8 2015

Ha! Sunnuntai ja olen nyt jo päivittämässä blogia, ihmeitä tapahtuu. Kivaa, kun on taas ollut energiaa olla aktiivinen monella eri tavalla, ystäviä on tullut tavattua useampaan otteeseen, ja näillä näkymin ei ihan heti ole tulossa tähän muutosta. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tuntuu, etten joudu pakottaa itseäni jaksamaan olla aktiivinen. Ei pidä luulla, ettenkö haluaisi treffailla ystäviä, mutta joskus olen kokenut moisen aktiivisuuden raskaana.

Enivei, summa viikon kahdeksan liikunnoista, lähemmäs 10 h urheilua, pari punttista, kolme köysittelyä, kahski spinua JA lepopäivä, olen tyytyväinen.

Tiistain salilla tein mun mammatreenin jaloille. Hyvä kun oli kaveri mukana, niin sain puristettua tosi hyvän treenin. Muka kevyt treeni tuntui kovasti jaloissa pari päivää, että ehkä ei tarvitse vielä vallan turhautua salilla.

Torstain köysittelyt olivat varsin leppoisat, eksyin vain parille reitille joissa tuli varsin isot moovit. Undereista vartalon avaaminen sumpusta pitkälle ylös.. vatsa ei tykännyt, piti lopettaa leikki kohtuu lyhyeen tämän takia.

Tänään oli vastapainona torstaille onnistuneet kiikut. Sovimme kaverin kanssa keskittyvämme jammailuun. Salmisaaressa toisella parvekkella on kolme erilevyistä halkeamaan, sormi- käsi ja offarihalkeamat. Lähdin liikkelle ilman sen kummempia odotuksia supersuorituksilta. Ajattelin jammailun olevan turhan raskasta keskikropalle ja olin varma, etten pääsisi pelkkää halkeamaa alkua pidemmälle, kuinkas sitten kävikään.

video: https://www.youtube.com/watch?v=1egrc1EunGk

Tuossa videolla toinen nousuni. Se meni aivan älyttömän hyvin, tasainen nousu, halkeamahan on niin kapea, ettei siinä paljon tarvitse jalkaa vääntää pysyäkseen seinässä. Kädelle tuo halkeama on taasen juuri sopivan levyinen, ainoana miinuksena se, että jostain syystä tuo seinä hankkaa kämmeniin h**vetin kipeän kohdan, ihan kuin siihen olisi muodostumassa rakkula. Täytynee tutustua teippihanskojen tekoon. Jos saisin tuon kohdan kädestä suojattua, niin voisin päästä useammin hinkkaamaan tuota halkeamaan. Halkeamakiipeily on ihanan raskasta kiipeilyä.

tc prot ja jammishanskat, tuli ihan kesäfiilis.

Kaikenkaikkiaan mahtiviikko. Olkoon ensiviikko yhtä hieno.

maailman söpöimmät pöksyt

Ihanan rento lauantai Tavoistani poiketen pidin tänään lepopäivän, katselin tuossa viimeviikon urheiluja ja mietin tämän viikon menemisiä, niin totesin lepopäivän olevan ihan passeli tähän väliin. Oli sovittuna aamiaistreffit ystävättären kanssa, niin päivän urheilut oli sillä taputeltu. Meillä on ystävättären kanssa ihanasti yhtä pohjattoman masut, ihanaa kun ei tarvitse hävetä kunnon syömistä. Masu on näiden tapaamisen jälkeen niin pyöreänä, että liikkua loppupäivä hitaasti ja ilman turhaa hötkyilyä.

 Kävimme testaamassa KlausK:n aamiaisen. Aamiainen oli todellakin herkullinen, monipuolinen ja laadukkaista raaka-aineista tehty, gluteenittomiakin vaihtoehtoja löytyi mukavasti, ei tarvinnut lähteä nälkäisenä tai pettyneenä pois. Suosittelen.

Ystävättärellä oli asiaa Stockmannille, jossa eksyimme lastenosastolle. Kummastelimme superkalliita lastenvaatteita, onhan ne Burberryn lastenvaatteet söpöjä ja ehkä niitä voisi ostaa pikkuiselle, jos rahaa olisi liikaa. 

Ihastuin Benettonin osastolla kesäisiin pöksyihin, ne oli ostettava. Tuli tehtyä ensimmäinen oma vaateostos Treenivastukselle, aikaisemmin en ole jotenkin uskaltanut.

Tulokkaalle on kyllä vaatteita, hurja määrä bodyja, sukkahousuja, paitoja, sukkia ja jotain muita vaatteita minkä oikeita nimiä en taida edes tietää. Äitini osti muutamat sukupuolineutraalit vaatteet jo ihan raskauteni alkuvaiheilla, tuttavalta sain ison määrän 62 koon vaatteita, kummitätini shoppasi hieman vaatteita ihan vastasyntyneelle ja viimeviikolla saapui Kelan äitiyspakkaus. Aviomies taisi olla minua uteliaampi pakkauksen suhteen, se on niin söpön höpsönä koko vauvasta ja raskaudesta.

Jos ihan tarkkoja ollaan, niin meidän ensimmäinen .. tai aviomiehen ensimmäinen hankinta beben takia oli uusi pyykkikone. Aikaisempi pyykkikone oli päältä täytettävä, ja sehän ei nyt meille sopinut, sillä pyykkikoneen päälle on tarkoitus laittaa omalta vauva-ajaltani oleva levy / pöydän osa. 

Mietimme josko ostaisimme yhdistelmärattaat käytettyinä, mutta aviomies halusi pelata varman päälle laadun suhteen, että päädyimme ostamaan liikkeestä uudet. Kävimme Vauvapisteessä Tammistossa katselemassa rattaita, ja tykästyimme Brion Smile -malliin.

kuva lainattu: Vauvapiste

Saimme aivan uskomattoman hyvää palvelua ko liikkeestä. Ostin eräänä maanantaina aamulla rattaat verkkokaupasta, tilasin ne postiin. Iltapäivällä sain puhelun josko olen illalla kahdeksan pintaan kotona, toimittivat rattaat meille kotiovelle, kun "olisin joka tapauksessa ajanut ohi". Eipä ole ikinä saanut mitään tuotetta tuolleen kotiin kuljetettuna alle 12h tilauksesta. Mahtavaa palvelua.

Vielä olisi varmaan ihan hirveä määrä kaikennäköistä oheismateriaalia ostettavana, sitä ei edes tajua mitä kaikkea tulee tarvitsemaan, kaikenmaailman pulloja, tutteja, pumppuja, liivisuojia, imetysvaatteita, pinnasänky, lisää pikkuvaatteita, imetystyyny jne jne. Lisää vaatteita ajattelin haalia jossain vaiheessa kirpputoreilta, sieltä varmasti löytyy vaikka mitä, kuhan vaan menee kärsivällisenä tutkimaan pöytiä. 

On myös kiva, alle parin viikon päästä menemme aviomiehen kanssa otattamaan perhevalokuvat ihan studioon. Onnistuin voittamaan iloveme-messuilta kuvaussession, säästelin kuvanottohetkeä aikaa, jolloin on vähän enemmän masua kuvattavana. Kovasti on tullut jo etsitty Pinterestistä inspiskuvia. Kaikkea kivaa :)

6 & 7 2015

Kuten kuvat kertovat, on aktiivinen urheilu edelleen kovasti kuvioissa mukana. 

Viikolla 6 tuli hieman pakollista lepoa, maanantaina toivuin edelleen karseista liitoskivuista, perjantaina taas oli kaksikerroin, vaikkakaan eipä silloinkaan eikä lauantaina urheilut kuulunut aikatauluihin. Pe-la oli syöttöpossuna kummitädin luona *oink*

Tiistaina kävin treenaamassa varsin kevyesti pt:n kanssa salilla. Kävimma läpi liikkeitä, joita saan nyt raskauden edetessä vielä tehdä. Aika mummojumppahan siitä tuli, mutta eihän nyt tähdätäkään lihaskasvuun vaan yritetään ylläpitää kuntoa. Jalkatreenit jäävät vaan aika auttamattoman lepsuiksi.

Viimeviikko oli taasen enemmän mieleeni. Kävin jopa kolmesti spinussa, kahdesti omalla salilla ja kerran kävin visiteeraamassa ystävättären salin Tikkurilassa. Tikkurilan salilla kävin myös syvävenyttelytunnilla, tuntui aika kivalta venytellä oikei kunnolla, vaikken ole kokenut mitään ongelmia liikkuvuuden osalta kohdallani, tai siis jäykkyys ei ole ongelma, yliliikkuvuus sen sijaan on.

