torstai 13. elokuuta 2015

uuden äidin ihmettelyitä vol 2 - metelimies

Tällä viikolla meidän metelimies täyttää 2kk.

Ennen pojan syntymää olin suunnitellut imettäväni sängyssä, sen ajatuksen perusteella sitten hankimme oman sänkymme viereen sängyn, josta sai reunan irti, ns sivuvaunu. Ajatus perhepedistä kuulosti jotenkin oudolta, vähän sellaiselta että pikkuhiljaa mies häädetään pois yhteisestä sängystä (omituinen käsitys).

Omassa sängyssä imettäminen ei vain onnistunut, sektion takia kyljellään imettäminen ei tullut kysymykseenkään. Alussa imettämisessä oli mukana rintakumi, pikkuinen ei tuntunut saavan otetta ilman. Rintakumin asentaminen pimessä oli jokseenkin haasteellista, joten senkään takia yhteiseen sänkyyn jääminen ei oikein tullut kysymykseen. Alussa imettäminen vei niin paljon aikaa, että öisin tuli helposti katsottua 45min kerrallaan televisiota imetyksen lomassa.

Hyvin pian kuitenkin rintakumi jäi pois käytöstä pojan imuotteen parannuttua. Muutamia viikkoa sitten imetykseen menevä aika tuntui lyhentyvän radikaalisti, enää ei tehnyt mieli pistää televisiota öisin edes päälle imetyksen ajaksi, yritin välttää stimuloimasta itseäni liikaa öiseen aikaan, sillä ongelma öisin oli se, etten itse enää usein saanut unta imettämisen jälkeen. Välillä saatoin valvoa syöttöjen välissä 1-2h.

Pitkään poika on syönyt 2-3 krt yössä, että sen kannalta yöt eivät ole olleet ongelma. Ensimmäinen syöttöväli on jopa parhaimmillaan ollut 5 va 5,5h, normaalisti se on kuitenkin 4-4,5h. Viiden kuuden viikon paikkeilla öisin tuli uusi haaste, poika alkoi pitää hurjaa meteliä unissaan aamuisin noin tuntia ennen heräämistään syömään sekä klo 3-4:n syöttöä että kuuden ruokailua. Itse siirryin tuossa vaiheessa sohvalle nukkumaan, jossain vaiheessa kuvioon tuli mukaan korvatulpat. Hyväuninen aviomieskin alkoi heräillä tuohon pikkuisen pitämään meteliin. Moni sanoo, että heidän lapsensakin pitää ääntä unisssaan, joo-o.. väittäisin tuota meteliä kuitenkin vähän tavanomaista kovemmaksi. Itselle tuo metelivaihe (siitä nimi metelimies) oli haasteellinen, sillä sen lisäksi että oma nukahtaminen vei paljon aikaa syöttöjen välissä,niin nyt sitten alkoi poika äännellä jo tuntia ennen ruokailua kiihtyvälä rytmillä.

Luulimme aluksi pikkumiehen metelöinnin johtuvan siitä, että poika huitoo itsensä hereille öisin. Tästä seuranneena ostimme kapalon, ainakin poika nukahti nopeasti syöttöjen jälkeen ja iltaisin, kun ei huitonut, mutta tämä ei ratkaissut ongelmaa (eikä meidnä 5viikkoinen poika edes kunnolla mahtanut 3kk-ikään asti tarkoitettuun kapaloon). Seuraavaksi epäilin öisen metelöinnin johtuvan jostain, mitä minä söin. Karsin ruokavaliosta kaiken hiilihappojuoman, mausteiset ruoat sekä hedelmät /marjat, jotka tavallisesti voisivat olla hyvinkin allergisoivia. Sitten löysin artikkelin siitä, että kyseessä voi olla ihan vauvan kehittymän unen takia tapahtuvaa metelöintiä, sillehän ei siis itse voi mitään tehdä.

Me tosissamme mietimme pojan laittamista omaan huoneeseen nukkumaan, sillä siihen suuntaan olimme jo menossa minun nukkuessa olohuoneessa ja miettiessämme miten laittaisimme aviomiehelle työhuoneeseen pedin. Olisiko siinä ollut sitten niin iso juttu enää laittaa työhuonetta pojan omaksi huoneeksi ja poika sinne nukkumaan, jos hän kerta jo oli häätänyt meidän pois omasta makuuhuoneestamme.

Onneksi tässä on nyt kuitenkin taas tapahtunut kehitystä. Yhdessä vaiheessa olin yöllä niin väsynyt, etten jaksanut kantaa poikaa enää makuuhuoneesta pois olohuoneeseen imettämistä varten, vaan syötin hänet omassa sängyssä kyljellään. Viikon verran olemme nyt tehneet noin. Välillä poika jää viereen nukkumaan, välillä ei. Olen huomannut, että pojan jäädessä väliin myös meteli öisin on vähentynyt, selkeästi siirtäminen vaikuttaa jotenkin unen laatuun tms TAI sitten tuo metelivaihe on vain menossa pikkuhiljaa ohi.

Myöskin omat unet ovat parantuneet, usein pystyn jatkamaan uniani pojan syödessä. Olen vihdoinkin alkanut tuntea nukkuneeni hyvin yöni. Enää yö ajatus yöstä ei ole ahdistava, vaan nyt sitä jopa jo odottaa, kun tietää saavansa levätä. Päivisin kun en osaa enkä malta nukkua. Oma rytmi on, että menen pojan kanssa samaan aikaan nukkumaan (noin klo 21) ja me heräämme 6-7 maissa.

Viimeyönä oli parhaimmat yöunet pojan synnyttyä. Kyllä tämä tästä, vaikka välillä on kovasti väsyttänytkin.


4 kommenttia:

Petra kirjoitti...

Tuli tuolla sivuvaunussa nukkuvasta Mimistä mieleen, että miten koira on ottanut uuden tulokkaan vastaan? Valimistelitteko sitä jotenkin pienen tuloon?

-didi- kirjoitti...

No kuvan ottamisen jälkeen koiraa valmisteltiin siten, että tuo sivuvaunu oli kiellettyä aluetta ja sairaalassa ollessa koiralla annettiin vauvantuoksuisia harsoja nuuskittavaksi. Harsot eivät tosin ihan kauheasti kiinnostaneet.

Vauvan kotiuduttua koira oli aluksi erittäin välttelevä/loukkaantunut, eikä oikein osannut olla vauvan lähellä tai tulla siihen. Nyt pikkuhiljaa Mimi on osoittanut kiinnostusta vauvaa kohtaan, antamalla pusuja jne. Pääasiallisesti kuitenkin koira on enemmän välinpitämätön kuin mustasukkainen, ei ole tullut mitään minua päin pomppimista lapsen ollessa sylissä tms, mitä on tavallisesti, jos olen pitänyt pikkulapsia tai vaikka toista koiraa sylissäni.

Shokki olisi varmasti isompi, jos lapsi olisi heti liikkuva, nyt Mimi ehtii pikkuhiljaa totutella kehittyvään pikkuihmiseen.

Mimistä on tullut enemmän juuri perheen koira, kun aikaisemmin se taisi sitten olla meille enemmänkin vauvankorvike.

Petra kirjoitti...

OK! Varmasti tulee vielä kehittymään koiran ja lapsen suhde sitten kun poika ottaa enemmän kontaktia ym. :) Meillä koirat ei ole lainkaan kiinnostuneita muiden vauvoista, saa nähdä kuinka sitten omasta.

-didi- kirjoitti...

Varmasti suhde kehittyy. Mielenkiintoistahan olisi jos olisi pentu ja vauva samaan aikaan, kasvaisivat molemmat samaan aikaan :)

Meidän koira on kohtalaisen välinpitämätön liian pienistä lapsista. Kuhan lapset eivät kilju/kiusaa niin hyvin antaa kaikkien silitellä jne, mutta harvemmin hakeutuu lasten lähelle.

 
Template by suckmylolly.com - background image by elmer.0