äiti hermoromahduksen partaalla: projekti unipesä

Onneksi hyvin harvoin tiedän mihin olen ryhtymässä, kun valitsen erinäköisiä käsityöprojekteja itselleni.

Olin katsellut facebookin vauva- ja kirppariryhmistä unipesiä. Moni on vannonut unipesän nimeen, ja oma uteliaisuuteni voitti. Tietenkään vaan taas en voinut ostaa unipesää, vaan "sehän on varmaan ihan helppo tehdä".

Kävin Sellon Eurokankaassa eräänä huonosti nukutun yön jälkeisenä päivänä, sain mahtavaa palvelua ja suuntasin kotiin tarvikepussin kanssa, matkaan tarttui tarvikkeet sekä uusiin lakanoihin, että unipesään.

Lakanoiden ompelu nyt kävi käden käänteessä.

Ohjeen vauvanpesään löysin Kodinkuvalahden sivuilta. Printtasin kaavan ja ryhdyin työhön. Muuten unipesä oli vallan helppo tehdä, mutta tuon kiristysnauhakujan ompeleminen ei käynytkään niin kädenkäänteessä kuin olin kuvitellut. Välillä teki mieleni polttaa koko tekele (ulkoleikkipäivät pojan kanssa varmasti söivät vähän energiaa ja väsytti, muutenhan tuskin projekti olisi tuntunut ajottain mahdottomalta :D)

Loppu hyvin kaikki hyvin, vaikka reunan vanulla täyttäminen tasaiseksi oli haasteellinen ja nauhakuja välillä karkasi siitä linjasta mihin olin sen mielestäni nuppineuloilla asetellut. Pesän nauhat kiristäessä nuo pikkuvirheet eivät pistä silmään, ja varmasti sitten kun vauva on pesässä, poika saa huomion, eikä asteen verran vaeltava kiristysnauhakuja.

Ala-astekaverilta sain vielä hyvän vinkin siihen, että pesää voisi ommella suojapohjallisen, jossa olisi suojakangasta sisällä. Teenkin vielä tuosta tähtikankaasta suojapohjan pesään, niin ei tarvitse joka kerta pestä koko pesää vaipan falskatessa. Pesän peseminen kuulema myös kivasti tasoittaa tuota, jos vanu tuntuu olevan turhan epätasaisena reunoissa.

yhdessä koossa

Rv 39+2, edelleen yhdessä koossa, enpä tosin mitään muuta olekaan odottanut. Hyvä oikeastaan, etten ole vielä jakautunut, sillä moni asia tuntuu vielä kotona odottavan hoitamista, ennen kuin tänne voi vauvan tulla, VAIKKA kyllähän se koti muokkautuu sitten vauvan tultuakin, eikä tavaroiden hakeutuminen oikeille paikoilleen ole mahdotonta vaikka täällä olisikin pieni tuhisija.

Olen yrittänyt päästä siihen ajatusmaailmaan, että meitä on kohta neljä täällä. On vain kauhea vaikea pysähtyä miettimään uutta tulokasta, kun haluaa vain viettää kaiken ajan pojan kanssa TAI sitten käyttää ajan, jolloin poika nukkuu siihen, että laittaa kotona jotain asiaa kuntoon.

Jotenkin lamaannuin, kun yritin valita jo meillä olemassa olevista vaatteista kotiutumisvaatteita pojalle sairaalakassiin laitettavaksi, en vain yksinkertaisesti pystynyt valita niistä. Vaati kaksi kertaa kaupoilla pyörimistä sopivien vaatteiden löytymiseksi.

Tulevan pikkuveljen sänky myös laitettiin kuntoon, tuntui väärältä (en tiedä miksi) laittaa uusi tulokas vanhoihin lakanoihin, joten kävin Eurokankaassa kangasostoksilla, ja nyt on myös uudet lakanat. Pitihän pienen pojan myös saada oma uusi pupu, joten piipahdimme perheen voimin Pentikissä. Jos sitten pikkuinen saisi vielä kotiuduttuaan nukkua uudessa unipesässä, ellen vain kohta hermostu projektiin, ja polta tuon alustavan kyhäelmän. Facebookin äiti-ryhmissä niin moni on tuntunut ommelleen itse tuollaisen unipesän, etten en osannut edes aavistaa sen olevan millään tavoin hankalaa. Tänään olisi mahdollisuus vielä päästä illalla kiipeämään, mutta saattaa olla, että käytän tuon ajan kuitenkin pesän ompeluun.

Tietenkin hyvä puoli siinä, etten ole vielä jakautunut on, että pääsen nauttimaan pojan kanssa olemisesta nyt vielä, kun olemme kotona kahden. Ryhmisestä alkoi viimeviikolla kesäloma. On ollut kerrassaan ihanaa olla K:n kanssa kotona, käydä uimassa, puistoissa ja treffata muita perheellisiä. Kuvittelin, että loppuraskauden aikana olisi kerrassaan raskasta olla kotona pienen miehen kanssa, enkä raskaudelta jaksaisi touhuta, mutta mitä vielä, tänään olemme juosseet pihalla syreenipensaiden ympäri kilpaa ja pelanneet jalkapalloa.

rv 39+1

Salillakin on vielä jaksanut käydä ongelmitta. Ihmiskroppa on kyllä tehty kestämään paljon, asiaa myös helpottaa se, että poika on alkanut nukkua 1,5h pidempään aamuisin.

Nyt keittiö kuntoon ja jos vaikak ehtisi pistää itsensä pitkälleen sohvalle, ennen pojan heräämistä päiväunilta.

miniK:ta odotellessa

Laskettu aika lähestyy. Jostain on yllättäen löytynyt entista enemmän aikaa touhuta pojan kanssa, vaikka tuntuu että kotona on niin miljoona asiaa vielä kesken, niin silti pojan kanssa vietetty aika on ollut kasvussa. Tuntuu, etten vain saa tarpeekseni siitä, että voin ihmetellä jatkuvasti kehittyvää pikkumiestäni. 

Jäsen K tuntuu olevan mun maailma, miten ihmeessä toinen lapsi voisi olla myös "rakkain"? Varmasti nämä ovat täysin luonnollisia asioita miettiä, ja epäilemättä jokainen äiti pohtii samoja asioita mielessään.

Olihan minun vaikea myös kuvitella millään tasolla sitä, miten silmittömästi esikoiseenkin rakastuin sillä hetkellä, kun sain hänet ensimmäisen kerran itselleni. Luonto hoitanee tämänkin hienosti.

Tänään on jälleen kerran ollut kerrassaan upea päivä pojan kanssa, miten tuo pikkutyyppi osaakin olla niin aurinkoisen energinen ja 98% ajasta niin upealle tuulella?