mun kivi

Avopuoliso on kyllä mun kivi, kallio .. tai joku sellainen stabiili juttu, joka pysyy aina paikallaan.



Jokapäiväisiä pikkujuttuja, tänäänkin kun tein täällä kotona kuolemaan juoksulenkin jälkeen, se teki pyytämättä mulle palkkaria.

Kyllä me ollaan usein eri mieltä, mutta onneksi osataan kyllä pyytää anteeksi jos sanotaan pahasti. Tässä on molempien hermoja koeteltu, kylppäriremontin organisointi ei ole helppoa.

Evakossa oleminenkin voisi olla aivan kauheaa, mutta kyllä tämän kestää, kun ollaan yhdessä.



Mutta siis jotta ei mene liian siirappiseksi, niin kirjoitetaan MINUSTA JA URHEILUSTA!!

Uskaltauduin tänään urheilemaan muutaman päivän flunssa jäljiltä, katsotaan oliko ihan maailman kakoin idea lähteä tänään sekä seinille että juoksemaan.

Kiipesimme tänään pääosin negatiivisia reittejä, kädet hapotti niin hyvin parilla reitillä, että piti ihan sadatella itsensä sinne ylös. Kyllä päästiin ylös. Ensimmäisen totaalihapotusreitin jälkeen istun maassa, kädet tärisi niin kovasti,e tten ollut saada köyden solmuja auki.
Toisella kerralla iski jumi ja uupumus iski jalkoihinkin, jalat tärisi niin, että niillä olisi voinut vatkata vaikka kermavaahtoa :D

Kiipeilyn jälkeen päätin mennä juoksemaan, alkuperäinen suunnitelma oli juosta se 8,9km minkä juoksin joskus parisen viikkoa sitten, sitten taas päätin juosta vähän lisää, ja vähän lisää, sitten yhtäkkiä olinkin oikean kodin lähellä, kiersin ja kiersin. 15 km:n kohdalla iski järkky kipu polviin, pariin otteeseen piti nopeasti venytellä. Kämpillä sain sitten repiä käsin itseni kolmanteen kerrokseen. Toinen mikä haittaisi juoksua oli jano, jotenkin pitää ratkaista tuo jano-ongelma juostessa. Ehkä pitää hankkia vaan sellainen hupsunnäköinen vyö, missä roikkuu niitä vesipulloja.

Edelleen on heikko olo, avokin tekemä protskusekoitus kyllä auttaa. Ehkä kohta pystyisi syödä jo oikeaa ruokaa. Oli muuten iso VIRHE juoda vettä heti kun pääsin asunnon ovesta sisään. Hengästyneenä megakulaus aiheuttaa pirunmoisen kivun vatsaan.

Nyt sohvalle relax.