Minusta tuntuu, että olen enemmän innoissani eilisestä Hoplopissa vietetystä päivästä pojan ja tämän kummitädin kanssa, kuin mitä pikkuinen ihmemieheni on.
Mielikuvani Hoplopeista oli ollut, että se on jokin pieni nurkkaus yleensä ostoskeskusten yhteydessä (en tiedä mistä tämä mielikuva), eikä ole tullut mieleenkään että sinne voisi viedä ketään. Huimalassa on tullut kerran käytyä kummipojan kanssa ja siitä jäi hyvin positiivinen mielikuva. Huimala vaan mikä tuolloin testattiin on jo aikapäiviä sitten siirtynyt Kehän kolmosen varrelta Konalan Ristkikkoon. Ristikon Huimalasta muistan nähneeni vain pienen "karsinan" taaperoille ja vähän pienemmille.
Aluksi Hoplop ei tehnyt minuun vaikutusta, heti sisäänkäynnin oikealla puolella oli vähän Huimalan karsinaa isompi alue, mutta äkkiäkös selvisi että tuo aluea on oikein viihdyttävä pojan mielestä, ja senhän tässä on tärkeintä. Aluea oli 0-5 vuotiaille, ja sieltä löytyi pari pientä liukumäkeä, vähän kiivettäviä esteitä, isoja pehmeitä palikoita ja mikä omalle pojalle taisi olla tärkein, oli pallomeri.
Annoimme pojan leikkiä pikkulastenalueella sen aikaa kuin malttoi siellä olla ja sen jälkeen seurasimme poikaa sinne minne hän halusi mennä. Muillekin alueilla noin pienet saa mennä, mutta luonnollisesti siellä oli oltavan vanhempi mukana. Paljon iloa irtosikin sokkeloissa ja nousuissa.
Trampoliinit aiheuttivat huimia riemunkiljahduksia.
Yksi huikea paikka oli myös "pallohuone", jossa ilmanpaineella pallot tekivät temppuja ja "imuriin" sai syöttää palloja, jotka sitten ammuttiin ilmaan.
Hoplopissa oli lopulta niin paljon tarjottavaa pikkumiehelle, ettei kaikesta edes pystytty eikä ehditty nauttia. Kahden tunnin rymyäminen toi ihanan punan pojan poskille, mutta myös hyydytti pienen menijän täysin. On se varmasti rankkaa kiivetä esteitä pitkin ja nousta pitkiä "portaita" päästäkseen liukumäkiin.
Seuraava Hoplop-keikka on jo tiedossa, maltan tuskin odottaa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti