillä aja, lumi ei ole estä, mutta auraamattomat pyörätie kyllä.

Täytyykin käyttää pyörä huollossa, niin sitten taas saa pyöräily jatkua. Nyt talvella onkin hyvä sitten hankkia sitä kuntoa pyöräillessä nastarenkaille, kesällä jaksaa sitten vetää molempia muksuja pyörällä Croozerissa.

Puuteria

Tällä viikolla ihana puuterilumikerros laskeutui maahan. Olen pitkään uhonnut vieväni perheeni Lappiin, jotta koko perhe pääsisi nauttimaan edes kerran talvessa lumesta. Viimeviikolla oli aivan mahtava onni, että torstaina muskari oli peruttu. Sain töissä idean, että mies voisi lasten kanssa tulla työpäiväni päätyttä vanhempieni luokse. Viedään lapset pulkkamäkeen, sillä aikaa vanhempani laittavat takkaan tulen ja saunan lämpiämään. Pulkkailun jälkeen äitini ja minun on tarkoitus käväistä saunasta suoraan lumikylpemässä ja tämän jälkeen ohjelmassa on makkaran paistamista takassa.

Lasten kanssa aina alku lähteä pitämään hauskaa tuntuu yhtä palkitsevalta. Pukeminen tapahtuu aina sellaiseen hetkeen, että jokin homma jää kesken ja tulee kauhea kiukku. Vaatteet saa parhaimmillaan pukea rimpuilevan pienen ihmisen päälle. Onneksi tietää, että kuitenkin kuhan perille päästään, on aina hurjan hauskaa. Onneksi nyt poika alkaa hiffata, että lumityöt ja pulkkamäki ovat kivoja juttuja, pukemisessa alkaa olla vähän yhteistyökykyä.

Itseäni hieman jännitti, edellisen kerran ko mäestä laskiessani mursin häntäluuni. Nyt sentään ei ollut kova alusta eikä kauheita hyppyreitä, kuten edellisellä kerralla.

Ehdin kahdesti laskea esikoisen kanssa, ennen kuin kuopus ilmoitti huutavasti nälästä. Tämä toinen pikkutyyppi on silleen veikeä tapaus, että hän ei suostu tankata etukäteen, sitten syödään kun on nälkä, eikä yhtään aikaisemmin.

Imetys on vaan niin kätevää. Onneksi ei ole vielä kauheita paukkupakkasia, niin tarkenee hyvin olla tissit pitkänä ulkona.

Aviomiehen ja kuopuksen luovutettua ja lähdettyä takaisin sisälle, me jäimme vielä esikoisen kanssa laskemaan pulkkemäkeä (autotielle.. saa jäädä ekaksi ja vikaksi kerraksi)

Tänä viikonloppuna ovat vielä kaikki lasten harrastukset peruttuna, eilen ei ollut käsipalloa ja ystäväperhe perui kuumepotilaan takia sovitut kiipeilytreffit. Tänään vielä on uimahallimme terapia-allas huollossa, niin voimme käyttää kaiken tämän ihanan valoisan ajan lasten kanssa ulkoiluun. Eilen piti aamusta mennä salille treenaamaan, mutta sen sijaan suuntasin nopeasti Tokmannille, josta mukaan tarttui liukureita, toinen pulkka, pari pientä lumilapiota ja lasten lumikola. Salille lähdin vasta lasten päiväuniaikaan.

Eilen ennen lounasta suuntasimme läheiseen puistoon pulkkailemaan ja iltapäivällä leikimme esikoisen kanssa pihalla ja pidimme eväsretken vastapaistettujen pullien kera.

Tänään kuhan nyt saan tämä tietokoneen kiinni, suuntaamme toiseen puistoon liukurien ja pulkan kanssa. On niin onni, että saamme nauttia nyt näin ihanasta kelistä.

Samasta padasta

MiniK täytti viikko sitten 6kk, mikä on suosituksena sormiruokailun alkamiseen sekä syöttötuoliin istuttamiseen (edellyttäen siis, että asento pysyy hyvänä, eikä lapsi vaan retkota suuntaa tai toiseen). Meillä otettiin muutaman päivän varaslähtö touhuun, poika on osoittanut mielenkiintoa toisten syömää ruokaa kohtaan. Ensimmäisiä ruokia olivat naksut, kurkun keskusta ja suolaton pasta.

Jotta joskus edes syödään perheen kanssa samaa ruokaa, tulee ruoan olla suolatonta, maidontonta ja gluteenitonta.

Koko perheen makaronilaatikko

500g jauhelihaa
2 porkkanaa
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
loraus öljyä paistamiseen

500g pastaa (pirkan gluteeniton penne)

8dl kauramaitoa
3 munaa
2 tl suolatonta pizzamaustetta
1 tl suolatonta paprikajauhetta
2 maustemittaa mustapippuria

Raasta porkkana ja sipulit. Kuullosta sipuleita öljyssä, lisää porkkana ja jauheliha. Paista liha valmiiksi. Keitä pasta paketin ohjeen mukaan. Sekoita munamaito.

Laita pasta ja jauheliha isoon vuokaan, käätele liha ja pasta hyvin sekaisin ja kaada munamaito päälle. Paista 50min 200 asteessa.

Sormiruokailijan vohvelit, 9 kpl

4,5dl kauramaitoa
3 munaa
2,25dl kaurahiutaleita
1,5 dl gluteenitonta jauhoseosta
0,75 dl tattarijauhoa
2 tl leivinjauhetta
4,5 rkl öljyä

Sekoita kaikki ainakset ja annan taikinan tekeytyä tovin.

Vauvan vohvelien paistamiseen käytin raudassa vielä extra-annoksen öljyä, jotta vohvelit eivät tummu.

Banaani-mustikka-muffinssit, 6 kpl

1 banaani

2 kananmunaa

mustikoita (tai vaikka vadelmia, tuoreet eivät ole niin vetisiä kuin pakasteesta otetut)

(kaurahiutaleita tai mitä tahansa hiutaleita koostumusta jämäköittämään)

Sekoita ja soseuta banaani ja muna (ja hiutaleet) sauvasekoittimella, Kaada seos silikoniseen muffinssivuokaan. Tiputtele mustikat taikinan sekaan. Paista 10 min 200 asteessa.

diy: susi- ja kettuhuivit

Muutama kuukaisi takaperin bongasin yhdellä pienellä pojalla ihanan kettukaulaliinan. Ajattelin, että tuollainen on saatava omalle pojalle, ja siitä se ajatut sitten lähti. Ennen joulua tuli tehtailua useampi kettu- ja susikaulaliina ystävien lapsille joulupukin säkkiin.

Google toi hakusanalla "kettukaulahuivi" varsin simppelin ohjeet tuohon. Jatan tapaan: Lapsen kettukaulaliina. Olipa kiva syys nököttää useampi ilta sohvalla televisiota katsellen, "pitää tehdä joululahjoja" .. tämä on myös hyvä tapa pitää kädet kiireisinä ja ettei jalat vie koko ajan jääkaapille tekemisen puutteessa.

Jostain kumman syystä tein kettuhuivit isommille lapsille ja susihuivit pienemmille. 

Kettuhuivi sopii erinomaisesti kuopuksen metsäaiheeseen Lindexin asuunkin, kiva sattuma.

Haimme tänään Mimin kotiin.