Ensimmäisen kerran lupauduttuani lähteä ulkomaille pojan kanssa, ajatus matkustamisesta jännitti, onnekseni silloin ei tarvinnut lähteä yksin. Onni on, että poikani on mukavan reipas, joten reissaaminen, hälinä ympärillä ja vieraat ihmiset eivät ainakaan tähän mennessä ole aiheuttaneet hämminkiä.
Lentoa varatessa voi valita, haluaako lapselle oman paikan, vai matkustaako lapsi sylissä (ainakin Finnairilla sylissä pääsee matkustamaan kahteen ikävuoteen asti).
Kahdella ensimmäisellä kerralla reissut Hampuriin ovat sujuneet hyvin vaivattomasti. Imetystyyny mukaan koneeseen, nousun jälkeen imetys ja lapselta taju veke. Ennen ensimmäistä lentoa olin valmistautunut siihen, että voin imettää nousun aikana. Kun sitten lentoemo kertoi lapsen olevan istuen sylissä nousun ajan, olin varma että koko nousu menisi itkiessä, mutta pojan ilme ei kauheasti värähtänyt. JES! Toisella kerralla poika oli jo sen verta vanha, että varmuuden vuoksi parin maissinaksun mussuttaminen nousun aikana onnistui.
Ensimmäisellä kerralla poika nukkui se meno- että paluumatkalla. Nyt viimeisin reissu pääsiäisenä meni pojan nukkuessa menomatkalla 45min 1,5 tunnin lennosta. Paluumatkalla ei sitten enää nukuttukaan. Pienen 9,5kk vanhan pojan pitäminen ja viihdyttäminen vaati jo vähän mielikuvitusta ja onneksi moni lähipaikoilla näytti kuuntelevan musiikkia tms, joten pystyin laulaen viihdyttämään poikaa.
Rajattoman Minä ratsastan saa pojan aina iloiseksi.
Ennen ensimmäistä kertaa olin siinä uskossa, että vaunuja voisi ottaa vähän lähemmäksi porttia, tai edes turvakaukalon, mutta ei. Baggage dropin jälkeen lasta sitten kuljetaankin sylissä turvatarkastuksen läpi, jonka jälkeen ehkä mahdollisesti saa lainakärryt lapselle, jotka toimii lapsen ollessa valmis istumaan. Ensimmäisellä kerralla sattumalta oli Stokken rintareppu mukana, joten katastrofilta vältyttiin. Onhan se toki haastavaa kaikkien turvatarkastusten läpimeno, jos ei ole syliä mihin antaa lasta riisumisten ja laukkujen purkamisen ajaksi.
Lapsen alla 20€:n lentolipun hintaan kuuluu vielä rattaat sekä turvakaukalo. Onhan niiden pakkaamisessa pieni show, mutta niiden ottaminen mukaan on se arvoinen, etenkin kun poika nukkuu edelleen päiväunet rattaissa ulkona.
Matkustaminen pojan kanssa on tietyllä tavalla hienointa ikinä. Ei tarvitse väitellä mihin mennään, aina on paras kaveri mukanan, kalenteria ei myöskään voi bookata liian täyteen "vahingossa", kun lapsen unirytmit tulee ottaa huomioon ja mukana on makutuomari kenen mielestä äiti näyttää kaikessa hyvältä ja eikä olla kieltämässä äitiä ostamasta mitään uusia vaatteita.
Ensiviikosta olisi jo kolmas reissu Saksaan tiedossa, tällä kertaa emme tosin lähdekään Hampuriin, vaan käymmekin etelämmässä pojan kummitädin luona. Nyt vain toivotaan, että allekirjoittaneen selkä paranee niin, ettei jouduta perua matkaa ihan viimemetreillä.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti