Wuf, mikä olo on ollut tänään. Kaikki alkoi eilisestä, kun kävimme äidin kanssa ottamassa influenssarokotukset. Olo oli vallan mainio, kunnes sitten illalla olo alkoi heiketä, tuli kauhea voimattomuus... enne yhdistettyäni tätä voimattomuutta pistokseen kävin kiipeilemässä huonoimmat nousut ikinä. Muutama hyvä nousu tuli tehtyä, mutta sitten yhtäkkiä ei voimia olla nimeksikään, 5c meni osissa.. 5b:ssä en jaksanut enää edes klipata köyttä ankkuriin punnerrettuani sen osissa ylös. Kauhea itsensäruoskinta alkoi tuosta.. ja on jatkunut vielä tähän hetkeen asti.
Kysyin kyllä työterveyshoitajalta urheilusta piikityspäivänä, ei mitään varoitusta tällaisesta olosta.
Tänään suunnitelmissa oli juoksulenkki kiipeilykaverin kanssa, mutta olo aamulla oli kaikkea muuta kuin hyvä, ihan kuin joku olisi imenyt kaiken energia pois.. ja (ehkä liikaa tietoa) limaa on erittynyt niin paljon nieluun nieltäväksi, että työpäivän jälkeen olen vain halaillut posliinia, kun vatsa on ollut kaikesta limasta niin sekaisin. Ärsyttävää.
Töistä piti kuitenkin päästä pois, pikkuisen kanssa kävelimme kotiin. Onneksi sentään vaatetus on super! Avimies täydensi minun vaatetusta ostamalla minulle ihanan vaaleanpunaisen buffin.
Moni vastaantuleva koiranulkoittaja kyselee, että eikös se ole hankalaa, kun on valkoinen koira, jota pitää olla koko ajan pesemässä. Mielestäni on enemminkin hyvä asia, että koira on valkoinen, näkee ainakin pestä liat pois, eikä kaikki tuo rapa päädy sänkyyn/sohvalle.
Ja kun koira on pesty tai tassut huuhdeltu, laitetaan tassuihin koirasalvaa, ettei pikkuisen koivet kuivu liikaa. Kuivatessa Mimi saa myös aina kevyen hieronnan.
Olo alkaa nyt jo helpottaa. Huomenna vielä pitää ottaa keyvesti, mutta kiva kuitenkin huomata olon kohentuvan.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti