Ehkä toi mestari on pientä liiottelua, mutta totta se on, että nyt tämä tyttö on aloittanut leadaamisen.
Osallistuin Kiipeilyareenalla järjestetylle lead-kurssille, jotta uskaltaisin varmistaa ja leadata.. ja jotta muutkin uskaltavat antaa minun varmistaa heitä. Kurssi alkoi välineitä esittelyllä ja terminologian läpikäynnillä. Kurssin vetäjä luetteli paljon leadauksen don't :eja.
Leadaus ei ollut täysin outoa, sillä pari kertaa eräs kiipeilykamu laittoi minut poloisen varmistamaan hänen nousuaan.. ja olen myös kiipeillyt kakkosena lead-reittejä.
Koko kurssin pelätyin osa ei ollutkaan niin pelottavaa. Pelottavinta oli siis se, että kurssilla opetellaan tippumaan köyteen. Ensimmäinen kerta oli hieman jännä, mutta tajusin, että muutkin ovat selvinneet ko kurssilla tästä hengissä, niin miksen selviäisi minäkin. Tietty just silloin se kurssivetäjä päätti vähän jekuttaa, jätti runsaasti tyhjää köyteen. Samainen velmu sitten hyppäsi köyteen, kun varmistin hänen nousuaan atc:lla. Hän taisi olla otettu, että olin niin skarppi. Ei tullut mieleenikään, että hän pomppisi alas, mutta jotenkin vaan vaistot toimi.
Seuraavaksi pitää varmaan ostaa oma köysi, ei sitä kehtaa pummia muiden köyttä koko aikaa, nekin ovat kuitenkin tavaraa mikä kuluu ja pitää vaihtaa. En ole kuitenkaan heti ryntäämässä kauppaan, köydet ja jatkot ovat kalliita, joten ehkä säästän hetken.
Nyt tärkeää on suunata mahdollisimman pian seinille, jotta ei ehdi kasvattaa pelkoa tänään harjoiteltuja juttuja kohtaan. Jos ei vielä viikonloppuna ehdi, niin alkuviikosta viimeistään :)
Samalla tuli muuten testattua Kiipeilyareenalla uuden parvekkeen reittejä.
.. eivät ole timantit, vaan ihanat hyvin istuvat farkut.
Tänään se sitten oli, Espoon rantamaratoni.. tai siis se puolikas. Heräsin viimeyönä aivan kaameaa oloon, oli sellainen tutina koko kropassa, että nyt oon tulossa kipeäksi. Panadol hotilla parantelin oloa, sain nukuttua hieman ja aamun aloitin myös flunssalääkkeellä.
Tänään on ollut niin super päivä. Aamupäivän vietin ihanassa seurassa Valtterin kirppiksellä. Ystävä oli varannut meille pöytät paikoilta, jotka kuulema menevät aina ensimmäisenä.. ja syystäkin. Kauppa kävi erinomaisesti, ja jo ensimmäinen asiakas osti niin paljon kaikkea, että olin jo reippaasti omillani :) Kaikenkaikkiaan tuli myytyä varsin hyvällä tuntipalkalla. Tavaraa jäi yli.. ja aloin ymmärtää millainen tavara käy kaupaksi.
Hih, avopuoliso oli eilen pedannut mun pehmolelut sänkyyn nukkumaan (itse olen puolestani laittanut nallen "nukkumaan" tilalleni aamulla sänkyyn lähtiessäni töihin). Mimi löytyi siitä vierestä.
Kaiken rehellisyyden nimissä kirjoitan myös epäonnistumisestani punttishaasteen suhteen. Maanantaina yritin, siitä huolimatta tehdä punnerrushaasteen mukaiset punnerrukset, että olin juuri sunnuntaina punnertanut. Sain tehtyä 21-25-21-21-15!!!
Mä olin NIIN pettynyt, kävi juuri se mitä olin pelännyt, että en pysty. Huomasin myös, ettei tuohon kuole :D Niin kovasti pelkään aina epäonnistumista, ja usein sen epäonnistumisen pelon takia jätän asioita jopa tekemättä. Huomenna uusi yritys. Tänään unohdin, ja nyt on myöhästä, tein tehokkaan salitreenin.
Olen niin tyytyväinen suoritukseeni
16-21-15-15-40 (min.21)
Vaikka taas olin aivan varma, ettei punnertamisesta tule mitään. Nyt on molemmat käsivarret kipeät, toinen ei kestä venytysliikettä .. ja toinen taas .. on muuten vain kipeä.
Mistä saisin vähän enemmän luottoa itseeni? On kuitenkin ilmeistä, etten ole niin huono, kuin millaisena itseäni pidän.
Ensiviikolla punnerrukset tehdään seuraavasti
ma/ti 21-25-21-21-max (min 32)
ke/to 25-29-25-25-max (min 36)
pe/la 29-33-29-29- max (min 40)
ja sitten lopputesti
Ei tarvitse murehtia siitä, ettäkö näkisi tervettä päivää tällä urheilumäärällä. Milloin meinaa penikat vaivata, tai sitten juoksun jälkeen polvistä lähtee samanlainen ääni kuin katkoisi nippua puunoksia, välillä on alaselkä niin kipeänä, ettei meinaa pystyä olla.. ja sitten kun nämä kaikki ovat kunnossa, niin alkaa käsivarret prakata.
Olen siis ollut tänään taas urheilemassa. Mikään ei ole (vielä) hajonnut pysvästi, ei mitään mitä ei voisi itse hieroa tai Eezellä/Voltarenilla parantaa.
14-19-14-14- max 31!!! (min 19)
Oli pakko hehkuttaa.. tää on fantastista. Mä olen rikkonut omat ennätykseni kirkkaasti jo aikapäiviä sitten. Tänään punnerruksia aloittaessa vakavasti harkitsin, että jos sitä en enää jatkaisi tätä, etten turhaan pety itseeni, kun en varmaan saa edes tämän päivän osiota läpi, mutta hyvin se meni.
Avopuolisi oli sohvalla hiljaa, joten ei tekniikassakaan varmasti hirveäsit ollut moittimista.
Olen taas (osa)opiskelija. Jipi! Tänään alkoi reilun vuoden pituinen oppisopimuskoulutusjakso, jossa suoritan taloushallinnon ammattitutkinnon. Vaikka kyseessä on itseasiassa mun omaa koulutusta alemman koulutuksen jatkoulutus, niin en mä silti pidä mitenkään epätodennäköisenä sitä, ettenkö oppisi jotain tällä jaksolla. Seuraavaksi voisi harkita jotain kurssittautumista liittyen verotus- ja yritysjuridiikkaan.
En oikein vielä uskalla kirjoitella, toivon kovasti, etten ole hajoittanut alaselkääni. Fiilis ei ole ollut paras, vaikka tänään sain tehtyä supermahtavan treenin salilla, sunnuntaina kiipesin ensimmäisen 5c:n reittini ylös asti ja tänään punnersin superhienosti haasteen mukaiset punnerrukset.
Eilen sentään oli lepopäivä.. ja laatuaikaa pikkuveljen kanssa
Söimme Kampin Chico´sissa
Kohta on takana toinen viikko 100 punnerruksen haasteesta.
Juoksulenkki (6,38 km /39 min) takana ja nyt palkkaria naamaan. Olen viimeaikoina ymmärtänyt palkkari tärkeyden kovien urheilusuoritusten jälkeen. Ihan esimerkiksi järkevän syömisen kannalta on tärkeä vetää palkkari naamaan, ettei verensokeri ala heittelehtiä. Ei tule sitten himoissaan vedettyä kaikkea mahdollista naamaan, vaan järki pysyy loppupäivän ruokailuissa. (huom! mulla on uusi supersöpö sheikkeri, Prismasta alle 4 € muistaakseni)
Meidän pikkuinen on aika fiksu, se hiffasi kulkea sateenvarjon alla välttyäskeen kastumiselta. Mimi ei tuntunut nauttivan syyssateesta yhtä paljon kuin minä.
Sunnuntai-iltana ajoimme mökkiä kohti auringon laskiessa, kun radiossa alkoi soida tämä kappale
ihana <3
Tänään piti suorittaa katumusharjoitus juoksun muodossa heti kotiuduttuamme. Ajattelin, että juoksu auttaisi kuukautiskipuihin, puin juoksuvaatteet päälle ja suuntasin pihalle. Kuukautiset aiheuttivat niin kauheat kivut, että luulin jalkojen lähtevän altani muutaman askeleen jälkeen, aivan kuin joku olisi iskenyt puukolla alaselkään.
Joskus kuukautiset eivät tunnu lainkaan ja joskus ne suorastaan lamauttavat, joudun vaappumaan kuin viimeillään raskaana oleva. Ei kiva :(
Kovasti toivon, että huomenna pystyisin edes kävellä töihin pikkuisen kanssa, juoksulenkki saattaa vielä jäädä haaveeksi.
Mikäköhän siinä on, että pitää ajaa melkein kolmen tunnin päähän, jotta saa nukuttua kunnolla? Pako arjesta on ollut onnistunut, ollaan levätty, ennen kaikkea nukuttu kunnolla. Kerrankin osui myös mahtavat ilmat, on niin lämmin, että vaikka syystuulet puhaltavat, pärjää ulkona lyhyissä housuissa ja bikineissä :)
Tämän jälkeen jaksaa varmasti muutaman seuraavan hektisen ja ehkä vähän stressaavan viikon.
Nyt vielä toviksi lukemaan, kolmas Harry Potter odottaa... Illemmalla suuntaamme sitten takaisin kotiin ( ja ehkä ehdin vielä tänään käydä lenkillä).
Eilen oli vapaapäivä, mutta se ei tarkoittanut mahdollisuutta nukkua myöhään. Aamu alkoi kodin siivouksella, jumpalla ja haasteen mukaisilla punnerruksilla. Oli hävettävän ponnetonta punnertamista, perjantain lenkki tuntui vielä kropassa. Sain kuitenkin tehtyä ohjelmanmukaiset määrät.
Mun pikkuinen tykkää osallistua jumppaan, punnertaessa se hyppii iloisesti naaman edessä.. ja selkälihasliikkeissä se yritti napata mun jalkoja suuhunsa :D
Yksi syy eiliselle aikaiselle herätykselle oli se, että piti saada kaikki hommat tehtyä ennen ryntäämistäni pikkusisko uuteen kotiin kummipoikaani vahtimaan. Saavuttuani talolle sain vain huomata, että vauvanvahtimiset vaihtuivat remonttihommiin :D
Onneksi olin muutenkin ajatellut auttavani remontoinnissa niinä hetkinä kun vauva nukkuu, niin vaatteet soveltui sotkuiseenkin työhön. Nyt ehdin nähdä kummipoikaa vilaukselta keittiönsuojaamisen ja maalaamisen välillä :D En valita, oli kivaa touhustaa pikkusiskon kanssa, samalla ihmetellä asioita. Remontoiminen tuntui myös paljon hauskemmalta, kun se ei ole omassa kodissa .. ja pakollista.
Eilen olin törmännyt vanhempien lähellä yhteen lapsuudenkaveriin, hän vinkkasi olevansa järjestämässä bileitä Jätemäellä, ja kehotti tulemaan, jos ei ole mitään muita suunnitelmia lauantai-illalle.
Tuli sitten käytyä jätemäellä. Bileillä oli tosi kiva idea, maisemat jätemäeltä ovat aika mukavat, tasanne on taas niin korkealle, ettei sinne kantaudu ääniä alhaalta. Ehdittiin vasta puolisen tuntia pääesiintyjän aloitettua. Musa oli yllättävän hyvää, vaikka kyseessä oli ilmaiskeikka. Soittivat vähän Infected Mushroom -tyyppistä musiikkia.
Ylhäällä oli sen verran kiva meininki, että jos tänään ei olisi ollut työpäivä, niin olisi ollut mukava liittyä bilettäjien joukkoon ja jäädä tanssimaan.
Mä sain kuin sain juostua tänään yli 20 km.. 21,2 itseasiassa, ja aikaa kului 2h 6min. Ei paska.
Nyt on sellainen olo, että voisin oksetaa.. tai pyörtyä.. tai .. jotain. Juostessa olo oli hyvä, askel kulki kevysti. Vasta tuossa kotiovella tuli sellainen äkkistoppi nääntyminen.
Tuossa matkalla huomasi, että olen kuitenkin laiminlyönyt säärien hieronnan ja pohkeiden venyttelyn, välillä tuntui penikoiden kohdalla aika nastysti. Nyt ei päivääkään ilman venyttelyitä. Aamuihin mulla kuuluu jo vatsat ja selät, niin .. iltaisin voisin ottaa ohjelmaan venyttelyn. Se menee siinä samalla kuin katsoo televisiota.
Tänään pitäisi tehdä vielä punnerrushaasteen punnerrukset. Täytyy tunnustella oloa vähän myöhemmin illalla.
Olisi aika ihanaa työviikon jälkeen vain heittäytyä sohvalle, nostaa jalat ylös ja ottaa rennosti.
Olen vain jo luvannut itselleni lähteväni tänään juoksemaan, tuntuisi kauhealta pettää itselleen tehty lupaus. Tunnustelen miltä juoksu tuntuu tänään, kovasti olisi halua juosta normaalia pidempi lenkki, mutta katsotaan :)
Huomenna ja sunnuntaina voi sitten ottaa rennosti, jos tänään ylitän odotukseni.
Ohhoh, mikä päivä :) Mikään ei ole oikein mennyt suunnitelmia mukaan, onnneksi mitään radikaalia vahinkoa ei tapahtunut... kaikki epäonni ei osunut vain minulle, vaan myös avopuolisolleni.
Huomasin lähtiessäni lenkittämään Mimiä aamulla avopuolison avaimien olevan kotona.. hermostuin, koska ajattelin tämän lähteneen töihin minun avaimieni kanssa, mun avaimissa on mm työpaikan avain ja auton avaimet. Hätä ei kuitenkaan ottanut mitään avaimia, joten minun avaimeni olivat kotona. Ajattelin tehdä Mimin kanssa lyhyen tehokkaan aamulenkin, jotta ehtisin ajoissa töihin (tänään en aikonut ottaa Mimi mukaan töihin).
Pikkuisella kuitenkin tänään tarpeiden tekoa odoteltiin kolme varttia, syksyn tuoksut olivat vaan niin mielenkiintoiset, ettei malttanut kuin nuuhkia. Aikataulusta jo myöhässä suuntasin koti-ovelle, kun huomasin avainnipustani puuttuvan kotiavaimet :D Meinasi iskeä pieni paniikki, mitä teen.. kävelenkö vanhempieni luokse hakemaan vara-avaimet, yritänkö lainata joltain naapurilta puhelinta (jos joku sattuu rapussa liikkumaan).. vai mitä teen. Ehdin kuitenkin rauhoittua ja tajuta, että mullahan oli autonavaimet kuitenkin vielä nipussa.
Kävellessäni autolla mietin, että toivottavasti poliisit eivät pysäytä, kun ajan ilman ajokorttia. Olin sitten näemmä unohtanut eilen illalla lompakon autoon, joten se sitten odottikin minua siellä, hyvä hyvä.
Vanhempien luota sain avaimet, pääsin kotiin vaihtamaan työvaatteet, ja muistin ottaa osan päivän ruoista. ARGHT!
En siis päässyt töihin hyvissä ajoin ennen kasia, vaan kello kävi enemmän yhdeksään päästessäni työpöydän ääreen. Tällä viikolla olisi ollut erittäin tarpeen saada tehokkaasti tehtyä töitä, sillä olen menossa su-ti mökille avopuolison kanssa, ja edellytys tälle on tietenkin, että olen tehnyt työt.
Tänään en päässyt lähtemään ajoissa terapiaan, joudun vielä koukata avopuolison työpaikan kautta viemään avaimet, seisoin varmaan kaikissa mahdollisissa liikennevaloissa.
Tänään oli myös tarkoitus lähteä kiipeilemään terapian jälkeen, mutta käteni ovat NIIN kipäet eilisen treenin ja punnerrusten jäljilät, ettei olisi ollut mitään järkeä lähteä luovuttamaan jo ensimmäiselle nousulle.
Onneksi ystävä ymmärsi, etten tee laiskuuttani ohareita, hänelläkin oli oikeastaan lepo paikallaan :) Onni onnettomuudessa, olen urheillut niin innoissani taas, etten olisi tajunnut edes pitää lepopäivää.. nyt on myös sitten aikaa lähteä Sinelliin hakemaan lisää kutsukorttimateriaaleja.
AH ja vielä yksi asia. Mun mieltä on lämmittänyt NIIN paljon muutaman päivän aikana saamani palaute ystäviltä. Palautetta on tullut kalorilaskurissa, heiaheiassa ja ihan livenäkin, että mun osallistumisen mm 100 punnerruksen haasteeseen on inspiroinut muitakin punnertamaan. Mulle ei ole tullut ikinä mieleeni, että kukaa inspiroituisi mistään mitä mä teen, päin vastoin. Olen aina mieltänyt itseni lampaaksi, joka vain seuraa muita.
