iso poika

alku kirjoitettu 24.2.2016

Muutto tuntuu itseltä niin isolta muutokselta, että ensimmäisenä yönä uudessa kodissa sängyssä maatessani mietin, etten ainakaan pariin kuukauteen halua siirtää poikaa omaan huoneeseen, koin että siinä olisi liikaa muutoksia minulle.

Toinen asia mistä en ole halunnut luopua, on pojan nukuttaminen iltaisin. Tässä on vain joutunut myöntämään, että öisin isi on parempi nukuttaja. Pitkän aikaan mies ei saanut poikaa nukahtamana iltaisin, mutta nyt asia on muuttunut täysin. Yksi tekijä on varmasti ihan se, että mies ei tuoksu maidolle. Pari selän paijausta, ja poika nukahtaa yöllä.

Hopeakehys toissaöiselle vatsataudilleni oli se, että mies joutui hoitamaan yhtä imetyskertaa kaikki yön heräilyt. Viimeyönä pääsimme siihen, että puolen yön syötön jälkeen poika nukkui melkein neljään asti.

Alunperin ajatus pojan siirtämisestä omaan huoneeseen lähti siitä, että poika on tullut äitiinsä, hän on erittäin kevytuninen. Ei ole voinut olla vain sattumaa, että lähes joka ilta poika on herännyt suurinpiirtein samoihin aikoihin, kun joko minä tai mies olemme tulleet nukkumaan. Toissailtana siirsimme sitten pojan sängyn toiseen huoneeseen.

Poika ei tunnu olevan moksiskaan, ei herää mitenkään erityisen pelokkaana, sama hymyilevä naama sieltä pilkottaa aamuisin kuin aikaisemminkin. Minulle tuntuu olevan vain vaikeaa se, ettei poika

Tuosta on kohta kaksi viikkoa. Poika nukkuu hyvin omassa huoneessaan, iltaisin nukuttaminen tuntuu vievän jatkuvasti vähemmän ja vähemmän aikaa. Olemme päässeet öisin yhteen imetyskertaan, joka ei haittaa minua lainkaan. Yösyöttöhalun taustalla on varmaankin pelko siitä, että jos yösyötöt loppuisivat, tarkoittaisi se myös muutenkin imetyksen loppumista.

En ennen pojan saamista ajatellut mitään tiettyä aikaa, jonka ajan halusin imettää. Nyt mennään sen mukaan mitä lapsi tuntuu haluavan. Ehkä myös imettäminen on minun tapani hyvitellä sitä, että teen töitä ollessani lapsen kanssa kotona. Haluan pystyä tarjota lapselle turvallista olemista äidin sylissä.

Viimeviikon perjantai oli viimeinen päivä vanhempainvapaata, nopeasti se 6kk menikin. Olen niin onnekkaassa asemassa, ettei meidän tarvitse vielä laittaa poikaa hoitoon, vaan voimme odottaa päivähoitoon laittamista syksymmälle, jolloin toivottavasti olisi todennäköisempää saada pysyvä hoitopaikka. Vaikka poika onkin reipas tapaus, en silti halua mahdollisesti hyppyyttää poikaa hoitopaikasta toiseen, vaan sitten kun mennään jonnekin, niin se olisi pysyvämpi hoitopaikka. 

Tänään olimme pojan kanssa töissä, tavoittena oli pystyä tehdä viitisen tuntia töitä, niin että poika on toimistolla mukana. 4h poika nukkui kaikenkaikkiaan, osan ajasta hän touhusti sylissä, möyri lattialla, leikki pinnasängyssä tai söi syöttötuolissa.Täytyy toivoa, että poika viihtyy menossa mukana, mahdollisimman pitkään. Ainakin niin kauan kuin K ei kävele, niin pojan ottaminen töihin sujenee ongelmitta.