ihoa se onneksi vaan on

Eilisen kalliokiipeilyn jälkeen olin varma, että hätistelisin vielä unissanikin hyttysiä. Ensikerralla ohvia mukaan.

Eilen tuli käytyä kolmannella kalliollani, Kauhalassa. Paikka oli hyvä, lähestyminen tehtiin mukavan metsäpätkän läpi, kalliot oli tosi kivat, reittejä hyvin, hyttysiä oli vaan paljon. Tänään laskeskelin toisessa jalassa olevan yli 30 ja toisessa yli 40 hyttysenpistosta, sitten vielä mitä löytyy naamasta, pepusta!!! käsistä, korvista jne.. niin se on oma lukunsa.

trädireitin purkua avaimen avulla

Eilen tuli tehtyä rauhallisesti nousuja, kaveri träditteli ylös ja mä nousin perässä purkaen reitit. Kuhan uskaltaa alkaa vääntää tuolla ulkona, voisi itsekin investoida kamoihin.

Sen verran järki pakotti päätä, että yksi vitosen reitti jäi vain alun yrittämiseen. En lähde vielä tekemään liikkeitä, joiden tiedän rasittavan jalkoja paljon, ts jos nousu tapahtuu vain jaloilla ja corenvoimalla, niin jätän ne vielä väliin. Ei ole kiire mennä vielä kaikkia reittejä. Polvet voi hyvin, vaikka eilen aikamoisiin paikkoihin tuli itseään ängettyä.

Viimeinen nousu tehtiin reitillä, jossa keskivaiheilla piti hylkeillä/ryömiä matka kallion halkeamassa.

"hyljereitti".. keskllä toi syvemmän näköinen onkalo..

Kaveri oli luonnollisesti mennyt edeltä ja mä sitten hiipparoin perässä ja purin reitin. Tuolla välissä oltiin vaan niin syvällä seinässä, muutenkin väsy iski, kun torstain kiipeilyt painoi käsissä. Melkein luulin jo jääväni tuonne pysyvästi :D (no siis tottakait sieltä olisi voinut kiepauttaa itsensä pois, mutta se olisi tapahtunut sitten ihon kustannuksella). Sinnikäästi sitten vain ähelsin itseni raosta pois. Ihan paras reitti evö!

pieni lepohetki, homma ok ja kohta jatkui taas

Eilen tuli ulkona kohdattua pelkoja. Laskeutuminen ei ole pelottavaa sinänsä, mutta se vaihe kun pitää laskeutua seinälle.. ei minkään päälle.. perse edellä reunan yli, se oli pelottavaa, tai olisi, ellei luottaisi satavarmasti kiipeilykaveriin. Eilen tuli vähän multi-pichattuakin :P

Eilisen kiipeilyn jälkeen iho oli jo erittäin kipeänä, tietää kiivenneensä, kun suihkussa ei meinaa raaskia pitää käsi suihkun alla.

Ihosta välittämättä tänään suuntasimme aamupäiväksi areenalle. Tuli tehtyä viisi/kuusi nousua, 2 x 29 m, parit itsevarmistavilla ja yksi liidi. Oltiin kaveripojan ja miehen kanssa kolmistaan, aikaa oli rajoitetusti ja kolmistaan kiivetessä tulee luonnollisesti kiivettyä vähän vähemmän muutenkin.

Nyt sattuu oikeasti jo käsiin, taitaa huomisen kiipeilyt jäädä väliin.

Lue mun huulilta: auuuu! Aika monta rakkulanalkua.

Mitäköhän sitten keksi loppupäivälle? Yksin kotona, mies on töissä. Ehkä vähän siivoilua, hääjuttujen postaamista, häämatkakuvien läpikäymistä, lukemista ja jos jossain vaiheessa ehtisi käydä mun määpläntilläkin.