Tänään poistui kielto nostaa mitään vauvaa painavampaa, joten nostin pyöräni pihalle ja lähdi koeajamaan. Teki hurjan hyvää tehdä jotain muutakin kuin vain kävellä, vaikkakin pyöräilyn alku oli kaikkea muuta kuin hohdokas. Pääsin noin sadan metrin päähän kotipihasta saadessani kenkäni jumiin lukottomaan puoleen polkimista. Hienosti vedin rähmälleni tiellä ihmisten ihmetellessä vieressä. Jotenkin tuollaisella pyörällä polkiessa voisi olettaa, että osaa myös pyöräillä (hih).
Ainakin aviomiehellä oli hauskaa katsoa katsella perästä, kun vaimo pyyhkii teitä. Ajohanskat voisi olla kovajuttu minulla.
3 kommenttia:
Mähän möin mun samanlaisen, eri merkki, pyörän viime kesänä kun tiedän, että nyt mammana en kyllä ehdi pyöräillä enää. Kun en edes oikein ennen raskauttakaan ehtinyt...tai oikeastaan kyse oli seuran puutteesta. En ole yksin pyöräilijä tyyppiä.
Meillä on miehen kanssa tarkoitus pyöräillä yhdessä, ja hankitaan myös peräkärry, jotta voimme vetää lasta mukana retkillä. Tää on mun vastine mm juoksemiselle. Tarkoitus on myös 2-3 krt viikossa pyöräillä töihin jotain tosi pitkää reittiä, joten saan aerobisen vedettyä näinä päivinä ilman, että se syö perheaikaa arki-iltoina, miehellä sama juttu, hän tekee työmatka pyörällä, jolloin työmatkat lyhenee ainakin tunnilla vuorokaudessa.
Ymmärrän. Hienoa!
Lähetä kommentti