Salitreeni jäi viimeviikolla yhteen kertaan. Kävin torstaina testaamassa uuden saliohljelman. Rinta- ja käsitreeni tuntui oikein hyvältä, pt lisäsi toistot viiteentoista, se tiputti vähän painoja eri liikkeissä, hyvää vaihtelua tämäkin.

Kiipeilyä tuli harrastettua sekä köysien kanssa että ilman, ei sankaritekoja, mutta kivaa on ollut. Torstaina oli tarkoitus mennä myös köysiin, mutta silloin oli saatava töissä yksi proggis tehtyä.

Taas pari ihanan aktiivista viikkoa takana, toivotaan että pystyy ja jaksaa liikkua vielä tovin, ei tässä laskettu aika kuitenkaan ihan vielä käsillä ole. Jotkut pystyy liikkua ihan viimemetreille, mutta sitten kuulee myös sitä, että viimeinen/viimeiset kuukaudet menee levätessä. Aika näyttää kumpaan minä kuulun. Onneksi olen säästellyt muutaman televisiosarjan kokonaisia tuotantokausia sille ajalle, jos jouduin jossain vaiheessa oleilemaan enemmänkin vaakatasossa.

Kun on lääkitys kohdallaan..

.. on hyvä treenata. Perjantaispinu on takana.

Sisäpyöräilytunnista jäi mahtava fiilis, kun tuntuu että jaksaa taas urheilla kunnolla. Tässä ollut jo tovin ollut viitteitä siitä, että rautakuuri on alkanut vaikuttaa. Spinnigissä on se kiva puoli, ettei siinä tuo lisääntynyt paino vaikuta yhtä paljon, kuin esim kiipeillessä tai crossingissa. Iso osa tunnin toiminnasta tapahtuu kuitenkin istualteen.

Mutta niin, tunnin jälkeen oli aivan mahtava olo, kun jaksoin tavallista paremmin tuon keskiraskaan tunnin. Vatsa alkaa vain olla pikkuhiljaa tiellä, eikä sitä corea pysty jännittämään niin kuin tunnilla olisi tarkoitus JA asento on aika pysty. Liikkuminen on kuitenkin se pääasia. Sitten kun ei enää pysty jostain syystä käydä pyörätunneilla, olen päättänyt siirtyä crossingiin. Crossingissa pitää sitten valita ne kevyimmät tunnit ja nirsoilla liikkeiden suhteen niin, että jätän ne asennot tekemättä, mitkä rasittavat polvea.

Tuleekohan mun pikkuisesta muuten ihan endorfiiniaddiksi. Voinkohan sitten vain syyttää itseäni, jos bebe itkee kaikki päivät alkuunsa, kun ei pääse enää nauttimaan mun urheilun sivutuotteista (en nyt ihan tosissani tätä mieti)?

Alkaa muuten kumpu olla aika iso, eikä tässä ole edes toinen kolmannes päättynyt. Musta tulee ihan munsterisuuri XD

Paino menee ihan mukavasti käyrien sisällä, ei edes ylärajalla. Iltaisin tuo turvotus alkaa vain olla aikamoinen, vaikka nyt on keskitytty suolan ja veden määrään. Ehkei sillä voi mitään, vaan kuuluu tähän tilaan. Varrelliset talvikengät sujahtaa helposti jalkaan aamuisin, mutta illtapäivällä ja illalla kengät saa jo taistella jalkaan, polvitukien käyttö kiipeillessä ei enää onnistu, ei vaan mahdu. Ennen raskautta ajattelin painon aiheuttavan paljonkin "stressiä", mutta hyvin tässä on sopeutunut siihen, että tässä juuri paukku ne rajat rikki, mistä alunperin joskus lähdin painoa tiputtamaan. Pääasiallisesti kuitenkin tulee syötyä ihan fiksusti ja liikuntaakin pystyy harrastaa, niin eihän tässä mitään hätää ole.

Voisikin painella suihkuun (olin vain niin innoissani urheilun tuomasta hyvästä fiiliksestä, että oli pakko syöksyä suihkun sijasta ekana koneelle) ja sitten syödä jonkin ihanan salaatin kanan ja riisinuudelien kera.

wauhdikas wiikonloppu

Ihan jatkuvasti kalenterin on niin täynnä, ettei kotona ehdi edes istua koneelle ja kirjoitella kuulumisia, onneksi instaa ehti päivitellä, sinne vaan seuraamaan :)

Perjantaina syöksyin töistä kodin kautta viettämään pre-ystävänpäivää vanhimman ystäväni kanssa, ollaan tunnettu nelivuotiaista vissiin, muskarissa tutustuttiin, oltiin samassa esikoulussa, samalla luokalla koko ala-aste ja yläasteella naapuriluokilla.

Käytiin katsomassa kovasti kuohuntaa aiheuttanut Fifty Shade of Grey, ehkä ollaan niin paatuneita, mutta meitä elokuva ei onnistunut shokeeraamaan. Jutut jatkuivat elokuvan jälkeen vielä Denniksessä gluteenittoman pasta-annoksen äärellä.

Lauantaina oli varsinainen ystävänpäivä, yritin puhua aviomieheneni kanssani ystäväpäiväspinuun huonolla menetyksellä. Kävin spinnailemassa yksinäni ja suuntasimme sitten enemmän miehen makuun olevan harrastuksen pariin, kävimme boulderoimassa Konalassa Cavella. Pysyttelin pääasiassa (yhtä erittäin kahvakasta nelosta kiipesin toppiin asti) matalilla seinillä ja tein ihan omaa traversea.

Ennen boulderointia kävin hakemassa GoFitnessistä housut, joiden perään olin kuolannut kuukausia.

BetterBodiessien treenihousut ovat täydelliset myös raskausaikana jäädessä erittäin sopivasti vatsan alle. Useita jo omistamiani treenihousuja ei viitsi käyttää niiden jäädessä inhottavasti keskelle vatsaa, Bebesistä ostamani äitiyshousut ovat muuten mukavat, mutta materiaaliltaan ne häviävät 100-0 näiden housujen keveydelle.

Ystävänpäivästä muuten, valtasimme vanhempieni omakotitalon, jossa saunoimme, teimme ruokaa yhdessä, katselimme elokuvaa isosta telkusta ja saimme molemmat nukuttua ihanan hyvin.

Eilen hulinameno jatkui. Aamupäivästä hyvissä ajoin suuntasimme kodin kautta ruokakauppaan ja takaisin kotio. Meille oli tulossa ystäväpariskunta vauvansa kanssa syömään ja viettämään iltaa. Pitihän sitä toki siivota ja valmistella ruoka.

Pääsimme nauttimaan heidän kanssa ennen ruokailua upeasta aurinkoisesta kelistä. Tuollaisia päiviä ei voi olla liikaa. Kevyt tepsuttelu herätti mukavasti ruokahalun.

Illalla vielä kävimme Helsingin Jäähallilla Slipknotin keikalle. Hetken aikaa mietin, että turmelinko pikkuisemme kuulon jo ennen syntymää, mutta onneksi terveydenhoitajasiskoni tiesi paremmin ja uskalsin sitten nauttia konsertista.

Alkaneelle viikolla on myös aika paljon hulinaa, mutta tuleva viikonloppu on onneksi jo asteen verran rauhallisempi.

yksi yö Savonlinnassa

Pidin vähän pidennetyn viikonlopun, perjantaina suuntasin kohti synnyinkaupunkiani Savonlinnaan. Joskus pienenä tuli tuolla käytyä useamminkin, kummivanhempiani moikkaamassa, sitten kyläilytahti hidastui. Viimeksi taisin käydä Savonlinnassa 2008, oli jo aikakin käydä uudestaan. Kummivanhempien kanssa tulee toki pidettyä yhteyttä, ja he ovat käyneet silloin tällöin Helsingissä.

Nyt kuitenkin päätin käydä pitkästä aikaa Savonlinnassa, odotin junamatkaa oikeastaan innoissani. Tarkoituksena oli käyttää aika lukien. Suunnitelmaan tuli pieni muutos, koko matka menikin kauheissa vatsa-/liitoskivuissa. Onneksi oli ottanut matkatyynyn mukaani ja sain viereisen penkin itselleni, niin sain pötköteltyä matkan, kun istuminen ei tullut kysymykseenkään. Kivut helpotti pian perille päästyäni.

