Aika kivasti olen onnistunut taaperoarjesta huolimatta pitämään kiinni urheiluharrastuksista. Viikko toisensa jälkeen viikon urheilut koostuu kiipeilystä, salista, spinusta ja uinnista.
En voi kieltää, välillä omista harrastuksista kiinni pitäminen tuntuu raskaalta, oma arki on tiukasti aikataulutettu, kotona käydään parina päivänä kääntymässä pojan kanssa ennen huristelua salille ja lapsiparkkiin. Parina päivänä viikossa poika haetaan suoraan hoidosta mukaan harrastuksiin (näinä päivinä kuitenkin kotiudutaan yleensä ihan kivan aikaisin, että yhteistä rauhallista aikaa kotonakin tulee vietettyä).
Jotta kiipeilyharrastusta pystyy pitää yllä, on oltava tukiverkkoa tai ihania lapsirakkaita kiipeilyä harrastavia ystäviä. Tajusin myös, että työviikkona mahdollista kerran viikossa pienen irtioton, lyhyemmän työpäivän ansiosta voi käydä kiipeilemässä ihan omassa rauhassa, se onkin viikottain yleensä ainoa sellainen hetki, jolloin en jollain tavoin kuitenkin ole "hälytystilassa", sillä poika no tuolloin ryhmiksessä.
Kuntosalilla käyminen on vähemmän riippuvainen lähipiiristä. Omalla salilla on erinomainen lapsiparkki. Poika juoksisi, jos antaisin, suoraan parkkihallista lapsiparkkiin, sinne mennään samantien reippaasti paukuttamaan ovea vaatien leikkimään pääsyä. Välillä tulee treenattua ihan salitreenit salilla ja välillä käyn sisäpyöräilytunneilla.
Kerran pari viikossa olemmen käyneet miehen kanssa yhdessä kiipeilyhallin salilla, oikeaan aikaan kun siellä treenaa, olemma pystyneet olla lähes oman perheen voimin salilla, mutta nyt viimeaikoina tuntuu treenaajamäärät kasvaneen tuolla. Kiipeilyhallin salilla treenaaminen on välillä vähän lapsen perässä juoksemista ja lapsen istuttamista pädin eteen (tätä on nyt tehty muutama kerta), mutta toisinaan se on myös hauskaa treenaamista yhdessä, pojan matkiessa meidän treenejämme. Areenalla henkilökunta tuntuu myös kovasti tykkäävän poikamme hauskuuttamisesta ja poika tykkää heistä, joten siinä on yksi hyvä syy lisää käydä koko perheen voimin treenamassa.
Kotona pystyy myös treenata hyvin, silloin vielä kun poika pysyi sylissä eikä rimpuillut pois, pystyi treenailla pojan painoa lisäpainona käyttäen, sitten toisinaan hauskinta viihdettä pojalle on ollut katsoa kotitreenejäni.
Uudesta vuodesta lähtien on tullut treenattua 1-3 kertaa viikossa olkkarisa, saimme vuosi takaperin treenivastuksen cyclojamme varten, ja nyt vihdoin keksimme missä tätä voisi kaikista kivoiten treenata.
Nyt niinä aamuina kun herään auttamattoman liian aikaisin, puen kaikessa hiljaisuudessa pyöräilykamat päälle ja suuntaan alakertaan pyöräilemään. Kasvava masu tuntuu vain vaativan hieman lisägizmojen hankkimista, tankoa täytynee nostaa ja ehkä uusi penkki hankkia.
Sitten jos vielä jaksaa, niin kerran viikossa olisi tarkoitus käydä uimassa aamulla. Klo 6 on erinomainen aika kauhoa kilsa tai vähän päälle altaassa ja vesijuosta vielä vähän siihen päälle.
Nautitaan nyt vielä liikunnasta niin kauan kuin ehtii ja pystyy, esikoista odottaessa pystyi vielä treenailla ihan kivasti vielä viikolla 38, katsotaan miten tällä kertaa hommat luistaa. Sitten onkin ihan eri juttu urheilla, kun huolehdittavana onkin kaksi lasta. Ehkä siinä vaiheessa joutuu jo karsia enemmän omista jutuista.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti