Kävin tänään pitkästä aikaa kiipeilemässä. Interneti maailma on ihmeellinen, sieltä löytyi aivan sattumalta samanhenkinen nuori nainen, joka tykkää kiipeillä.
On kovasti huono omatunto siitä, että jatkan harrastusta avopuolison vammasta huolimatta, hän kuitenkin oli se aluksi innokkaampi harrastaja.
Lämmiteltiin ystävättären kanssa aluksi itsevarmisavilla reiteillä. Eivät nekään olleet niin kauheita kuin muistin.. tai oli. Onneksi ystävätär neuvoi vain "hyppäämään" köyteen. Ei se sitten ollutkaan pelottavaa :D Aikaisemmilla kerroilla vaan valuin ja valuin niillä, tuntui etteivät ne kannattaneet, vaan valuivat.
Kiipesin muutamia helppoja reittejä, kokeilin myös 5b:n reittejä, parilla viimeisellä nousulla voimat yksinkertaisesti loppuivat kesken. Innolla odotan seuraavaa kertaa. Tietäisi vain, koska seuraava kerta on. Toki aina voi käydä kiipeämässä itsevarmistavilla, mutta .. ei se ole oikein sama asia.
Jäi kovasti kaihertamaan tuo omien voimien loppuminen. Kuumuus, edelleen ne hitsin vähät hiilihydraatit ja pitkä tauko. Nyt olen täynnä päättäväisyyttä kiivetä tänään kaksi puoliväliin jäänyttä reittiä ensikerralla loppuun :)
1 viikko sitten
0 kommenttia:
Lähetä kommentti