Kummitädin kanssa syötiin, puhutti, syötiin lisää. Olin varma, etten palaa takaisin hengissä, niin paljon koko ajan oli ruokaa tarjolla.

Kotona usein on ollut ongelmana unen laatu, nyt sain nukuttua ihanan pitkään. Aamiaisen jälkeen oli vielä päiväunien aika. Oli ihana vaan levätä, miksei omassa kodissa osaa olla samalla tavalla rauhassa kuin muualla? Minun pitää aina lähteä muualle pystyäkseni oikeasti relaamaan. Nyt odottelenkin jo maaliskuussa viikon asumista omakotitalossa JA sen jälkeen suuntaan lähes viikoksi Hampuriin saksan perhettäni moikkaamaan, siellä jos missä mieli lepää taas.

Ennen junan lähtöä suuntasimme kaupoille, tuli napattua vähän äitiysvaatteita ja treenivastuskin sai vaatteita.

Kävimme syömässä Perlina di castellossa, jossa vain elämäni parhaimman gluteenittoman pizzan. Pizzapohja ei ollut ohut ja kuminen mitä ne ovat mm Classic Pizzassa, vaan pohja oli upean leipämäinen.

 Hei hei Savonlinna.. junassa matkalla takaisin kohti Helsinkiä.

 Eikös olekin söpö pieni juna!

Kotimatka sujui ilman kipuja ja ahmin koko matkan ajan kuvan kirjaa.

 Sitten ne kaksi muuta äitiysvaatetta...

 .. sekä beben uudet vaatteet. Jotain pientä pitää vielä varmasti hankkia, sillä noita 1-2kk vaatteita on vain nämä alla olevat.

Sovimme kummitädin kanssa, että tulen uudestaan käymään Savonlinnassa äitiyslomalla. Sitten pitää matkustaa autolla, saa kätevästi rattaat jne kuljetettua ja jos bebe olisi itkevää sorttia, niin eipä ainakaan muut matkustajat häiriinny. Maltan tuskin odottaa kesää ja Savonlinnaa sekä kummitädin näkemistä.

saliohjelmaa raskauden ehdoilla

Päätin jo hyvissä ajoin ennen uutta vuotta ottavan personal trainer -palveluita. Pitkän aikaa salilla pystyinkin urheilemaan ilman mitään rajoituksia. Pitkään mietin, että enkä vain tajua jotain, kun kaikki liikkeet tuntuivat niin hyviltä, ei ollut mitään epämukavuuden tuntemuksia.

Vatsan kasvaessa huomasin, ettei isoilla painoilla liikkeiden teko oikein välttämättä enää onnistunut. Jossain liikkeissä tulee asento lukittua jännittämällä core, jotta ei tapahtuisi turhaa heilumista tms. Näissä piti painoja muuttaa pienemmiksi.

Toinen konkreettinen muutos oli siirtyminen maaten tehtävästä reisien koukistuslaitteesta istuen tehtävään liikkeeseen. Meillä on onneksi salilla parikin erilaista laitetta tähän, ja toinen osoittautui niin mahtavaksi, että saan edelleen tehtyä liikkeet samoilla painoilla kuin maatessa.

Mutta sitten pari viikkoa sitten alkoi tosissaan kroppa huudella monessakin liikkeessä. Palattuani flunssan jälkeen salille treeni on muuttunut täysin. Vatsalihakset ovat mennyttä, kaikki liian venyvät liikkeet tuntuvat voimakkaasti epämielyttäviltä, kuten esimerkiksi jos ylätaljaa tehdessä päästäisi liikkeen liian pitkälle tai jos pitäisi lasketua vinopenkissaä alas hallitusti käsipainot käsissä tai nousta ylös setin päätteeksi.

Onneksi tiistaina treffasin pt:n, teimme minulle uuden kaksijakoisen treeniohjelman, Pt selitti miksi tietyt liikkeet on jätettävä pois, liikeratoja pienennettiin. Tuntuuhan tuo salitreeni aika mummojumpalta, mutta nyt pitää miettiä että mikä on vatsassa kasvavan pienen ihmisalun kannalta parasta. Liikkeet eivät saa olla liian raskaita, hengityksen tulee kulkea koko ajan hyvin ja tasaisesti. Leveä kyykky tulee nykyään sitten tehtyä jumppapallo selän takana ja joko levypainoa pitäen rinnalla tai käsipainot käsissä.

Yksi iloinen uutinen oli se, että sain takaisin kylkien harjoittamisen repertuaariin. Olin karsinut vatsalihasliikkeiden ohella myös kylkiliikkeet, mutta niitä saankin nyt tehdä.

Toinen rajoite urheiluun on tullut raskauden myötä hemoglobiinin romahtaminen. Kiipeillessä ihmettelin, että jopas nyt on tullut painoa lisää, kun kiipeilyssä hengästyin tavallista helpommin (oli jo havaittavissa tätä ennen flunssaa), sykkeet ovat alkaneet nousta hetkessä taivaisiin jne. Pitää vain tässä odotella rautakuurin purevan, niin jos sitten alkaisi tuo peruskuntokin taas parantua. Vaikkakin nykyään sanotaan neuvolassa, ettei äidin sykkeillä ole merkitystä vauvalle, niin kyllä sitä silti yritän urheillessa pitää sykkeet kurissa, mikä on tietenkin nyt vähän haastavampaa, kun ne tuntuvat nousevan niin helposti kovinkin korkealle.

4&5 2015

Ei pitäisi päästää näitä bloggauksia nyt näin venymään. Sitä on ollut vaikka kuinka monta ideaa mistä kirjoitella.

Melkein parin viikon flunssan jälkeen palaa urheiluun tuntui tosi hyvältä, mutta yllättävän raskaalta. Kovasti tuntui sykkeet nousevan taivaisiin, luulin jo kerryttäneeni ihan mahdottomat raskauskilot edelliseen neuvolakäyntiin verrattuna. Neuvolassa onneksi selvisi sekä se, että paino on noussut ihan maltillisesti sekä selvisi syy siihen miksi yleiskunto tuntuu romahtaneen täysin.

Nyt on määrättynä rautakuuri, hemoglobiini oli romahtanut 136:sta 110:een, elikä anemiarajalle.

Kaikesta huolimatta viimeviikkokin oli erittäin aktiivinen viikko. 

Keskiviikkoja ja perjantaina oli taas sisäpyöräilyä, olinkin kaivannut sitä jo. Flunssaa ennen olin miettinyt, että kuinkas pian vatsa tulee tielle ja joudunko lopettamaan tunnit, mutta nyt tangoa laittamalla vähän korkeammalle homma sujui erinomaisesti. 

Lauantaille osui Kiipeilyurheilijoiden järjestämät Open kisat. Sinne olimme kaverin kanssa ilmottautuneet jo aikoja sitten. Olivat järjestäneet kivat kisat. Olisikohan osallistujia saanut olla noin 60 kpl ja reittejä oli rakennettu 38 kpl kisoja varten. Osan reiteistä olisi voinut liidata, osa oli vain yläköydelle. Sanomattakin selvää, että mä menin yläköydellä, enkä edes lähtenyt yrittämään mitään 6a:ta vaikeampaan. Kivaa oli silti. Miinuksena olivat kauheat kasvukivut vatsassa (plus vatsalla sopimattomat rautatabletit), jotka pakotti pitämään suurimman osan nousuista naurettavan helppoina/kevyinä enkä pystynyt kiivetä kuin sen 10 nousua.

Täytyy antaa vain paljon hyvää palautetta kisoista yhdistykselle, niin ehkä järjestävät vastaavanlaiset vielä uudestaan. Oli ihan mahtavaa huomata paljon uusia naiskiipeilijöitäkin kisoissam, jos oikein oli napannut tiedon, niin naisia taisi osallistua jopa 20 kpl, mikä olisi tuplaten edellisiin kisoihin. Kiivettäviin reitteihin kuului mukavan monta helppoa reittiä, että ei niin kokeneetkin varmasti kokivat löytävänsä itselleen kiivettävää.

Sunnuntaille oli kovasti kaavaillut rinta-olkapää & ojentaja treeniä, mutta nyt jouduin varmaan ensimmäisen kerran nöyrtymään raskauden takia, ja jättämään treenit välistä. Lauantai -sunnuntai -yö meni sohvalla hereillä kipujen takia. Tänäänkin levätään, toivottavasti kyseessä on vain jotain kasvukipuja eikä esimerkiksi revähdys/repeämä.