kun mikään ei riitä

Välillä tulee sellaisia hetkiä, että tekisi mieli roikkua toisessa kiinni 24/7. Iskee hillitön ikävä, vaikka toinen olisi ihan siinä vieressä. Hassua. Tuntuu, ettei halaamallakaan pääse tarpeeksi lähelle.

Tänään oli taas aivan poskettoman aikainen herätys, töissä oli oltava jo 6,45. Nämä torstait ovat tällaisia terapian takia. Terapia alkaa jo 15.15, ja sitä ennen on kuitenkin tehtävä 8h töitä. Maanantaisin taas työpäivät venyy tavalliseta pidemmälle iltaa, kun höpöttelemään pääsee "vasta" 9.30, siitä sitten kun huristelee toimistolle, niin kello on jo 11. Ja tietenkin on tehtävä normaali 8h sen jälkeen, joten...

Nyt jo välillä tuntuu siltä, että tarvitseekohan sinne terapiaan edes mennä, kun olo on jo niin hyvä. Ehkä sitä pitäisi sitten alkaa keskittyä siihen, miten pitäisi toimia niissä tilanteissa kun tulee se ahdistuskohtaus.

Soitin juuri psykiatrilleni, pyysin reseptin taas seuraavalla satsia cipralexia ja jotain rauhottavia. Rauhottavia en ole hirveästi onneksi tarvinnut viimeaikoina. Jouluista "menenpä viiltelemään itseäni suihkuun" -ajatusta lukuunottamatta on ollut semi hyvä olla. Psykiatri sanoi, että sitten kun on ollut vuoden hyvä kausi, niin sitten voi miettiä lääkkeen pois jättämistä, mutta ei nyt vielä.

En ole hirveästi tuhlannut ajatuksia tuohon lääkityksen lopettamiseen. Ammattikorkeakouluaikana sain itseasiassa gynegologin määräämänä ensimmäiset cipralexini. Jossain vaiheessa vain sitten kuvittelin voivani lopettaa lääkkeen ottamisen. Se oli kauheaa. Jos luuli, että lääkityksen aloittaminen teki olo hassuksi, niin se lopttaminen. Aloittaessa ei tule niitä fyysisiä oireita niin paljoa. Lopettaessa tulee hirveä olo. Tuntuu että aivot ja silmät eivät toimi synkassa, sormia ja varpaita kihelmöi, nonstop paha olo, ja olin aivan hysteerinen. Itkin koko ajan. Ei kiva.

Nyt käsissä tuntuu kans tosi hassulta, johtuu tuosta selästä. Käsiin säteilee jotain ihme kipeä tai sellaista puutumisen tunnetta. Koko ajan ei enää särje selkää, tässä on mennyt jo kaksi päivää ilman tramalia, jei! Silti välillä yläselässä tuntuu hassulta. Nooh, vielä muutama viikkoa lepoa urheilusta. Nyt kun vielä keksisi miten voisi välttyä autolla ajamisesta, niin selkä paranisi paremmin ja nopeammin.

Ai niin, tänään voisi yrittää muistaa palauttamassa postiin takaisin lähtevät Hennesin vaatteet ja voisin hakea ärrältä toisen lähetyksen (mitenköhän se sinne meni, oli klikkaavinani postin.. no ei haittaa, ne ovat noin sadan metrin päässä toisistaan). Sieltä saapuu siis tilaamani Sonia Rykielin alusvaatteet :)

Oli unohtua
Päivän asu:
Farkut (unisex, ja kokoa LÄSKI... ostin vuonna 2007, ennen laihtumista siis) - Levi´s
kengät - Diesel
t-paita - H&M
Neuletakki - Gina
Kauluhuivi - Pieces
turkki
Laukku - Mango