Joskus olen turhan impulsiivinen ja hätäinen. Onneksi avokki tasapainottaa minua, ja auttaa minua monissa isoissa päätöksissä. Olen välttynyt monelta tyhmältä päätöksen ihan vain hänen ansiostaan.
Tänään meillä kävi täällä välittäjä yhdestä pienestä firmasta. Hän puhui hurjista summista, puhui minut ihan pyörryksiin. Oli laittanut jo nimet ja kaikki paperiin, allekirjoitus olisi vain puuttunut.
Onneksi sitten välittäjän ollessa täällä, kuulin itseni sanovan miettivämme tätä asiaa yön yli, ja palaavamme asiaa huomenna. Välittäjän lupauksen vaikuttivat mielettömiltä, sanoi, että lähtisimme kokeilemaan yli 25 t:a korkeammalla hinnalla kun millä olin asunnon alunperin ostanut.
Välittäjä oli kyllä mukavan tuntuinen, olisin erittäin mielelläni antanut asunnon juuri hänen välitettäväksi, mutta.. tutkimme firman sivuilta, missä heillä on asuntoja myynnissä, ja seurasimme kohteiden hintoja, niin.. näemmä yrityksen tapana on lähteä markkinoille hullun korkeilla hinnoilla ja sitten tiputtaa hinnasta ensimmäiseksi kymppitonni, sitten viisi.. ja sitten lähdetään tiputtamaan tonni kerrallaan. Turhan ajan tuhlaamista minun mielestäni.
Mutta joo, se seikka mikä sai minut miettimään välittäjän käyttämistä on se, että monia saattaa pelottaa asunnon ostaminen yksityiseltä henkilöltä, se voi helposti muuttua hankalaksi. Täytyy toivoa, että jostan löytyy joku urhea henkilö, joka tykästyisi tähän asuntoon yhtä paljon kuin mitä minä tykästyin melkein muutama vuosi sitten.
Avokkihan kerran soitti Kiinteistömaailmaan ja pyysi sieltä välittäjää arvioimaan asunnon hintaa/arvoa. Se välittäjä silloin varoitti juuri näistä välittäjistä, jotka lupaavat kuun taivaalta ja huumaavat hurjilla lupauksilla.
Onneksi avokin kanssa mietittiin, tutkittiin asiaa ja huomasimme, ettei tuo välittäjä, kuka kävi meidän luonamme, ollutkaan kuitenkaan loppujen lopuksi se, kenet me voisimme kuvitella hoitavan asian kaikista parhaiten. Ja .. loppujen lopuksi, tavoitteenani ei ole saada mitään maailman hulppeinta voittoa tästä kämpästä, jos edes omat saisi pois, niin olis kiva :)
Alunperin minun piti tänään kirjoittaa eilisestä terapiaistunnosta. Ironista, että eilen mietin sitä, että onko minulle mitään juteltavaa terapiassa, mutta sitten sitä keskustelun aihetta alkoi löytyä. Tuossa before ja after -kuvia laittaessani törmäsin eräisiin valokuviin, jotka palauttivat minun mieleeni erään hirveän viikonlopun tapahtumat.
Itkua pidätellen kerroin tapahtumista terapeutille, nyt en jaksa alkaa miettiä niitä sen enempää. Avokki kuitenkin huolehti minusta jälleen mahtavasti. Hän illalla huomasi, etten ole kunnossa, istuin paikallani, tuijottaen en mitään, kädet pusertuneena nyrkkeihin. "Oletko kunnossa" .. "en".
Enempää ei eilen tarvinnut, auttoi että toinen huomasi ja jälleen kerran hali minusta pahan olon pois. En tiedä mitä olen tehnyt ansaitakseni avokin, mutta yritän joka päivä osoittaa hänelle kuinka rakas ja tärkeä hän minulle on.
1 viikko sitten
