yhdessä koossa

Rv 39+2, edelleen yhdessä koossa, enpä tosin mitään muuta olekaan odottanut. Hyvä oikeastaan, etten ole vielä jakautunut, sillä moni asia tuntuu vielä kotona odottavan hoitamista, ennen kuin tänne voi vauvan tulla, VAIKKA kyllähän se koti muokkautuu sitten vauvan tultuakin, eikä tavaroiden hakeutuminen oikeille paikoilleen ole mahdotonta vaikka täällä olisikin pieni tuhisija.

Olen yrittänyt päästä siihen ajatusmaailmaan, että meitä on kohta neljä täällä. On vain kauhea vaikea pysähtyä miettimään uutta tulokasta, kun haluaa vain viettää kaiken ajan pojan kanssa TAI sitten käyttää ajan, jolloin poika nukkuu siihen, että laittaa kotona jotain asiaa kuntoon.

Jotenkin lamaannuin, kun yritin valita jo meillä olemassa olevista vaatteista kotiutumisvaatteita pojalle sairaalakassiin laitettavaksi, en vain yksinkertaisesti pystynyt valita niistä. Vaati kaksi kertaa kaupoilla pyörimistä sopivien vaatteiden löytymiseksi.

Tulevan pikkuveljen sänky myös laitettiin kuntoon, tuntui väärältä (en tiedä miksi) laittaa uusi tulokas vanhoihin lakanoihin, joten kävin Eurokankaassa kangasostoksilla, ja nyt on myös uudet lakanat. Pitihän pienen pojan myös saada oma uusi pupu, joten piipahdimme perheen voimin Pentikissä. Jos sitten pikkuinen saisi vielä kotiuduttuaan nukkua uudessa unipesässä, ellen vain kohta hermostu projektiin, ja polta tuon alustavan kyhäelmän. Facebookin äiti-ryhmissä niin moni on tuntunut ommelleen itse tuollaisen unipesän, etten en osannut edes aavistaa sen olevan millään tavoin hankalaa. Tänään olisi mahdollisuus vielä päästä illalla kiipeämään, mutta saattaa olla, että käytän tuon ajan kuitenkin pesän ompeluun.

Tietenkin hyvä puoli siinä, etten ole vielä jakautunut on, että pääsen nauttimaan pojan kanssa olemisesta nyt vielä, kun olemme kotona kahden. Ryhmisestä alkoi viimeviikolla kesäloma. On ollut kerrassaan ihanaa olla K:n kanssa kotona, käydä uimassa, puistoissa ja treffata muita perheellisiä. Kuvittelin, että loppuraskauden aikana olisi kerrassaan raskasta olla kotona pienen miehen kanssa, enkä raskaudelta jaksaisi touhuta, mutta mitä vielä, tänään olemme juosseet pihalla syreenipensaiden ympäri kilpaa ja pelanneet jalkapalloa.

rv 39+1

Salillakin on vielä jaksanut käydä ongelmitta. Ihmiskroppa on kyllä tehty kestämään paljon, asiaa myös helpottaa se, että poika on alkanut nukkua 1,5h pidempään aamuisin.

Nyt keittiö kuntoon ja jos vaikak ehtisi pistää itsensä pitkälleen sohvalle, ennen pojan heräämistä päiväunilta.