Vaikka tuo oma piha on jatkuvasti huoltoa ja tuunaamista vaativa asia, niin on se niin suuri siunaus meille. Keväästä lähtien olemme viettäneet päivittäin aikaa pihalla, pelanneet palloilla, juosseet kilpaa, painineet, pelleilleet, poika sain tosiaan ukin suunnitelleman ja ukin ja mummin asentaman hiekkalaatikonkin tuonne.
Tänään pojalle oli extrahieno päivä, oli vihdoinkin sen verta lämmintä (ja meillä oli nyt tuo uusi allaskin ostettuna), että korkkasimme altaan pakkauksesta ja täytimme sen vedellä. Sitä ei tosiaan tarvitse enää paljoa itse tehdä, poika innoissaan täytti altaan vedellä, me miehen kanssa vain vahdimme vierestä.
En tiedä miten sitä saisi kaikki päivät kulumaan, jos olisimme tuossa reilu vuosi sitten vahingossa saaneet ensimmäisen tekemämme tarjouksen toisesta asunnosta läpi, siinä olisi ollut takapihaa vähemmän kuin mitä meillä on nyt terassia, tuota omaa pihaa taitaa kuitenkin olla lähemmäs 400 neliötä. Kaipa sitä sitten tulisi istuttua taloyhtiön hiekkalaatikon reunalla facea seletan pojan leikkiessä ja juostua enemmän muissakin puistoissa.
Malttamattomina odotamme, että jäsen K saa miniK:sta seuraa pihaleikkeihin, jos yhden lapsen touhuamisen seuraaaminen on näin palkitsevaa, niin mitä se onkaan sitten kun veljekset touhustavat (tappelevat) pihalla keskenään.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti