Joka kuukausi sitä ihmettelee ajan kulkua. Eilen tuli täyteen 9 kk imetystä, josta 4kk mentiin täysimetyksellä.
Äitiys on jatkuvaa ihmettelyä, poika kasvaa ja kehittyy. Pikkumies ryömii ja konttaa, vetää itseää pystyyn kaikkia mahdollisia tukia vasten, löytää lattioilta ja tunkee suuhun kaiken, mitä ei missään nimessä saisi saisi löytää.
Imetys on edelleen siitä, että mennään ihan sen mukaan, mikä tuntuu itsestä ja pojasta hyvältä, edelleenkään en ole asettanut mitään takarajaa sille, mihin mennessä pitäisi lopettaa. Edessä on asioita, jotka voivat osaltaan vaikuttaa siihen kauan tätä iloa yhdessä jatkuu, kerrankin osaan elää hetkessä.
Imetyksen hyötyjen lisäksi haluan imettää ihan sen takia, että se on minulle tärkeää. Minusta on ihanaa, että pojan kanssa saa viettää rauhallisen hetken, jolloin kaikki tekeminen saa jäädä. Poika tuijottelee silmiin, hymyilee ja rauhoittuu rinnalla. Imetyksen rauhoittava vaikutus on verrattavissa kiipeilyn tuomaan zeniin, kaikki ympärillä katoaa, silloin ei ole huolia.
Pikkumies nukkuu jo omassa huoneessaan. Huomenna meillä on taas työpäivä. Tällä viikolla olemmen poikkeuksellisesti joka päivä toimistolla metelimiehen kanssa. Töitä tehdään pojan ehdoilla, tähän mennessä kaikki työt on saatu tehtyä. Poika hereillä ollessaan möyrii möyrii toimistolla ja ilahduttaa asiakkaita, jos heitä toimistolle eksyy.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti