Olen aina ollut sellainen, joka haluaisi tallentaa kaikki ihanat hetket purkkiin pystyäkseni jälkikäteen muistella kaikkea. Lasten synnyttyä haluan entistä enemmän painaa kaikki pienetkin hetket muistiin ja dokumentoida kaiken. Haluaisin pystyä nauttia ihanat hetket uudelleen ja uudelleen. Tästä johtuen on ollut vaikea välillä hyväksyä sitä, että aika ei riitä enää päiväkirjan (blogin) kirjoittamiseen samassa suhteessa, kuin mitä aikaisemmin pystyin.
Näillä näkymin meille ei ole tulossa enenmpää lapsia. Ennen esikoista sitä hankkia vaatteita, tunsi pientä jännitystä, fiilisteli pieniä housuja ja paitoja, sitä valmistautui tulevaan elämänmuutokseen. Toista lasta odottaessa kaivoin vaatteet esille, syystä X en oikeastaan pystynyt iloita raskaudesta, raskaus ja synnytys pelotti, en kokenut olevani raskaana enkä millään tavoin nähnyt perheemme kasvavan uudelle jäsenellä. Toisen kohdalla vaatteiden läpikäymisellä yritin päästä tietyistä peloista yli ja visualisoida elämään tulevan vauvan kanssa.
Nyt olen käynyt vaatteita läpi kolmatta kertaa. Tällä kertaa tulee työstettyä niitä ajatuksia, että meneillään oleva vauva-aika ei tule enää toistumaan (haluaisin kyllä, mutta elämäntilanne ei salli enää enempää, ellen sitten tule täysin luopumaan urasuunnitelmista, jotka minulla on ollut aina). Haluaisin säästää suurinpiirtein jokaisen vaatteet, niihin kaikkii liittyy jotain ihania muistoja.
Onneksi kuitenkin nuo kaksi lasta ovat niin ihania, heidän kanssa jokainen päivä on siunas, esikoinen jatkuvasti saa minut halkeamaan ylpeydestä ja pikkuisempi on ihana aurinkoinen pallero. Ei pidä jäädä märehtimään "vain" kahta lasta, vaan nauttia jokaisesta tulevasta päivästä ja uusista muistoista.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti