itsensä voittamista

Palasin juuri salilta, jossa kävin juoksemassa. Sain ystävältä ohjeet miten treenata puolimaratonia varten, 2 krt viikossa 6-7 km tehokuntoaluesyykkeellä ja 2 krt viikossa 10 km matalammalla sykkeellä. Tänään juoksin tuon 7 km aikaan 43 minuuttia.

Minähän olen siis aina inhonnut juoksemista, joten tämä innostus jaksaa edelleen yllättää minut.

Tämä oli nyt kolmas harjoitusjuoksu hcr:ää varten, ensimmäisellä kerralla juoksin 6 km, mutta tein sen virheen, että oli syönyt liian vähän aikaa sitten. 40 minuutin juoksusta sitten 35 minuuttia sattui vatsaan. Lauantaina juoksin 10 km, aluksi minua ei innostunut juokseminen lainkaan, vaan ajattelin että jos nyt tunnin hölkyttelen, niin voin olla tyytyväinen itseeni. Juostuani kuitenkin tunnin huomasin lisäileväni jatkuvasti kestoa... olisikohan mennyt sitten 76 minuuttia 10 kilometriin.

Nyt on tosiaan aivan mahtava olo, vaikka matka ei ollut mikään personal best, niin silti olen haltioissani juoksusta. Koskakohan tämän menee ohi? Tietenkin jatkuvasti minua pelottaa se, että missä vaiheessa selkä sanoo soppari irti .. tai kestääkö polvi.

Nyt on tosiaan erilainen draivi urheilla. Muutimme viikonloppuna putkiremonttia karkuun, koska tämä on kuitenkin vieras paikka, niin .. en tunne halua vain istua ja fiilistellä, olla kotona.. vaan varmasti tulee käytyä ahkerasti salilla, sekä tehtyä enemmän töitä.

Sunnuntaina muutto oli sujui yllättävän kivuttomasti. Ei siinä mennyt edes koko päivää, vaan kaikessa rauhassa päästiin syömään vanhempieni luokse synttärilounaalle sekä kakkukahville perheeni ja äidin serkun perheen kanssa. Tukkakaan ei ollut sunnuntaina kipeä, vaikka avopuoliso vei minut ulos. Avopuoliso "antoi" minun voittaa, tämän jälkeen menimme Runebergin kadulle syömään nepalilaiseen ravintolaan ja kävimme vielä jälkiruokadrinkeillä Shakerssissa.

Viikonloppu kaikenkaikkiaan oli ihana, vaikka pitikin muuttaa. Perjantainakin vietimme laatuaikaa, olimme kummipoikaani vahtimassa. Lauantaina pääsimme myös vihdoinkin kiipeilemään. Testasimme uusia reittejä, sekä pääsin tutustumaan uuteen tuttavuuteen :)

Saisikohan vuoden päästä jo olla syntymäpäivänään kotona :) Toivotaan.. ellei sitten keksitä remontoida keittiö tms :P