Alemmuskompleksi

Tuli hirveä alemmuuskompleksi selailtuani erilaisissa blogeissa, ihania valkoisia itsetuunattuja huonekaluja, kaikkea ihanaa luonnosta, ihania käsitöitä jne jne. Hitsi kun olisi ihan vähän ylimääräistä rahaa, niin voisi tehdä jotain pientä, millä piristää kodin yleisilmettä.

Sen verran raaskin tuhlailla tällä hetkellä vähiä rahojani viimeviikolla, että ostin parvekkeella pari kasvia :)





Noi hopeiset ostin tosiaan Runeberginkadun kukkakaupasta, jos joku tietää mikä toi lajike on, niin saa valaista minua. Nuo lyhdyt ovat puolestaan ostettu vuonna nakki Ikeasta.



Korvasin tappamani muratin tekomuratilla :) ja lisäsin vielä jouluvalot tuonne sekaan, tuo kaipaisi ehkä enemmän tekomurattia.. tai sitten sirommat valot.



Ja uusittu puolikas parvekkeesta kokonaan. Toinen puoli parvekkeesta on yksi hirvityksen kauhistus, sellainen sekasotku. Pitäisi ommella futonilla jokin kunnon päällynen, tai ostaa yksi riittävän suuri peitto/kangas. Vaihtoehto b on se, että laitan futonin vähän enemmän kasaan, jolloin se on enemmän sohva.. ja sitten siihen futonin viereen voisi laittaa jonkin pienen pöydän :) Katsotaan, katsotaan.

Mä taidan tästä lähteä todellisuutta pakoon Ikeaan, jonne ystävätär kutsui juuri mukaan.

ihan btw... se, että jos mainitse rahojen olevan vähissä ei tarkoita ikinä sitä, etteikö olisi rahaa ruokaan, laskuihin tai harrastuksiin, se vaan tarkoittaa, että ns hupirahaa ei ole ylimääräistä :) Varsinkin nyt, kun pitää käydä vielä psykiatrilla tässä kuussa, niin pitää katsoa mitä reissun jälkeen on vielä kädessä :)
En silti pysty luvata, etteikö tulisi hankittua edes mitään pientä :D Melkein voisi harkita visan leikkelemistä.

jännättää

Pikkusisko saattaa poksahtaa hetkellä millä hyvänsä. Musta tulee sitten täti. jipiiii!

ikävä

Mun mielestä on ihanaa, että tulee aina ikävä toista työpäivän aikana. Ikävä iskee jo toisen tehdessä lähtöä ovella. Kotona ei malta pidä sormiaan erossa toisesta, pakko aina taputtaa, silittää, nipistää pepusta tai pusutella, kun toinen menee ohi.

Yritän aina miettiä sitä, millaisilla erilaisilla tavoilla voin sanatta kertoa, kuinka paljon rakastan toista.

Mä olin aivan mielettömän otettu siitä kuinka hyvin avopuoliso piti minusta taas huolta, kun olin aika huonona toissapäivänä. Minun ei tarvinnut kuin vain laittaa ruoan vieraita varten, avopuoliso hoiti kaupassakäynnit, sekä koiran ulkoiluttamisen. Nykyään ei tarvitse edes pyytää häntä tekemään kotihommia. Aivan mieletöntä. Tässähän meinaa alkaa itse laiskistua kohta :)

Meillä tulee tässä kuussa kolme vuotta täyteen, täytyy.. tai saan kehitellä jotain tosi spessua :)

Italian night with friends

Olipas mahtava ilta eilen. Ystäväpariskunta oli käymässä, syötiin, juotiin, höpöteltiin ja kuunneltiin ihanaa ysärimusiikkia (eli kuunneltiin Hitti Buumeja :D ). Ihan mielettömän ihana ilta.

Pääsin taas kokkailemaan alku-, pää- ja jälkiruoat. Olin hurja, ja kokeilin aivan ennen kokeilemiani reseptejä. Enpä ole aikaisemmin laittanut parmesania lihapulliin, fetaan, mozzarellaa ja aurajuustoa kyllä. Illan reseptit löytyy mun ruokablogisat.

Hyvin meni rauhallinen ilta, kumottiin tervetuliaisjuomien lisäksi neljä pulloa viiniä :D Vieraat toivat pari pulloa, ja sitten meiltä valittiin vielä pari. Toinen oli tervetuliaisviini Hampurinmatkaltamme. Toinen oli Boisset Charles Vienot Pommard 1er Cru Clos Blanc 2004. Tämä jälkimmäinen viini on peruja vanhemmiltani, he saavat usein mahtavia punaviinejä lahjaksi, valitettavasti kumpikaan ei pidä tai pysty juomaan niitä. Nämä viinit, joita en varmaan osaa edes arvostaa tarpeeksi, sitten tulevat tänne meille nautittaviksi.

Vieraat lähtivät jo ennen yhtä, mutta meillä meni jotenkin kummasti taasen monta tuntia ennen kuin pääsimme nukkumaan. Mä oon taas niin häkeltyneen onnellinen siitä, kuinka yksiin voi seksissä halut mennä, molemmilla on omituiset fiksaatiot, jotain mitä en uskalla / kehtaa kirjoittaa, siis yhteinen juttu.. mistä ei olla koskaan puhuttu, mutta joka on vain tullut esille.
On ihanan runnottu fiilis <3 Tulisipa se yksi jo kotiin, haluaisin päästä toteuttamaan erään idean.

graaah!

Tänään jouduin sitten viimeinkin luovuttamaan näillä vieroitusoireilla. Kuudes päivä ilman cipralexia, ja olo on aivan kauhea. Olin kovasti menossa töiden jälkeen urheilemaan, mutta vieroitusoireiden muuttuessa muistuttamaan migreeniä, minun oli vain luovutettava. Sen verran olen tänään saanut tehtyä, että valmistelin tiramisun huomiselle, ja vaihdoin uudet kukat/viherkasvit parvekkeelle, mutta muuten olen vain levännyt.

Matka terapiaan omalla autolla oli yhtä helvettiä, muutamaan otteeseen meinasin vetää tien sivuun, joko paniikkikohtaustunteen tai pahoinvoinnin takia. Jotenkin sitten sain tsempattua itseni ajamaan ytimeen asti. Autosta noustuani oli pyörtyä, heikotti, terapiassakin useampaan otteeseen oli vain hengiteltävä, jotten olisi oksentanut sinne.

Olo hieman helpottui istunnon aikana, sain raahattua itseni autolla (yksi pysähdys: kukkakauppa). Kotimatkalla oli pakko pysähtyä käymään kaupassa ja Alkossa (olen vielä 100% pitämässä huomenna illanistujaiset). Kotona en oikein pystynyt pahalta ololtani puhua, menin vain pimeään pesuhuoneeseen istumaan pitkäksi aikaa juoksevan veden alle. Aivan kaamea olo.

Onneksi sain joskus niskasärkyihin särkylääkettä, jonka muistelisin auttavan myös migreeneihin (ainakin pillereiden hinta oli suolainen). Lääkkeet ovat auttanee hieman, olen hitaasti pystynyt touhustella, ja vähän leikkiä koiran kanssa. Ennen lääkkeen ottoa oli aikalailla vuoteenomana täällä kotona.

On vain kauhean vaikea vain olla. Heti kun olo tuntuu yhtään parantuvat, tulee sellainen olo, että pitäisi tehdä jotain. Kauhean vaikea vain antaa itsensä olla ja kerätä voimia. Mietin kaikennäköistä, jopa kuminauhajumppaa. Noooh, heti kun vähän enempää liikkuu, niin palautuu tää paha olo. Koneellakin istuminen muuttuu nopsaa uuvuttavaksi.

Täytyy vaan yrittää kestää. Terapeutti oli sitä mieltä, että nyt on huilattava, kait mä sitten huomenna jään kotiin. Voi olla helpompi vain olla hissukseen kotona, levätä kun siltä tuntuu, kuin taas väkisi yrittää skarpata töissä. Tulee vain kauhea morkkis siitä, että "terveenä" jäisi kotiin.. eihän mussa oo mitään fyysistä vikaa, mitä nyt jotain vieroitusoireita.

Toivottavasti huomenna olisi helpompi. Tässä hissukseen valmistelin jo jälkiruoan huomista italialaista iltaa varten. Jostain syystä kuvittelin netistä löytämäni reseptin olevan turhan pieni.. joten ostin kaupasta sitten tuplamäärään ainekset. Nooooooh :D Nyt meillä on sitten kaksi kakkuvuoallista tiramisua valmistumassa jääkaapissa. Kohtuus? Mitä se on?

Mutta tosi ihanaa, avopuoliso oli taas siivonnut täällä, huomenna voi keskittyä parantumiseen ja rauhalliseen kokkailuun, kun kotona on jo muuten kaikki hommat tehty.

anonyymit idiootit

Mä kyllä välillä ihmetten sitä, että miksi ihmiset muuttuvat täysiksi idiooteiksi tai muutenvain mulkuiksi netissä. Mutta enemmän mä ihmettelen sitä, miksi itse tunnun välillä reagoivan niihin niin voimakkaasti.

Se, että kommentoidaan asioita nimimerkin takaa, antaa jotenkin luvan kirjoittaa mitä vain. Keskustelupalsoilla on aikalailla viidakon meininki. Erityisesti korpeaa se, että lähdetään ivaamaan vakivilla asioilla, kuten kuolemalla. Ja jos trollaaja on itse feikki, niin ei se tarkoita, että kaikki olisivat.

Mun oma nettikirjoittelu perustuu siihen, että se mitä voin sanoa ääneen ja toiselle kasvotusten, niin sen voin myös kirjoittaa. Tosin.. joskus on ollut pakko tyytyä kirjoittamaan vain tänne blogiin tai keskustelupalstalle, sillä jollekin kolmannelle osapuolelle olisi voinut koitua haittaa siitä, että olisin sanaisen arkkuni aukaissut. Tietyt ihmiset vaan elävät valheessa, eivät suostu myöntämään asioita, jotka ovat oikeasti tapahtuneet. Asioiden sanominen toiselle voi myös romuttaa toisen identiteetin täysin, tai voi aiheuttaa ongelmia koko perheelle/läheisille.

290910

Onneksi puin sattumalta tänään talvitakin päälleni, onneksi.. sillä päivän muu vaatetus ei ole järin lämmin.

Takki - VeroModa
molemmat topit - GT
legginssit - Vila

Pinkki toppi tarttui mukaan pari viikkoa sitten Ginasta. Samalla tuli ostettua uudet tekonahkalegginssit, taisin pitää itseäni isompana kuin mitä olen, tai.. olisi vain pitänyt katsoa mitä kokoa aikaisemmat vastaavani ovat ja napata ne rekistä suoraan kassalle. Nooooh, onneksi osaa käyttää ompelukonetta :) Vähän vaan kavennan niitä, niin hyvä tulee :)

Ai niin.. oli tosi ihana eilen mennä kotiin. Avopuoliso oli taas touhustellut siellä, pessyt pyykkiä ja siivonnut keittiön :)

hui hirvi!

Oi ilo! Tänään oli ihana päivä. Kekkasin tänään ihanan reitin töihin, suuri osa matkaste tehdään metsäpolkuja pitkin. Pikkuinen oli aivan täpinöissä. Mimi mennä nuuskutti nenä maassa, tosin ei missään vaiheessa vetänyt, kulki vain määrätietoisesti edellä. Kotimatka tehtiin sitten samaa reittiä pitkin. Kotimatkalla koin pienen säikähdyksen, Mimi bongasin hirven ennen minua. Olenhan minä täällä päin nähnyt hirven vasan kanssa aikaisemminkin, mutta aikaisemmin olen todistanut asiaa autosta käsin, enkä muutamien metrien päästä. Äitikin sanoi, että on melkein törmännyt hirveen tuolla metsässä, hän oli ollut marjassa, kun alkoi kuulua rytinää, mitä hän aluksi oletti jonkin lenkkeilijän aiheuttavan.

Nyt pitää sitten investoida maastokenkiin, kun Mimi tuntui olevan niin innoissaan tuolla metsässä liikkumisesta. Mun valkoinen on maastomonsteri. Ihana <3

Kotimatkalla kans törmättiin esteeseen. Hurja juttu, kuljettiin tuosta aamulla. Toivottavasti kukaan ei osunut kohdalle.



Pikkuisella on ollut niin paljon aktiviteettejä viimepäivinä, että se vaan nukkuu,kotona :) Eikös se sanonta kuulu, että väsynyt koira on onnellinen koira. Usein noita koiraohjelmiakin katsoessa painotetaan liikunnan ja aktiviteettien merkitystä koira ja koko perheen hyvinvoinnin kannalta.

Jos muuten joku tarkkasilmäinen katselee Mimin olevan tavallista valkoisempi, niin se pitää paikkansa. Ostimme kesällä valkoiselle turkille tarkoitettua shampoota, emme vain ole aikaisemmin käyttääneet ko tuotetta Mimin turkkiin. Nyt pikkuinen on niin valkoinen, että melkein häikäsee katsoa :)

hyvä treeni, parempi mieli

Selvästi mun itsekurissa on parantamisen varaa, viimeviikolla itsekuri kuitenkin onneksi riitti kiitettävään määrään urheilua *ylpeä*

maanantai: crossing basic, crossing cardio 35 + zygäily salille ja takaisin
tiistai: kävellen töihin, crossing basic + salitreeni
keskiviikko: crossing pro
torstai: "lepopäivä" ... kotona käsi- ja selkälihaksia jumppakumilla
perjantai: aamu-uinti, 40 min
lauantai: crossing basic + sali
sunnuntai: crossing cardio

Syömisten suhteen olen hieman pettynyt, alkuviikko meni tosi hyvin. Lauantaina sallin itselleni herkuttelun illalla.. mutta.. jotenkin mun aivot antoi hetkellisesti luvan herkutella myös sunnuntaina. Ei näin. Kyse ei ole mistään mammuttimääristä, periaatteesta enemmänkin.

Tällä viikolla tulee pakostakin urheiltua vähemmän, taidan suoda itselleni jopa kaksi lepopäivää. Huomenna lupasin itselleni ahkeroida töissä, teen pitkän päivän, sillä nuo kahdesti viikossa tapahtuvat istunnot verottavat työtunteja. Lauantaina taasen saattaa olla tukka kipeä, kun on tarkoitus viettää italialaista iltaa ystäväpariskunnan kanssa... ja vaikkei olisikaan, niin on ihan kiva sallia itselleen löhöpäivä.

Odotan jo oikein innolla perjantaiaamun uintia. Viimekerrasta jäi niin hyvä mieli, niin tuskin maltan odottaa. Nyt kun vaan etsin sen uikkarin, niin i am good to go. Juoksuakin voisi yrittää joku päivä.. aamujuoksentelut töihin eivät varmaan vaan ole enää hyvä idea, mun keuhkot eivät tykkää kylmistä aamuista.. ellen sit hanki jonkin maskin :D Ehkä mä vaan ajoitan juoksentelut työpäivien jälkeen.

hävettää

Mä olen niin pettynyt itseeni, mä olen onnistunut rikkomaan pari itselleni pyhästi lupaamaani asiaa. Kun on paha mieli, niin ei voi syyttää kuin itseään.

250910

Haa, sain kuin sainkin avokin ottamaan kuvan päivän asusta :)




kengät - Dinsko
legginssit - GT
neulemekko / mikälie - Tom Taylor
toppi - GT
takki - vila
laukku - Zara

niin joo

day 2 ihan ilman mömmöjä, jos siis vihreä tee- ja kalanmaksaöljytabuja ei lasketa mukaan. Olo on tosi fine, pientä puutumista ts kihelmöinti, mutta muuten ei mitään kummempia. Odotin jotain vallan kauheaa.

Tehtävä suoritettu, meillä oli eilen(kin) erittäin onnellinen koira, se oli vierailun jälkeen yksi löysä nakki. Heittäytyi vain nukkumaan selällään mun kainaloon.

Tänään mimillä on westietreffit. Entisessä kodissa meillä oli varsin hauska naapuripariskunta, heillä on tänään kahdeksankuukautinen westie hoidossa. Stalkattiin avokin kanssa pariskunnan mies facebookista joskus juuri muuton jälkeen, ja kivasti yhteydenpito on pysynyt :)

Kaunista

Syksy on aina niin kaunista. On ihana ajaa kotipihaan vaahteroiden reunastamaa tietä pitkin. Täytyy huomenna heilua täällä kameran kanssa.

Ihanan rauhallinen viikonloppu, urheilua, yhdessäoloa ja perheilyä.

Yllätin itseni iloisesti saadessani raahattua itseni aamuisella ennen töitä uimaan. Edellisestä kerrasta oli taasen kulunut hurrrrjasti aikaa. Viimeksi uinti tuntui erittäin tahmaiselta, joten odotin samaa eilen.. turhaan. Uinti sujui uskomattoman kevyesti, eikä lainkaan tylsältä, vaikka polskinkin 40 minuuttia altaassa. Ainoa virhe oli vain ottaa bikinit mukaan, uikkarit olivat kadoksissa.. ja ovat siellä edelleen, sillä unohdin etsiä sen.

Oli ainakin pakko uida rauhallisesti, kun pienikin liian nopea liike olisi riisunut minut alaosasta samantien, kuten myös kroolatessa ei voinut riuhtoa, muuten bikinien yläosa olisi puolestaa valunut jonnekin :D

Eilen oli muutenkin hurjan ihana päivä, töiden jälkeen leikittiin pikkuisen kanssa läheisessä puistossa ja otettiin hassuja kuvia :) Iltaisella puolestaan kävimme katsomassa kaverin matsia, kauden ensimmäinen kotimatsi, ja hienosti päihittivät vastustajan. Eikä kiva ilta loppunut matsiin, vaan jatkoimme iltaa pienellä porukalla kuppilassa (itse vain kahvittelin, en edes muista milloin olen viimeksi juonut).

Tänään voisi vaikka nauttia siiderin tai kaksi, ja herkutella muutenkin. Olen päättänyt, että pidän kerran viikossa herkutteluillan (pakko ei ole). Kävimme äsken avopuolison kanssa hieman markkinoilla, ja mukaan tarttui mm erilaisia fudgeja. Ostin muutamia makuja myös avopuolison vanhemmille "tuliaisiksi"... täytyy toivoa, että pitävät niistä, että osaavat arvostaa. Illaksi meillä on itsellemme myös erilaisia makuja testattavaksi. Odotan innolla.

Päiväasukuvat ovat jääneet olemattomiksi viimeaikoina, ihan vain niinkin yksinkertaisesta syystä, että näillä sadekeleillä ei ole oikein ollut pukeutumisinspiksiä, ja minulta puuttuu hovikuvaaja. Ehkä pitää vain käydä ostamassa patterit pieneen pokkariini, asentaa kamera jalustaan ja käyttää ajastinta. Lupaan parantaa tässä asiassa... nytkin olisi varsin kiva asu päällä.. täytyy kokeilla jos avopuoliso suostuisi ottamaan kuvan, edes mun iphonella.

niin se aika kuluu

kun on kivaa :)

On tullut nyt panostettua todella tuohon urheiluun, ja se näkyy vähentyneenä bloggailuaikana. On kyllä kiva kun on sitä saliseuraa. Motivoi ihan erilailla. Sain hieman ohjeita, crossing basic -tunnit vaihdettava cardioon, tietyt lihasliikkeet tehtävä isoimmilla painoilla ja enemmän toistoja (kiinteyttää paremmin) ja uinti tulisi lisätä taasen ohjelmistoon. Kaipa sitä voisi yrittää kammeta itsensä sängystä ylös perjantaina aamulla, jos vanhemma siis haluavat koukata minun kauttani. Vanhempani siis käyvät kolmesti viikossa uimassa ennen työpäivän alkua. Itsekin olin varsin ahkera uimari yhdessä vaiheessa, tuli käytyä myös sen kolme kertaa, ja kerralla uin 2 km. Löytyy pulleri, uimahanskat ja levyt käsiin, että ihan tosissaan yhdessä vaiheessa tuli treenattu, vaikkakin ilman mitään valmentajaa tms.

Ihan vain jotta, koira ei jäisi liian vähälle huomioille, olen ottanut pikkuisen nyt useammin mukaan töihin. Onhan se helppoa, kun täällä voi kahvitauolla leikkiä Mimin kanssa, isäni leikittää pikkuista myös mielelläään.

Nyt se vaan taisi simahtaa jo :)

dinner with parents

Mielialat vaihtelee aikas hurjasti, välillä ahdistus nousee lähes sietämättömäksi. Terapeutti oli kovasti annostuksen hetkellisen nostamisen kannalla, mutta ... enköhän mä pärjää ilmankin. Sitten on kohta taas vaan vierottauduttava.

Torstaina oli tosi kivaa, olin vallan yllättynyt. Olimme kutsuneet meidän molempien vanhemmat meille syömään. Tajusin, etten ollut koskaan aikaisemmin kokannut avopuolisoin vanhemmille, enpä ollut aikaisemmin kutsunut omia vanhempianikaan luokseni syömään, vanhemmilleni olen sentään kokkaillut useastikin. Hassua vain tuo avopuolison vanhempien osalta, olemme seurustelleet kuitenkin kohta kolme vuotta. Avopuolison vanhemmille on vain tapana ehtiä kutsua itse itsensä paria tuntia ennen saapumistaan itsensä meille, jolloin ei ehdi enää valmistella mitään ruokia. Harmi sinänsä. Eihän avopuolison vanhemmat ole edes tienneet osaako heidän lapsensa puoliso kokata :D Tosin, eivätpä he muutenkaan tiedä minusta oikein mitään, ikinä ole viitsineet kysyä / tutustua minuun. Mutta muutenkin tuntuu, ettei me kiinnosteta niitä, se on vaan avopuoliso ja Mimi, koskaan ei kysellä mitä mulle kuuluu, mitä mä oon tehnyt... en mä tiedä onko se sitten avokin äidin tapa .. hmm.. sulkea mut pois, kun on mustasukkainen pojastaan tms (mustasukkaisuusasia ei ole mun oma pääteltä).

Vanhin ihana ystävättäreni sai minut koukkuuntumaan television kokkailuohjelmiin, ja niistä inspiroituneena päätin valmistella kunnon päivällisen alkupaploineen. Halusin tarjotan avopuolison vanhemmille jotain uutta, heillä syödään kotona varsin perinteistä ruokaa, joten tortaina oli "eksoottista" ruokaa. Meille siis tavallista, mutta heille mm uusia yrttejä ja ruokia.

Alkuruokana oli italialaista tomaattikeittoa täysjyväpatongin kera. Alunperin minun olin tarkoitus ostaa knorrin valmista keittoa ja vain lisätä mozzarella helmiä, mutta löydettyäni varsin mielenkiintoisen kuuloisen reseptin netistä, teinkin keiton itse.

Pääruokana oli timjamikermaperunoita, fetalla raidoitettua uunissa paistettua kirjolohta sekä salaattia. Avopuolison äiti ymmärtääkseni on kokenut basilikat, timjamit ja oregaanot jotenkin eksoottisina, joten ajattelin tutustuttaa hänet/heidät timjamiin, uskoisin myös, että heille fetalla höystetty kirjolohi oli myös uusi yhdistelmä. Salaattikin oli hieman eksoottisempaa, salaatissa oli rucolaa, pinaattia ja ja ja jotain kolmatta.. en nyt muista sitä, plus kirsikkatomaatteja ja kurkkua. Simppeliä.

Jälkkärinä oli mun yksi bravuureista, appelsiinisuklaamoussekakku. (kaikki nää reseptit löytyy mun kokkiblogista).

Ilta oli erittäin onnistunut, ruoka tuntui maistuvan kaikille ja koko ajan oli leppoisaa jutustelua. Oli kiva, että oli omatkin vanhemmat paikalla.

Eilen oli paska olla, että toivoin vain kamelin selän rikkovaa isompaa paskaa oloa.

Tänään on parempi olla, tais olla isompi pala pilleriä kuin eilen ja terapia istunto auttoi myös.

Juuri tällä hetkellä mä en pysty erottamaan annostuksen pienentymisestä johtuvaa masennusta ja oikeaa masennusta toisistaan, tää tuntuu tosi oikelta, isolta ja pahalta. Asiat, jotka olen käsitellyt, joiden kanssa olen luullut olevani sinut tuntuvat nyt jättimäisiltä, niinkin isoilta, etten koe mitään ulospääsyä asiasta enää..

myrskyn merkki

Tänään oli jotenkin niin maan myynyt olo, annosta pienennettiin, ajatukset alkoivat lumivyörytä mielessä. Ihan kuin avokki olisi aistinut tämän, kun tuli kotiin, eteinen oli siisti.. katsoin pidemmälle, oli imoiroitu, pyyhitty pölyt. Töksäytin vain, että "onks joku tulossa tms".. oli kaikkea muuta kuin sosiaalinen olo. " ei ei, mä vaan siivosin". Tömistelin keittiöön, pöydällä nökötti kukkakimppu, ekaksi en ollenkaan sisäistänyt sitä.. ihmettelin vain, että missäs sitä on käyty, ja sen jälkeen tiuskasin, että mitäs sitä oikein ollaan tehty :D



Ihan samassa tajusin olevani täysidiootti ja hellyin samantien :D

Olin kuvitellut olevani jo sen verran terve, että voisin ihan hyvin lähteä tänään jo salille ja crossaamaan. Ihan huvin vuoksi mittasin lämmön, ja .. nooooh olihan sitä lämpöä. Harmitti niin vietävästi. Olin itse sanonut tänään ystävättärelle lähteväni salille. Ohareiden tekeminen on NIIN täysin mun arvojen vastaista. Avokki oli jyrkästi sitä vastaan, että lähtisin hieman lämpöisenä salille huhkimaan. Saatoin ehkä pusertaa kyyneleenkin harmituksen takia. Olin niin kovasti odottanut tänään jo pääseväni salille. Tuli sentään todettua äsken koiran kanssa ulkoillessa, että ihan hyvä, etten lähtenyt, pienen mäen päälle kapuaminen otti koville.

130910

Näytän mielestäni jopa hoikalta.. o_O The power of tight leggins and high heels :D

takki - Vila
tekonahkalegginssit - GT (niin pitää hankkia uudet)
neule - GT
laukku - Zara
kengät - Dinsko

vrt tosiaan legginssi ja kenkävalinnan vaikutus