Viimeisiä hetkiä viedään, ylipuhui miehen luottamaan siihen, että pärjään kyllä vielä näin päivää ennen laskettua aikaa reissun Korkeasaaressa. Minähän olisin ollut niin jääräpää, että vaikka olisinkin ollut tuskissani, niin enhän sitä olisi voinut myöntää. Nyt on syytä nauttia näistä yhteisitä päivistä kolmistaan, sitä ei tiedä miten kauan synnytyksestä toipuu, tulee miniK sitten alateitse tai sektiolla.
Koska meidän minimies herää päivästä riippumatta hyvissä ajoin, olimme jo pian ysin jälkeen valmiita starttaamaan. Hyvä puoli tuossa aamuvirkussa pojassa on, että pääsääntöisesti olemme aina liikkeellä ensimmäisten joukossa ja vältymme ruuhkilta. Saimme kierrellä kaikessa rauhassa, antaa pojan juoskennella hyvinkin vapaasti eikä tarvinnut väistellä tai antaa muidenkin katselle oman nopean vuoron jälkeen.
Korkeasaari oli kohtuu autio, syinä oli varmasti kellonaika mutta sää ei ehkä ollut se houkuttelevin. Ajattelin kuitenkin, että oman ja pojan viihtymisen kannalta tämän päivän sää on kuitenkin se ideaalein. Tiedä sitten mistä johtui, mutta tänään olivat kissaeläimetkin aktiivisia. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt noin paljon kissaeläimiä liikkeellä. Yleensä jonkun on nähnyt kaukaa, mutta pääsääntöisesti ei isoista kissoista ole nähnyt paljoakaan. Tänään eläimet antoivat oikein parastaan, poikakin ihan hätkähti ison tiikerin hypätessä lasia vasten.
Kissaeläinten lisäksi hitti olivat apinat. Muuten ei vielä jaksettu kauheasti innostua eläimistä, mutta ei se mitään, enemmän poika sai tänä vuonna tuosta reissusta irti, kuin meidän ollessa tuolla vuosi sitten.
Edessä on iso riikinkukko, mutta se ei kauaa jaksanut kiinnostaa.
Hyvin jaksoin sekä poika että äiti, 2,5h olimme ulkona. Minulla ei ollut mitään kipuja eikä edes tullut kuin pari hassua harkkasupistusta. Poikakin jaksoi reippaasti juosta pitkin saarta. Autossa sitten pian starttaamisen jälkeen poika nukkui niin kaikkensa antaneen näköisenä, että meinasi äidillä kyyneleet kohota silmiin, taisi olla pojalla hauskaa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti