kisaseinän valloitusta

Ihana viikonloppu takana, pe oli hyvät kiikut miehen kanssa, lauantaina olin ystävän häissä .. ja autoin toista hääaskarteluissa. Sunnuntaina tuli vain oltua kotona, uitimme pikkuista, kävimme maapläntillä, katsottiin leffaa ja siivottiin.

Eilen olimme kaverin ja miehen kanssa Areenalla. Mies liidasi ensimmäisen kerran elämässään hyvällä menestyksellä, ja hän varmistaakin jo ihan hyvin. Tässä mitään kursseja tarvita, köysi käteen ja seinille. Olin vaalinut käsiäni ja voimia kisaseinän mustaa 6b:tä varten.

Ensimmäiselle yrkällä klippasin köyden ihan väärään jatkoon reitin mennessä kattoon. Pienen hetken yritin päästän takaisin otteisiin, mutta päätin sitten ihan ihon ja voimien säästämiseksi palata maahan ja ottaa uudestaan alusta. Alkuunsa jumitin samassa kohdassa kattoa mitä olin edelliselläkin kerralla jumitellut. Oma päänuppi esti minua pääsemästä eteenpäin, tuli tippuiltua muutamaan otteeseen köyteen.. ja olin jo luovuttamassa. Onneksi taaskaan T ei luovuttanut minun suhteeni, vaikka itse olisi ollut jo valmis tulemaan alas. Lupasin yrittää vielä yhden kerran, sanoin että tuun sit rymisten alas. Kauhea virhearvio itseltäni, pääsin "sydänotteeseen" ja se piti.. sain klipattu, enkä tippunut mihinkään. Loppureitti meni välillä köydessä leväten. Viimeisen kulmaylityksen jälkeen sain kiivettyä puhtaasti ankkuriin asti. Aivan mahtava fiilis.

Pitää alkaa treenata powerballilla käsilihaksia, käsivarsien lihakset olivat todella kovilla tuolla reitillä.

Yritin eilen onsightata yhtä arviolta 5c:n reittiä, meni aivan mahtavasti, viimeisen klipin jälkeen vaan ote ei enää pitänyt 6b:n projektoinnin jälkeen, tuli otettua kunnon ilmalennot, taisin tippua parisen metriä :D Ei pelottanut yhtään.. mutta negatiiviset reitit ei muutenkaan pelota. Oli aika mahtifiilis siitäkin, että kiipesin tippumiseen asti, enkä alkanut inistä köyttä kireäksi.

Katsotaan salliiko huomenna sää ulkokiipeilyn vai mennäänkö kaverin kanssa taas projektoimaan Areenalle. Kumpi vain.. win-win -juttu imho.