Taaperoarki ja äidin omat harrastukset

Aika kivasti olen onnistunut taaperoarjesta huolimatta pitämään kiinni urheiluharrastuksista. Viikko toisensa jälkeen viikon urheilut koostuu kiipeilystä, salista, spinusta ja uinnista.

En voi kieltää, välillä omista harrastuksista kiinni pitäminen tuntuu raskaalta, oma arki on tiukasti aikataulutettu, kotona käydään parina päivänä kääntymässä pojan kanssa ennen huristelua salille ja lapsiparkkiin. Parina päivänä viikossa poika haetaan suoraan hoidosta mukaan harrastuksiin (näinä päivinä kuitenkin kotiudutaan yleensä ihan kivan aikaisin, että yhteistä rauhallista aikaa kotonakin tulee vietettyä).

Jotta kiipeilyharrastusta pystyy pitää yllä, on oltava tukiverkkoa tai ihania lapsirakkaita kiipeilyä harrastavia ystäviä. Tajusin myös, että työviikkona mahdollista kerran viikossa pienen irtioton, lyhyemmän työpäivän ansiosta voi käydä kiipeilemässä ihan omassa rauhassa, se onkin viikottain yleensä ainoa sellainen hetki, jolloin en jollain tavoin kuitenkin ole "hälytystilassa", sillä poika no tuolloin ryhmiksessä.

Kuntosalilla käyminen on vähemmän riippuvainen lähipiiristä. Omalla salilla on erinomainen lapsiparkki. Poika juoksisi, jos antaisin, suoraan parkkihallista lapsiparkkiin, sinne mennään samantien reippaasti paukuttamaan ovea vaatien leikkimään pääsyä. Välillä tulee treenattua ihan salitreenit salilla ja välillä käyn sisäpyöräilytunneilla.

Kerran pari viikossa olemmen käyneet miehen kanssa yhdessä kiipeilyhallin salilla, oikeaan aikaan kun siellä treenaa, olemma pystyneet olla lähes oman perheen voimin salilla, mutta nyt viimeaikoina tuntuu treenaajamäärät kasvaneen tuolla. Kiipeilyhallin salilla treenaaminen on välillä vähän lapsen perässä juoksemista ja lapsen istuttamista pädin eteen (tätä on nyt tehty muutama kerta), mutta toisinaan se on myös hauskaa treenaamista yhdessä, pojan matkiessa meidän treenejämme. Areenalla henkilökunta tuntuu myös kovasti tykkäävän poikamme hauskuuttamisesta ja poika tykkää heistä, joten siinä on yksi hyvä syy lisää käydä koko perheen voimin treenamassa.

Kotona pystyy myös treenata hyvin, silloin vielä kun poika pysyi sylissä eikä rimpuillut pois, pystyi treenailla pojan painoa lisäpainona käyttäen, sitten toisinaan hauskinta viihdettä pojalle on ollut katsoa kotitreenejäni. 

Uudesta vuodesta lähtien on tullut treenattua 1-3 kertaa viikossa olkkarisa, saimme vuosi takaperin treenivastuksen cyclojamme varten, ja nyt vihdoin keksimme missä tätä voisi kaikista kivoiten treenata.

Nyt niinä aamuina kun herään auttamattoman liian aikaisin, puen kaikessa hiljaisuudessa pyöräilykamat päälle ja suuntaan alakertaan pyöräilemään. Kasvava masu tuntuu vain vaativan hieman lisägizmojen hankkimista, tankoa täytynee nostaa ja ehkä uusi penkki hankkia. 

Sitten jos vielä jaksaa, niin kerran viikossa olisi tarkoitus käydä uimassa aamulla. Klo 6 on erinomainen aika kauhoa kilsa tai vähän päälle altaassa ja vesijuosta vielä vähän siihen päälle.

Nautitaan nyt vielä liikunnasta niin kauan kuin ehtii ja pystyy, esikoista odottaessa pystyi vielä treenailla ihan kivasti vielä viikolla 38, katsotaan miten tällä kertaa hommat luistaa. Sitten onkin ihan eri juttu urheilla, kun huolehdittavana onkin kaksi lasta. Ehkä siinä vaiheessa joutuu jo karsia enemmän omista jutuista.

didin kokeileva keittiö: runebergin kääretorttu

Meillä oli edellisellä viikolla saksalaisia vieraita syömässä, ja sehän oli erinomainen syy kokeilla somesta bongaamaani kääretorttureseptiä, kun runebergin päiväkin lähestyy

Runebergin kääretorttu, 12 annosta

pohja:
4 kananamunaa
1,5dl sokeria
1 dl mantelijauhoa
0,5dl perunajauhoa
2 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl kaardemummaa
1 dl mantelirouhetta
2-3 tippaa karvasmanteliaromia

täyte:
2 dl vadelmahilloa
1 paketti vaniljatuorejuustoa
1-2 rkl maitojuomaa

1. Vatkaa kananmunat ja sokeria kuohkeaksi vaahdoksi (tässä vaiheessa kiitän sitä, että pelasti vanhemmiltani vanhan Kenwoodin). Sekoita kuivat ainekset keskenään  ja sekoita varovasti kuivat ainekset vaahtoon. Lisää karvasmanteliaromi (ei kannata kaataa suoraa pullosta, sillä siitä lorahtaa hetkessä enemmän kuin tippa tai kolme). Levitä taikina uunipellille leivinpaperin päälle.

2. Paista 225 asteessa 6 minuuttia. Kumoa kypsä taikina toisen leivinpaperin päälle ja ja irrota paperi varovasti.

3. Anna kääretorttupohjan jäähtyä ja sillä aikaa notkista tuorejuusto maitotilkalla. Levitä tuorejuusto jäähtyneen pohjan päälle ja levitä vadelmahillo tuorejuustokerroksen päälle. Kääri torttu tiukalle rullalle, kääretortun tekeytyä jääkaapissa tovin.

4. Koristele sokerikuorrutteella ja mantelirouheella

pikkupojan taivas - Hoplop Vantaa

Minusta tuntuu, että olen enemmän innoissani eilisestä Hoplopissa vietetystä päivästä pojan ja tämän kummitädin kanssa, kuin mitä pikkuinen ihmemieheni on.

Mielikuvani Hoplopeista oli ollut, että se on jokin pieni nurkkaus yleensä ostoskeskusten yhteydessä (en tiedä mistä tämä mielikuva), eikä ole tullut mieleenkään että sinne voisi viedä ketään. Huimalassa on tullut kerran käytyä kummipojan kanssa ja siitä jäi hyvin positiivinen mielikuva. Huimala vaan mikä tuolloin testattiin on jo aikapäiviä sitten siirtynyt Kehän kolmosen varrelta Konalan Ristkikkoon. Ristikon Huimalasta muistan nähneeni vain pienen "karsinan" taaperoille ja vähän pienemmille.

Aluksi Hoplop ei tehnyt minuun vaikutusta, heti sisäänkäynnin oikealla puolella oli vähän  Huimalan karsinaa isompi alue, mutta äkkiäkös selvisi että tuo aluea on oikein viihdyttävä pojan mielestä, ja senhän tässä on tärkeintä. Aluea oli 0-5 vuotiaille, ja sieltä löytyi pari pientä liukumäkeä, vähän kiivettäviä esteitä, isoja pehmeitä palikoita ja mikä omalle pojalle taisi olla tärkein, oli pallomeri.

Annoimme pojan leikkiä pikkulastenalueella sen aikaa kuin malttoi siellä olla ja sen jälkeen seurasimme poikaa sinne minne hän halusi mennä. Muillekin alueilla noin pienet saa mennä, mutta luonnollisesti siellä oli oltavan vanhempi mukana. Paljon iloa irtosikin sokkeloissa ja nousuissa. 

Trampoliinit aiheuttivat huimia riemunkiljahduksia.

Yksi huikea paikka oli myös "pallohuone", jossa ilmanpaineella pallot tekivät temppuja ja "imuriin" sai syöttää palloja, jotka sitten ammuttiin ilmaan. 

Hoplopissa oli lopulta niin paljon tarjottavaa pikkumiehelle, ettei kaikesta edes pystytty eikä ehditty nauttia. Kahden tunnin rymyäminen toi ihanan punan pojan poskille, mutta myös hyydytti pienen menijän täysin. On se varmasti rankkaa kiivetä esteitä pitkin ja nousta pitkiä "portaita" päästäkseen liukumäkiin.

Seuraava Hoplop-keikka on jo tiedossa, maltan tuskin odottaa.