äiti hermoromahduksen partaalla: projekti unipesä

Onneksi hyvin harvoin tiedän mihin olen ryhtymässä, kun valitsen erinäköisiä käsityöprojekteja itselleni.

Olin katsellut facebookin vauva- ja kirppariryhmistä unipesiä. Moni on vannonut unipesän nimeen, ja oma uteliaisuuteni voitti. Tietenkään vaan taas en voinut ostaa unipesää, vaan "sehän on varmaan ihan helppo tehdä".

Kävin Sellon Eurokankaassa eräänä huonosti nukutun yön jälkeisenä päivänä, sain mahtavaa palvelua ja suuntasin kotiin tarvikepussin kanssa, matkaan tarttui tarvikkeet sekä uusiin lakanoihin, että unipesään.

Lakanoiden ompelu nyt kävi käden käänteessä.

Ohjeen vauvanpesään löysin Kodinkuvalahden sivuilta. Printtasin kaavan ja ryhdyin työhön. Muuten unipesä oli vallan helppo tehdä, mutta tuon kiristysnauhakujan ompeleminen ei käynytkään niin kädenkäänteessä kuin olin kuvitellut. Välillä teki mieleni polttaa koko tekele (ulkoleikkipäivät pojan kanssa varmasti söivät vähän energiaa ja väsytti, muutenhan tuskin projekti olisi tuntunut ajottain mahdottomalta :D)

Loppu hyvin kaikki hyvin, vaikka reunan vanulla täyttäminen tasaiseksi oli haasteellinen ja nauhakuja välillä karkasi siitä linjasta mihin olin sen mielestäni nuppineuloilla asetellut. Pesän nauhat kiristäessä nuo pikkuvirheet eivät pistä silmään, ja varmasti sitten kun vauva on pesässä, poika saa huomion, eikä asteen verran vaeltava kiristysnauhakuja.

Ala-astekaverilta sain vielä hyvän vinkin siihen, että pesää voisi ommella suojapohjallisen, jossa olisi suojakangasta sisällä. Teenkin vielä tuosta tähtikankaasta suojapohjan pesään, niin ei tarvitse joka kerta pestä koko pesää vaipan falskatessa. Pesän peseminen kuulema myös kivasti tasoittaa tuota, jos vanu tuntuu olevan turhan epätasaisena reunoissa.