Jalkapäivää

Salilla oli aamulla mukavan väljää, pitääkin jatkossakin mennä noin aikaisin välttyäkseni jonottamiselta laitteisiin.

Vuorossa oli jalkapäivä. Jälleen kerran olin herännyt aamulla päänsärkyyn, panadol aamupillereiden seassa ei tunnu auttavan, vain urheilu poistaa säryn. Välillä tekisi mieli antaa säryllä vallan, olo oli vaan niin kurja.

Onneksi kuitenkin lähdin, alkulämmön jälkeen en muistanut mitään särkyä, vaan sain treenattua oikein kivasti.

Jalkatreeni oli varsin simppeli:

• alkulämpö crosserilla
• leveä kyykky smithissä
• askelkävely (nyt ilman lisäpainoa, sen verta hyvin hengästytti)
• reiden ojentaja ja koukistaja istuen superina
• ojentajat ja lähentäjät superina
• loppulämpö crosserilla
• venyttely

Parissa viikossa on kropassa tapahtunut aika dramaattinen kasvupyrähdys. Vaatii jo hieman mielikuvitusta pukeutumisen suhteen, jotta ei näytä ihan kahden kilon makkaralta puolen kilon kuoressa. Urheilutopit, joilla kuvittelin pärjääväni pitkäänkin, alkavat olla hyvinkin napakoita. Tässähän menee kohta koko vaatekaappi uusiksi.

Ehkä tässä tervehdettyä vähän katoaisi tuota "treenivastusta", kun illat ei menisi syöden ja sohvalla maaten. Osa on totta kai turvotusta, nopeasti on nimittäin tullut kokoa lisää, pitää tarkkailla enemmän mm ruoan suolapitoisuuksia. En kuitenkaan ota paineita sen enempää koon lisääntymisestä, nyt kun on edelleen ne viikot, jolloin ymmärtääkseni paino / koko kasvaa nopeiten raskauden aikana.

Pitää yrittää jaksaa nyt aamuisin lähteä reippailemaan ennen töitä. Päänsärky vaikuttaa luonnollisesti negatiivisesti töissä keskittymiseen ja sitä tulee helposti tiuskittua tilanteissa, joissa ei ole mitään tiuskimista.

pikkuhiljaa

Torstaina olin sitä mieltä, että ulos on lähdettävä, kotona alkoi tuntua seinät kaatuvan päälle, takana oli jo kuitenkin reilu puolitoista viikkoa sairastelua takana. Anastin isältäni toppatuuliasun, kotiudun ja muistin että minullahan saattaisi olla iltalenkkiseuraa ihan lähistöltä. Parin tekstiviestin päästä olikin jo kävelylenkki sovittuna.

40 min rauhallista kävely teki ihmeitä, mieliala nousi asteita ja innoissani odottelin jo seuraavaa iltaa, olin päättänyt lenkkeillä myös perjantaina, jos vain ei lantion nivelet kipeydy liikaa reippailusta. Kyllähän sitä taas häntäluu oli hurjan kipeänä, mutta nyt päätin olla välittämättä asiasta.

Perjantaina odotin koko työpäivän ajan illan kävelylenkkiä (flunssan mentyä ohi, on näemmä taas jokapäiväinen päänsärky tehnyt comebackin), mutta nyt oli myös toinen asia mitä odotin innolla. Olin bongannut fb-kaverin huutelevan, että nyt olisi lastenvaatteita tarjolla. Sovin treffit ja kotimatkalla töistä kotio kävin hakemassa bebelle pussin vaatteita ja itselleni toisen pussin äitiysvaatteita. Olen ostanut itsen muutamia äitiysvaatteita ja sainkin kummityttöni äidiltä läjän äitiysvaatteita.

Kotona avasin pussin, levitin vaatteet lattialle ja olin alkaa itkeä kiitollisuudesta. En olisi ikimaailmassa kuvitellut saavani tuollaisen määrän vaatteita tulokkaalle. Selkeästi olen tehnyt joskus jotain hvyää, kun nyt näin palkitaan.

Tänään vielä entisestään mieliala koheni päästyäni ensimmäisen kerran kahteen viikkoon kiipeilemään.

Oli sovittuna aamukiikkutreffit kaveripariskunnan kanssa. Kiipeilyt sujui hyvin .. mitä nyt siis flunssan jälkeen, tällä mahalla ja kertyneellä treenivastuksella sujuu. Tänään kokovartalovaljaat tuntuivat istuvan hyvin. Pari tuntia tuli kiivettyä, otin ihan reilusti turpiin 6a:lta. Sitä huomaa coren olevan kovilla isoissa mooveissa, liikkuvuus ja voima ei ole vain sama kuin vielä raskauden alussa. Isot liikkeet sykkyrästä suoraksi ei vaan onnistu, vaan sitten levätään ja kokeillaan hetken päästä uudelleen. Pääasia, että pääsi kiipeämään. Areenalla olikin hauskoja uusia reittejä.

hajoilua

Tälle päivälle oli jo ollut varattuna HIIT sisäpyörätunti, mutta ei anna flunssa vieläkään periksi. Pää alkaa pikkuhiljaa hajoilla tähän liikkumattomuuteen.

Heiaheian raportti viimeiseltä puoleltatoista kuukaudelta on varsin tylsää luettavaa. Enpä muista milloin viimeksi olisi tullut näin pitkä totaalinen liikkumattomuus.

Vuoden pari ekaa viikkoa olivat sentään mukavan aktiivista aikaa, salilla tuli käytyä ahkeraan ja köysittelykin sujui mukavasti. Aviomiehen kanssa testailimme kokovartalovaljaita pariinkin otteeseen Salmisaaressa.

Sain kaverilta miesten isommat valjaat lainaan, mutta taitaa olla tervehdyttyä jo sen verta iso vatsa, ettei tavallisiin valjaisiin ole paluuta.

Ennen rakenneultraa pitkään yritin tunnustella, josko vauvan liikkeet tuntuisivat. Nyt muutaman päivän aikana masussa on ollut sellaiset bileet, etten voisin kuvitella laittavani mitään kiristävää siihen päälle TAI uskaltavani enää varmistaa liidiä mahdollisten nykäisyjen takia.

Alkaa beben tulo tuntu siis pikkuhiljaa todellisemmalta. Aviomiehen kanssa innostuimme vielä pyörähtämään vaunukaupoilla, ja tulihan sitä sitten ko kaupan verkkokaupasta ostettua viime maanantaina yhdistelmärattaat ja turvakaukalo. Nyt jo koti tuntuu ahtaalta, vaikka vasta rattaat nököttävät eteisessä... pitääköhän tässä alkaa katsella isompaa asuntoakin? :P

Ehkä plan A voisi kuitenkin olla, että ensiviikonloppuna raivaan verkkokellarista vanhat edellisen asukkaan sinne hylkäämät metallihyllyt sorttiasemalle ja siivoan yläkerrasta kesätavarat alas, askartelu-, joulu, käsityöjutut alakertaan, katsotaan jos sitten alkaa yläkerran tilanne vaikuttaa vähemmän epätoivoiselta.

sairastuvalta päivää

Vuosi alkoi touhukkaasti urheillen, kunnes viimeviikon sunnuntaina alkoi aika mälsä flunssa. Nyt on oltu urheilematta jo reilu viikko, ja se näkyy sekä mielialassa että varmaan valitettavasti linjoissa. NOOOOH, elämä alkaa voittaa.. ja kovasti tuli varailtua ensi- ja sitä seuraavalle viikolla paikkoja sisäpyöräilytunneille. Pääsen ottamaan vihdoinkin äitiysurheiluhousutkin käyttöön, jotka kävimme viikko sitten perjantaina aviomiehen kanssa ostamassa Kampin bebesistä.

Tässä on jännitävät ajat. Toivon kovasti aviomiehenkin parantuvat, jotta voimme huomenna juhlistaa tutkintodistuksen jakotilaisuuden jälkeen saavutustani eräässä ihananassa ravintolassa. Viimeviikon perjantaina herkuttelimme Sassossa, nyt olisi saman ketjun espanjalaistyylinen ravintola vuorossa.. ommom :)

2014 summattuna

Instagram on ihana. Aloin miettiä eilen päättynyttä vuotta. Päällimmäisenä viimevuodesta mielessä on hujan vaikea kesä ja alkusyksy, rankka kuntoutusjakso, jossa joutui avata omaa minäkuvaa ja luoda uudelleen mielikuva siitä millainen on oikeasti. Instasta katsoessa palautui mieleen paljon upeita hetkiä päättyneeltä vuodelta,vuosi 2014 on oikeastaan ollut aivan mahtava.

Tammikuu

Tammikuu alkoi heti ensimmäisenä päivänä boulderoinnilla (tietenkin ensimmäisenä päivänä tuli urheilla). Ruokavaliolla aloin päästä pikkuhiljaa eroon kummallisista vatsakivuista, kokeilin paljon uusia gluteenittomia herkkuja. Kävin myös testaamassa parkourkeskuksen ja kävin elämäni ensimmäisellä kick boxin -tunnilla. 

Helmikuu

Helmikuu alkoi Isatisken avajaisilla ja boulderkisoilla, valitettavasti noiden kisojen myötä selkäni hajosin lopullisesti. Tuli tiputtua bräniköille patjoilla kisoissa muutaman kerran liikaa. Järkyttävien kipujen kautta kuitenkin tuli tutustuttua avantouintiin. Mahtava harrastus, ei minusta ole pitkiä matkoja uimaan, mutta se 40s pulahdus hyytävässä tuo aivan upean virkistyneen olon. Helmikuun lopussa vihdoinkin selvisi myös vihdoinkin useamman vuoden selkäkipujen syy.

Maaliskuu

Boulderoinnin jäädessä kahden välilevynrepeämän takia, otin itselleni salilla personal trainerin. päällimmäisena ajatuksena oli treenata itseni kuntoon turvallisesti. Sain uudenlaista systemaattisuutta treenaamiseen, ja uskalsin pikkuhiljaa alkaa kokeilla omia rajojani mm penkissä.

Maaliskuun lopussa osallistuin toistamiseen Kiipeilyurheilijoiden kiipeilykisoihin, taso oli yllättävän tasaisin, oma sijoitus oli hännillä. Olin kuitenkin tyytyväinen itseeni, että uskalsin osallistua kisoihin, vaikka tiedän kuinka kovasti tuollaiset minua jännittää / pelottaa.

Huhtikuu

Huhtikuussa treeni salilla jatkui ja tuloksia alkoi jo vähän näkyä, ja köysissä, ulkokausi tuli avattua ja täytin vuosia.

Toukokuu

Toukokuussa nytkähti uusi vaihe opiskeluun lokakuun tenttitilaisuutta varten, tähän asti olin kerran pari viikossa opiskellut omaan tahtiin, mutta se ei tuntunut oikein riittävän. Osallistuin puolen vuoden valmennuskurssille. Toukokuussa tuli piipahdettu Hampurissa perhettä moikkaamassa. Vietimme aviomiehen kanssa 2v hääpäiväämme ja minulla oli 15 min julkisuutta, kun olin Ilona-liitteen mallina. Oli huikea kokemus päästä meikattavaksi ja stailattavaksi sekä ammattivalokuuvajan eteen keikistelemään.

Kesäkuu

Pitkään odotettu kiipeilymatka Italiaa koitti vihdoinkin. Yksi elämäni hienoimmista hetkistä oli kiivetä aviomiehen meidän yhteinen ensimmäinen multipitch -reitti kahdestaan. Upea reissu muutenkin, oli myös superihanaa olla ystäväpariskunnan kanssa tuolla. Sydän halajaa takaisin Arcoon. 

Heinäkuu

Heinäkuussa oli tavallista kesäkamaa, mökkeilyä, marjastusta, mutta koko ajan takaraivossa naputti ajatus tulevasta tentistä. Oppimateriaalit kulkivat joka paikkaan mukana.

Elokuu

Elokuussa oli Flow ja ystäväpariskunnan häät Suomessa ja Saksan siskoni häät Ranskassa. Matkalla häihin yövyimme Brysselissä, viikonloppureissu Belgiassa JA häät Ranskan maaseudulla linnassa, ei pöllömpää. Paljon paljon opiskelua. Hieman iloa varjosti Italiassa ärtynyt polvi, kiipeily kärsi suuresti ja salillakin joutui himmailla.

Syyskuu

8-16 töitä, 1h urheilua välissä ja illat klo 22/23 asti opiskelua, viikonloput opiskelua. Pää alkoi vähän hajoilla.

Lokakuu

Pitkään pelätty tentti oli takana, mutta onneksi viikkoa ennen tenttiä raskaushormonit iski ja rauhoitti, ja sain kasattua itseni tenttitilaisuuteen. Vein aviomiehen kiitoksena minun kestämisestä viikonloppureissulle Långvikkiin. Raskaus hankaloitti vähän jaksamista, mutta kunnialla tuli selvittyä urheiluista ja työpäivistä.

Marraskuu

Tähän kuuhun sijoittui yksi elämäni hienoimmista päivistä, kahdestakin syystä, kuulimme ensimmäisen kerran aviomiehen kanssa beben sykkeet JA sain tietää läpäisseeni tutkinnon, jota oli pelännyt vuosia.

Joulukuu

Urheilua, innostuin mm spinusta, töitä, halipusuja jne.. aviomiehen kanssa ihmetellään kasvavaa vatsaa. Oli ihanaa saada valkoinen joulu JA JA JA rikkoa oma penkkienkka. Jos ei olisi nyt raskauskiloja- ja turvotusta (sekä pientä joulupöhötystä) niin siinä olisi mennyt noussut jo yli oma paino penkistä.

 

Aviomiehen kanssa mietimme, että alkanut vuosi tulee olemaan aidosti erilainen, elämämme tulee mullistumaan. Muutos on suorastaan pelottava, ihan vain katsoessa sitä kuinka aktiivista elämää viettää joka suuntaan, niin kohta joutuu oikeasti laittamaan jokun toisen kaiken edelle. Se vaatii totuttelua, ja onneksi aviomies on ihan yhtä intona uudesta elämästä, kyllä me yhdessä pärjäämme.

Nyt ei tullut luvattua sen kummempia, viimevuonna lupasin panostaa opiskeluun, ja sen teinkin, ylitin itseni täysin. Se mitä joka vuosi tietenkin lupaan, lupaan jatkaa reipasta urheilua, syödä terveellisesti ja olla onnellinen.