gotta love these hormones

Ihan jo imetyshormonien takia en millään haluaisi lopettaa imetystä, luonnon oma rauhoittava. Jo alkuraskauden aikana hormonit saivat minut rauhoittumaan ja lopettamaan turhan stressaamisen, en muista mitään kummempia mielialavaihteluja raskauden aikana (voisin tietenkin kysyä tähän miehen näkökulman asiaan). Pojan synnyttyä alun baby bluesin jälkeen olen havainnut olevani edelleen jatkuvasti omituisen seesteinen.

Tänään tuo seesteisyys siirrettiin kiipeilyseinälle. Päätin vain jossain vaiheessa päivää, että tänään ei yläköysitellä. Tavallisesti minua jännittää uusien reittien liidaaminen, olivatpa ne kuinka helppoja tahansa. Hyvin usein myös reitellä iskee ihme jännittäminen, joka iskee kädet välittömästi pumppuun.

Tänään koin olevani oman osaamiseni / tasoni ulkopuolella eräällä nousulla, olin arvioinut että reitti nousisi vain max puoleen väliin, mutta sehän eteni kivasti sen jälkeenkin. Parissa kohtaa oli jännät paikat, mutta aivan poikkeukselliesti, pelko ei pistänytkään forkkuja pumppuun vaan sain kuin sainkin klipattua asennoista, joista aikaisemmin en olisi uskaltanut.

Pitkiä kiipeilyjä tänään ei ehtinyt, isovanhemmat ehtivät katsoa poikani perään vain tovin, mutta mieli on silti korkeammalla kuin aikoihin. Tuskin maltan odottaa ensikertaa, yksi kesken jäänyt nousu houkuttaa kovasti, ja haluan päästä kokeilemaan mihin asti oman mukavuusalueen ulkopuolelle imetyshormonien zen-vaikutus auttaa. Luonnon dopingia.

Bus burger

Oli kerrassaaan mahtava lomaviikko. Viime viikonloppuna teimme miehen kanssa to do -listan, jota olemme tässä nyt pikkuhiljaa purkaneet. Koti tuntuu niin uudelta, pojan huone on nyt huonekalujen osalta pitkälle valmis, yläkerran parveke odottaa vain huonekaluja, remonttikamoja ja -roskia on roudattu urakalla pois kotoa, yläkkerran kolmas makuuhuone alkaa kohta olla sillä tavoin raivattu, että siellä pääsee tekemään jo käsitöitä, keittiössä on tehty korjausmaalauksia, koristeet ovat löytäneet paikkansa JA portaiden mattoja varten teimme mallit ja nyt odottelemma mattotoimituksen saapumista. Olohuonekin sai viimeiset huonekalunsa. Nyt on shoppailtu niin paljon, ettei ihan heti tee mieli ostaa mitään, ellei ole ihan pakko. Ihan pakko on ostaa vielä ruohonleikkuri.

Perjantaina ei sitten järjestelty kotia, vaan suuntasimme miehen ja pojan kanssa Lahteen Pihapiirimessuille. Messut olivat huikea pettymys, ei kannata toiste mennä muualle messuille. Ainoa positiivinen asia oli se, että siellä eräässsä lastennurkassa oli eräs leikkiteline, jollaisen voisin kuvitella osaavani rakentaa pojalle. Yhdeltä kojulta olisin halunnut ostaa kallan mukuloita, mutta juuri tämä kyseinen lafka ei sitten hyväksynyt kuin käteistä. 

Onneksi reissu ei ollut kokonaan pettymys. Pienen turistikierroksen jälkeen hurautimme erääseen ravintolaan Lahden ulkopuolelle (tai laitamille?). Oma mies arvostaa hyviä hamppareita kovasti, joten vein hänet syömään huikeaa jenkkityyliin dineriin.

Ruoka oli erinomaista ja ravintola oli tosiaankin erittäin hienosti toteuttu. Vähän oli vaan sisällä viileää, mutta muuten en keksi mitään moitetta.

miten toi dietti piti, niinku omasta mielestä

Tuonne voisi mennä joskus uudestaankin syömään, täytyy miettiä jokin reissu missä mennään Lahden ohi, messuille sinne ei tarvitse enää mennä.

15 / 2016

Ah, mikä viikko. Heiaheiassa saa selata aika pitkälle viimevuoden puolelle, jotta saadaan semanlaista näkymään treenien osalta. Arvata saattaa, että olen erittäin tyytyäväinen päättyneeseen viikkoon, urheilunkin osalta siis.

Parit spinut, pari salia, yksi kotireeni, vauvajumppa ja -uinti. Spinussa oli sekä pk-treeniä että vauhtikestävyyttä. Vauhtikestävyystunnilla ensimmäiste 35 min toivoin vain äkkiä pääsytä pois tunnilta, niin kauhealta tuo tuntui, mutta sitten yhtäkkiä rullailu sujuikin ihanan kevyesti.

Kiipeilyt alkaa sujua ihan kivasti, iho alkaa kestää paremmin, tekniikka tuntuu olevan yhtä "hyvä" kuin aina, vähän vain voisi toivoa lisää voimaa ja kestävyyttä. Tiettyä arkuutta tuntuu olevan tippumisten suhteen ihan yläköydessä, mutta siitä nyt kohta hankkiudutaan eroon. Pitää palata taas liidiin, selkä alkaa olla siinä kunnossa, ettei tarvitse pelätä kauheita kipukohtauksia seinällä ja polven ongelmat on hyvin estettävissä hyvällä polvituella.

Salitreenistä, lauantaina treenasin varsin kivasti yläkroppaa, penkki (vino- ja tavallinen) jäivät välistä, mutta muuten sain rääkättyä lihaksia kivasti, tuntui tänään aamulla kovasti treeni lavoissa. Tänään taas treenasin jalkoja. Koska unohdin polvituen, niin jouduin pitämään painot kohtuullisina, joten sitten painojen sijasta tehtiin erilaisia sarjoja, pidempiä ja myös hitaampia. Vikasetti, eli portaat alas parkkihalliin oli ehkä se hankalin.

Projekti, didi kuntoon ennen syksyn polvileikkausta eteenee mukavasti, ruokailutkin ovat menneet mukavasti. Oma silmähän on vain sokea muutoksille omassa kropassa, joten taidan kaivaa mittanauhan ja kameran avuksi tähän projektiin. Selkeästi tarvitsen aina jotain projekteja. Onhan se hyvä päästä hyvään kuntoon ennen leikkausta, varmasti palautuminen on sujuvampi, kun on hyvä kunto leikkaukseen mennessä.

grilli kuumaksi

Nyt puuttuu enää lämpimät illat ja grilliseura, terassilla kelpaa nyt oleilla. 

Ikeasta tarttui sitten lopulta mukaan tuo Falster-kokonaisuus, mutta tuolien sijasta on nojatuolit (lue käsinojat lisänä). Alunperin olimme hankkimassa harmaan kokonaisuuden, mutta sitten tuo mustanruskea vaikuttikin meidän mielestämme paremmalta.

Mies kävi keskiviikkona pyynnöstäni hakemassa varuste.netistä tuon riipputuolin. Samanlaisen hankimme joskus sisarusteni kanssa äidillemme, joten tiesin tuon hyväksi. Keskiviikkona olikin ihanan lämmin keli, joten tuli testattua miten riipputuolissa onnistuu imetys, samalla poika nukahti siinä suloisesti rinnalle.

Malttamaton luonne kun olen, niin palan halusta saada terassin kerrasta kuntoon, kuten myös pihan, onneksi pieni järjen ääni on kasvanut vähän isommaksi ja ymmärrän, ettei tässä ole mikään kiire. Se on ihan ok, ettei kaikki oli täydellistä ensimmäisenä vuotena, tänä vuonna harjoitellaan pihan kanssa, katsellaan mitä kaikkea täällä on jo valmiina, ensivuonna voisi sitten istutella kaikkea hyödyllistä tuonne pihalle.

Mikään tosin ei estä lähtemästä viikon päästä Lahteen pihapiiri-messuille. Kamera mukaan ja typeriä kysymyksiä tekemään. Juuri sopivasti ensiviikkoon osuukin minun ja miehen yhteinen lomaviikko.

valintoja valintoja

Sunnuntaina kotiuduttuamme pojan kanssa ulkomaanreissulta (matka meni muuten aivan mahtavasti, paluulennosta voisi kirjoittaa ohjeen: näin matkustat lapsen kanssa täydellisti) pääsin vihdoinkin laittelemaan meidän pihaa kuntoon.

Tuntuu niin uskomattomalta, että meillä on omaa pihaa .. ja vielä oikeasti paljon. Tuntui huikealta haravoida omaa pihaa kuntoon, sitä pystyy jo visualisoida hiekkalaatikot, istututuspenkit .. ja ehkä jopa pienen kasvihuoneen tuonne.

Aviomies pesi meidän terassin perusteellisesti viikonloppuna, nyt sitten pitäisi keksiä jokin kiva terassikalustesetti tuonne, sillä parvekeajoista mukaan tuli vain pöytä + 2 tuolia. Grilli on jo, sanoin haluavani syödä hodareita syntymäpäivänäni, joten mies sitten päätti ostaa minulle grillin lahjaksi.

Itse ostin itselleni parikin lahjaa, ihanan kolmijalkaisen lampun olohuoneeseen sekä 6 viikon setin superdiettiä.

Ruokavalio on päässyt ihan retuperälle, enkä ole oikein osannut /uskaltanut laihdutella omin neuvoin imetyksen takia. Nyt sitten saa neuvoa ja apua, jos tuntuu että sitä tarvitsee. Kilot ei ole nyt se juttu, ihan vaan että saa ruokailun samanlaiseksi siistiksi, kuin mitä se oli ennen raskautumista.

Mutta niin.. valintoja valintoja, Ikeasta katselin terassikalusteita. Täytynee käydä lähipäivinä vähän kokeilemassa, mitkä vaikuttaisi vähiten huterilta.

Sitten joku sohvakin olisi tuohon terassille kiva.. tilaa kun on. Riipputuoli tulee ehdottomasti hankkia, jos mies vaikka kävisi tänään kotimatkalla varuste.netin kautta, niin saisin saman tuoli tuonne, minkä aikoinani ostin äidille. Siinä sujuisi hyvin työnteko pädi kädessä.

reissussa pojan kanssa

Ensimmäisen kerran lupauduttuani lähteä ulkomaille pojan kanssa, ajatus matkustamisesta jännitti, onnekseni silloin ei tarvinnut lähteä yksin. Onni on, että poikani on mukavan reipas, joten reissaaminen, hälinä ympärillä ja vieraat ihmiset eivät ainakaan tähän mennessä ole aiheuttaneet hämminkiä.

Lentoa varatessa voi valita, haluaako lapselle oman paikan, vai matkustaako lapsi sylissä (ainakin Finnairilla sylissä pääsee matkustamaan kahteen ikävuoteen asti).

Kahdella ensimmäisellä kerralla reissut Hampuriin ovat sujuneet hyvin vaivattomasti. Imetystyyny mukaan koneeseen, nousun jälkeen imetys ja lapselta taju veke. Ennen ensimmäistä lentoa olin valmistautunut siihen, että voin imettää nousun aikana. Kun sitten lentoemo kertoi lapsen olevan istuen sylissä nousun ajan, olin varma että koko nousu menisi itkiessä, mutta pojan ilme ei kauheasti värähtänyt. JES! Toisella kerralla poika oli jo sen verta vanha, että varmuuden vuoksi parin maissinaksun mussuttaminen nousun aikana onnistui.

Ensimmäisellä kerralla poika nukkui se meno- että paluumatkalla. Nyt viimeisin reissu pääsiäisenä meni pojan nukkuessa menomatkalla 45min 1,5 tunnin lennosta. Paluumatkalla ei sitten enää nukuttukaan. Pienen 9,5kk vanhan pojan pitäminen ja viihdyttäminen vaati jo vähän mielikuvitusta ja onneksi moni lähipaikoilla näytti kuuntelevan musiikkia tms, joten pystyin laulaen viihdyttämään poikaa.

Rajattoman Minä ratsastan saa pojan aina iloiseksi.

Ennen ensimmäistä kertaa olin siinä uskossa, että vaunuja voisi ottaa vähän lähemmäksi porttia, tai edes turvakaukalon, mutta ei. Baggage dropin jälkeen lasta sitten kuljetaankin sylissä turvatarkastuksen läpi, jonka jälkeen ehkä mahdollisesti saa lainakärryt lapselle, jotka toimii lapsen ollessa valmis istumaan. Ensimmäisellä kerralla sattumalta oli Stokken rintareppu mukana, joten katastrofilta vältyttiin. Onhan se toki haastavaa kaikkien turvatarkastusten läpimeno, jos ei ole syliä mihin antaa lasta riisumisten ja laukkujen purkamisen ajaksi.

Lapsen alla 20€:n lentolipun hintaan kuuluu vielä rattaat sekä turvakaukalo. Onhan niiden pakkaamisessa pieni show, mutta niiden ottaminen mukaan on se arvoinen, etenkin kun poika nukkuu edelleen päiväunet rattaissa ulkona.

Matkustaminen pojan kanssa on tietyllä tavalla hienointa ikinä. Ei tarvitse väitellä mihin mennään, aina on paras kaveri mukanan, kalenteria ei myöskään voi bookata liian täyteen "vahingossa", kun lapsen unirytmit tulee ottaa huomioon ja mukana on makutuomari kenen mielestä äiti näyttää kaikessa hyvältä ja eikä olla kieltämässä äitiä ostamasta mitään uusia vaatteita.

Ensiviikosta olisi jo kolmas reissu Saksaan tiedossa, tällä kertaa emme tosin lähdekään Hampuriin, vaan käymmekin etelämmässä pojan kummitädin luona. Nyt vain toivotaan, että allekirjoittaneen selkä paranee niin, ettei jouduta perua matkaa ihan viimemetreillä.