viikko 47

Flunssa alkoi kiusata viimeviikolla jo keskiviikkona, tai silloin taisi influenssapiikki aiheuttaa oireita, mutta torstaista lähtien urheilut jäivät vajaiksi. Torstaina ja lauantaina suunnitellut juoksulenkit jäivat vain pidemmiksi kävelylenkeiksi Mimin kanssa. Sunnuntain vietinkin sitten pääasiallisesti vaakatasossa.

Tällä viikolla paremmin, vointi jo huomattavasti parempi kuin eilen. Juoksemaan en vielä lähde, mutta taidan taas tänään kävellä pikkuisen kanssa kotiin. Toivoisin huomenna jo olevani kunnossa kiipeilyä ajatellen.

hopeakehys

Kipeänä kotona, töissä työt seisoo eikä pääse urheilemaan. Hopeakehys on, että ainakin ehdin tehdä käsitöitä :)  Onneksi on Netflix, kohta keitän pannullisen teetä, kudon ja katson samalla Ensisilmäyksellä -sarjaa.

Yritin tahdonvoimalla parantua jo täksi päiväksi, mutta nyt ei omat mentaalivoimat riittäneet. Viikonloppuna olisi pitkään odotettu tapahtuma, ja olisi kiva olla kunnossa jo pari päivää ennen lauantaita, jottei juuritoipuneena mene haastamaan itseään.

sittenkin duha?

Voi harmitus, kovasti yrittää flunssa puskea läpi. Herätyskello soitti aamulla aikaisin, mutta alkuperäinen suunnitelma aamuvatsoista ja juoksulenkistä vaihtui tunnin kävelylenkkiin Mimin kanssa. 

Pitkään odotettu tapahtuma koitti sitten jo puoli kymmeneltä Stadionilla. Adventure Partners järjesti hakkuhookkailu kisat Stadikalla. Itse olin vain ilmottautunut katselemaan kilpailuja ja mahdollisesti varmistamaan kilpailuihin ilmottautunutta kaveria.

Jännännäköistä touhua, olisi varmasti itsekin tullut osallistuttua. Kilpailun henkeen eivät vain minun kiipeilykenkäni sopineet, olisi pitänyt olla esim lähestymiskengät tai jääkiipeilykengät. Ensivuonna samaan aikaan (jos järjestävät uudestaan) on sitten varmasti molemmat, ja omat hakut myös.

Nämä olisivat kivat.

Ulkoillessa tuli kylmä .. ja selkä niin kipeäksi, ettei pystynyt jäädä finaaleihin asti. 

Illalla miehen kanssa pyörähdettiin nopeasti kaupoilla, hyvin tuli hankittua jo iso osa joululahjoista. Kivaa olla kerrankan ajallaan tämän asian kanssa.

Ilta on mennyt.. maaten.. saunoen.. vähän uiden.. saunoen ja katsoen höpöhöpöä nettitelkuista.

Kuvat kun happi oli vielä hyvä..

Tai ainakin kohtalainen. Nyt on aika hyvin niistetty olo.

Piikitettynä

Wuf, mikä olo on ollut tänään. Kaikki alkoi eilisestä, kun kävimme äidin kanssa ottamassa influenssarokotukset. Olo oli vallan mainio, kunnes sitten illalla olo alkoi heiketä, tuli kauhea voimattomuus... enne yhdistettyäni tätä voimattomuutta pistokseen kävin kiipeilemässä huonoimmat nousut ikinä. Muutama hyvä nousu tuli tehtyä, mutta sitten yhtäkkiä ei voimia olla nimeksikään, 5c meni osissa.. 5b:ssä en jaksanut enää edes klipata köyttä ankkuriin punnerrettuani sen osissa ylös. Kauhea itsensäruoskinta alkoi tuosta.. ja on jatkunut vielä tähän hetkeen asti.

Kysyin kyllä työterveyshoitajalta urheilusta piikityspäivänä, ei mitään varoitusta tällaisesta olosta.

Tänään suunnitelmissa oli juoksulenkki kiipeilykaverin kanssa, mutta olo aamulla oli kaikkea muuta kuin hyvä, ihan kuin joku olisi imenyt kaiken energia pois.. ja (ehkä liikaa tietoa) limaa on erittynyt niin paljon nieluun nieltäväksi, että työpäivän jälkeen olen vain halaillut posliinia, kun vatsa on ollut kaikesta limasta niin sekaisin. Ärsyttävää.

Töistä piti kuitenkin päästä pois, pikkuisen kanssa kävelimme kotiin. Onneksi sentään vaatetus on super! Avimies täydensi minun vaatetusta ostamalla minulle ihanan vaaleanpunaisen buffin.

 Kohta ulos..

Moni vastaantuleva koiranulkoittaja kyselee, että eikös se ole hankalaa, kun on valkoinen koira, jota pitää olla koko ajan pesemässä. Mielestäni on enemminkin hyvä asia, että koira on valkoinen, näkee ainakin pestä liat pois, eikä kaikki tuo rapa päädy sänkyyn/sohvalle.

Ja kun koira on pesty tai tassut huuhdeltu, laitetaan tassuihin koirasalvaa, ettei pikkuisen koivet kuivu liikaa. Kuivatessa Mimi saa myös aina kevyen hieronnan.

Olo alkaa nyt jo helpottaa. Huomenna vielä pitää ottaa keyvesti, mutta kiva kuitenkin huomata olon kohentuvan.

viikko 46

Urheilun kannalta päättynyt viikko oli erittäin kiva ja onnistunut, aerobista tuli tehtyä pariin otteeseen, kiipeilyssä pääasiallisesti tuli paljon onnistumisia ja uuttakin tuli kokeiltua tiistaina jumpan merkeissä.

Köysikiipeilyssä on ollut kivaa viimeaikoina matalan greidien nousuista johtuen pitkä linja puhtaita liidejä. On tullut myös harjoiteltua mm knee droppia negoja kiivetessä. Pariin otteeseen on ollut seinällä sellainen olo, ettei jaksaisi pitää kiinni, onneksi se on yleensä vaan pää, eikä sormet, ts mieli luovuttaisi kroppaa aikaisemmin.

Salilla tuli sunnuntaina kokeiltua vähän erilaista treeniä, käytin GFG:n salitreenejä pohjalla toistoissa ja sarjoissa, mutta nyt liikkeitä tuli tehtyä enemmän trx:llä ja käsipainoilla. Tiistain jumppa inspiroi jo liikkeissä (yhdistelmäliikkeitä), ja ensikerralla vois harkita kahvakuulan ottamista repertuaariin.  Hyvin oli havaittavissa trx-vatsoja tehdessä aamuvatsojen positiivisen vaikutuksen, 3 x 15 sarja meni kuin vettä vain .. ja sarjojen jälkeen pystyi olla vielä tovin lankussakin.

Juoksuinto on palannut, ja oikeilla kengillä ja hyvässä maastossa pystyn näemmä juostakin ilman järkyttäviä alaselkäkipuja.

kunniakerros

Pari kolme viimeistä viikkoa ei ole ollut helppoja, olen jaksanut urheilla, mutta tunnen olleeni vain muisto itsestäni. Tänään on vihdoinkin ollut sellainen päivä pitkästä aikaa, että on ollut tunne, että en sekoa tai romahda.

Paniikkikohtauksia on ollut viime viikkoina enemmän kuin pariin vuoteen, ja joskus aikoinaan vaikeat asiat ovat alkaneet tuntua uudelleen vaikeilta. On tehnyt mieli vaan piiloutua kotiin, maata sängyssä, minnekään en olisin halunnut lähteä, enkä ole jaksanut olla yhtä sosiaalinen kuin tavallisesti. Sitten kun on joutunut pakottamaan itsensä olemaan aktiivinen, on ahdistus tullut näiden funktioiden jälkeen entistä voimakkaampana.

Tänään onneksi ei ahdistanut lähteä kiipeilemään. On ollut tovin turhauttavaa lähteä seinille, kun paniikkohtausten takia olo on kuin olisi itkenyt lohduttomana vuorokauden putkeen, voimat ovat olleet poissa. Tänään oli HYVÄ päivä seinillä .. ja muutenkin.

Terapeutin mukaan ei ole lainkaan kummallista, että kun terapiaa aletaan lopetella (kolme vuotta kelan tukemaa kuntoutusta tulee tässä kuussa täyteen), niin kaikki vanhat tunteet tekevät kunniakierroksen. Pitää yrittää vain olla vahva.. ja katsoa niiden bluffi. Onneksi kuitenkaan terapia ei lopu kuin seinään, vaan käyn ainakin (omasta ehdotuksesta) terapeutin tykönä kerran kuukaudessa.

niin rikki

Tiistain jumppa tuntui eilen vähän, tänään tuntuu paljon. Eilen jännitti sitä, että pysyykö seinillä hetkeäkään, mutta hyvin sitten jostain tuli intoa ja unohti täysin mitkään lihaskivut seinällä. Areenalla oli mahtavan kivoja uusia reittejä Selfstandig-seinällä. Parin viikon aikana olen noussut kaksi 6a/6a+:aa, muuten olen pysytellyt max 5c:n reiteissä.

On ollut mukavaa kiivetä helpompia reittejä vähän aikaa, tekee hyvää itseluottamukselle, että pääsee reitin toisensa jälkeen puhtaasti ylös. Yläköydessä on tullut mentyä vain, jos reitillä ei ole ollut jatkoja ja joku (minä) unohti jatkonsa himaan.

Tänään kroppa kaipaa lepoa tai kevyttä palauttavaa, ts kävelen töistä pikkuisen kanssa kotio.

Mimin uudet pöksyt

Kun minä sain viimeviikolla uudet urheiluvaatteet... 

.. sai Mimikin uudet juoksupöksyt :P

vieraissa Töölö Gymillä

Kävin kokeilemassa tänään jumppaa jossain muualla kuin "kotisalilla". Ystävän kanssa suuntasimme Töölö Gymin Total Perfecbody -tunnille.

Tunti oli mahtava kokonaisuus, kaikki välineet olivat monipuolisesti käytössä, kahvakuulakin tuli tutuksi. Olen suhtautunut kauhean skeptisesti kahvakuulaan, mutta nyt olen melkein jopa innoissani siitä. (btw bongasin toiseksi uusimmasta fitistä jutun kahvakuulasta, jonka paino on säädettävissä, kuin levytangossa ikään).

Tunnilla sai hyvät tärinät reisiin ja vatsoihin. Polvikin kesti mukavasti tunnin, vain yhdessä liikkeessä oli epämukavaa tuntumaa vielä rikkinäisessä polvessa.

Jumpan jälkeen sai nauttia mahtavasta seurasta ja herkullisesta salaatista ystävän luona.

Tehokas tunti, ties vaikka lähtisi uudestaankin. Minun vuoroni on sitten seuraavaksi houkutella ystävätär seinille.

viikko 45

Haa, vihdoinkin sitä lepoa kiipeilystä, vähän lepoa muutenkin JA juoksu on takaisin kuvioissa. Erinomaista. Nähtäväksi jää, kauanko tätä uutta "kuuria" jaksaa. 

Lauantain juoksu kaverin kanssa meni paremmin kuin tiistaina, mutta edelleen olin aika kuoleman porteilla. Paloheinä mäki teki niin tiukkaa, että oli luovutettava ja käveltävä. Ti ja To juoksut menivät hyvin, alaselkään ei sattunut lainkaan, lauantain lenkin jälkeen alaselkä on ennenkokemattoman kipeä. Nyt pitää testata johtuuko kipu siitä, ettei selkä kestä lainkaa juoksua, vai että lauantaina juoksussa käytetyt lenkkarit ovat jostain syystä muuttuneet minulle huonoiksi. Goretex-lenkkareilla eilen pikkuisen kanssa lenkkeillessä otetut juoksuaskeleet eivät aiheuttaneet mitää kipuja.

Turhauttavaa, kun koko ajan sattuu johonkin.... jos joku kuvaisi koko kropan, niin mitäköhän kaikkea korjattavaa löytyisi :D Onneksi aina pystyy kuitenkin jotain urheilua tehdä. Olkapää tuntuu levänneen mukavasti.

Juoksusta kuitenkin hyvä pössis.. eilen piti alunperin lähteä punttikselle treenaamaan, mutta laittelinkin sitten vain kotia kuntoon ja nautin lenkistä Mimin kanssa. Ei haitannut lainkaan olla pikkuisen kanssa ulkona (sää oli jollain asteikolla kurja), kun oli vaatetus kunnossa.

teknistä pukeutumista

Nyt voivat pakkaset tulla, olen valmistautunut.

Tänään urheilu-/ulkoiluvaatteearsenaalini kasvoi Haglögsin Windstopper- kokonaisuudella sekä microfeelsekerrastolla.

paita ja pöksyt

Sekä Swift -takki ja Aero Q-housut

Nyt pitäisi pystyä liikkua ulkona ja tarjeta ennenkaikkea.

Tiistain juoksunöyryytyksen jälkeen puhkuin intoa. Olin pakannut töihin juoksuvaatteet mukaan. Hyvinhän se juoksu sujui, kun sai mennä omaa tahtia eikä eksynyt kuin pienille mäkimatkoille. 57 minuuttia ja 8,28 km. Tosi hyvä!

Manon

Oih, löytyi baletti, minkä haluaisin välittömästi mennä katsomaan toisenkin kerran, ihana koskettava Manon.

Eilen pitkästä aikaa baletissa vanhempien kanssa, joskus tuli käytyä tihemminkin, nyt vuosien tauon jälkeen taas.

Haluaisikohan joku ystävätär lähteä balettiin, pitää kysyä.

pieni kuolema

nyt juoksun muodossa... Marraskuun ohjelmassa on tosiaan palautella juoksu- ja aerobista kuntoa. Heiheia kertoi karun totuuden, heinäkuun jälkeen ei juoksukertoja ole kertynyt mainittavasti, ja silloinkin kun on tullut juostua, lenkit ovat olleet lyhyitä ja hitaita.

Tänään lähdin juoksemaan kiipeilykaverin kanssa... 20 min oli tuskaa, 22 min enempää ei jaksanut juosta kaverin vauhtia.. karua karua. Pirkkolan pururadat olivat maastoltaan erilaiset mihin olin tottunut, enkä kehdannut sanoa kaverille, ettei oma kunto ole vielä niin kova. Kunnon luulot pois treeni minulle, karu herätys siihen, että juoksukunto on historiaa. Positiivista oli se, ettei polvi, lantio, olkapää tai hartiat kiusannut juostessa.

22 minuutin jälkeen vedettiin hetki henkeä, ja hyvin jaksoi ajallisesti vielä toisen samanlaisen rupeaman.

Olen aina jostain syystä väheksynyt teknisiä vaatteita, mutta aamupäivällä tuli todettua, kuinka mukavaa on liikkua koiran kanssa ulkona, kun vaatetus on oikea. Pitääkin tässä lähipäivinä/viikkoina ostaa kunnon windstopper-asu.. ja hyvät tekniset alusvaatteet. Haglöfiltä kokeilin tänään Bunny Q Tightseja sekä Mimin kanssa ulkoilessa, että juoksulenkillä. Housut olivat päällä kuin lämmin rakastava halaus, varmasti ehdottoman hyvät talvella jääkiipeillessä.

viimeaikoina ..

.. on tullut fiilisteltyä  Type O Negativea. Exä tutustutti ko bändiin ja kerran tuli nähtyäkin ko bändi livenä Tallinnassa. Sopii jotenkin pimeneviin iltoihin.

iloinen löytö

Avasimme eilen miehen kanssa viimeisen (kolmesta) Hampurin tuliaispullosta, El Coton.

Hetken harmitti, ettemme olleet ostaneet ko viiniä kuin vain yhden pullon, mutta alkon sivuilta selvisi, että tätä saa Suomestakin. Ihanaa, jouluksi on sitten viini valittuna.

Upean viinin lisäksi saimme eilen nauttia uskomattoman kauniista illasta parvekkeellamme.

Satumainen sumu ja upean vaaleanpunainen auringolasku. 

Minulla on jotain ongelmia aikataulujen sopimisessa, tai niiden muistamisessa. Olen koko viikon elänyt ajatellan, että tänään meidän piti mennä kaveripariskunnan luokse brunssille. Hävetti tänään aika kauheasti, kun puoliltapäivin ystävä avasi oven hieman ihmeissään, että eikös meidän pitänyt vasta viikon päästä treffata...  Voi kauhea :D Kaikki saivat hyvät naurut... viikon päästä uusi yritys. Pitää varmasti hankkia kotiin oma kalenteri, etten sitten töissä merkkaile menoja ulkomuistista.

Positiivista omassa aikataulumokassani oli, että aamulla tuli hyvissä ajoin käytyä salilla crossaamassa ja tekemässä treenit, joten tänäänkin on saanut loppupäivän vain olla ja touhustaa kotona, aivan kuten eilenkin. 

entistä enemmän draivia, jos mahdollista

Maanantain jälkeen on ollut vieläkin kovempi draivi kiipeilyssä. Oli suuri helpotus päästä projektini puhtaasti ylös, tuntuu että kauhea taakka katasoi harteilta, ja maanantain jälkeen olen yllättänyt itseni useampaan otteeseen kiipeämällä reittejä, jotka aikaisemmin ovat tuntuneet liian vaikeilta, olen tahkonnut liudan 5c:n ja 6a:n reittejä puhtaasti liidaten.

Taas iso osa pikkujuttuja tuntuu loksahtaneen päässä niin, että kiipeily on muuttunut taasen asteen helpommaksi. On oppinut luottamaan pincheihin, nyt vasta viimeaikoina olen oppinut lepäämään niissäkin, knee droppi tuntuu tulleen mukaan kuvioihin, otteissa jaksaa ollakin pidempään kuin tavallisesti, ja tunnun menevän asteen verran pelottomammin seinällä. Pystysuoran liidaaminen ei aiheuta hysteeristä itkukohtausta, jos tuntuu, ettei joku kohta heti aukea jne jne ... hassuja pikkuongelmia.

Yllätin itseni tänään liidaamalla pelottavan tuntuisen reitin, jännittävää kuinka aikasemmin lamaannuttava pelko on lähtenyt jo osittain pois, ja tilalle on tullut määrätietoinen eteneminen kohti seuraavaa lepoa ja klippiä. Tippuminen tai lepääminen köydessä ei ole tänään edes ollut vaihtoehto, vaan liidasin kahdesti kädet niin pumppin, että käsivarsiin sattui jo ennenkokemattoman paljon. Hyvän minä :) Kaverikin kiipesi tänään niin hyvin, että ensiviikolla hän puolestaan saa tarjota pizzat uudesta greidistä.

Ensiviikolle on sovittuna kolmet kiikut, nyt yritän saada 2-3 kertaa viikossa aerobista treeniä. Osa minusta toivoo,ett olisipa jo maanantai, olisi muutamat 6a/6b jotka haluan ehdottomasti päästä liidaamaan.

Nautitaan kuitenkin nyt viikonlopusta, poikkeuksellisesti ei ollut launtaille muuta ohjelmaa kuin aamukiipeilyt Areenalla ja pizzat Zio Pepessä. Ilta kuluu tortilloja syöden, saunoen ja uiden. Huomenna taasen saamme kävellä valmiiseen brunssipöytään, ystäväpariskunnan vuoro kokata meille, täydellistä.

haaveilua

Ensikesänä mieli tekisi lähteä Norjaan Lofooteille, mutta .. kovasti tolisi halua myös lähteä jonnekin kiipeämään sporttia. Jotenkin muutamaa videota katsellessa Suomen graniitti näyttää turhan vaatimattomalta ..

Jos ei ihan Kiinaan, niin kalymnoskin olisi kiva

Saahan sitä aina haaveilla.

viikko 43

Jälleen kerran varsin ihana urheiluviikko takana, aamuvatsoja/-jumppaa on tullut tehtyä suhteellisen ahkerasti. Kiipeilyssä viikon kohokohta oli 6b boulderoidessa sekä lauantaina onnistuneet kiikut puolison kanssa. Aviomies alkaa olla varsin hyvä varmistamaan liidiä, alan uskaltaa kiivetä hänen kanssaan hyvin, mutta yhteiset liidit ovat olleet max 5c. Ei silleen haittaa, hän voi sitten tulla kakkostellen nuo nousut, mitkä liidaan.. vaikka kyllä hänkin alkaa pikkuhiljaa päästä puhtaasti tuon greidin reittejä.

Edelleenkään ei tarpeeksi aerobista, viitenä päivänä kiipeilyjä, yhtenä "vain" lihaskuntoa ja yksi totaalinen lepopäivä.