Tänään tuli taas hetki, että tuli pohdittua omaan kehittymistä viimeisen parin vuoden aikana. Kehittymistä on ehdottomasti tapahtunut, ja tulee vielä tapahtuman enemmänkin.
Pari vuotta sitten kärsin itsetuhoisesta masennuksesta ja paniikkihäiriöstä, en pystynyt välillä käydä yksi ruokakaupassa saati sitten matkustaa julkisilla esimerkiksi ystäviä tapaamaan. Kotoa lähteminenkin oli usein hankalaa. Nykyään näitä ongelmia ei ole. Olen aktivoitunut, minulla on kolme uutta harrastusta (juokseminen, kiipeily ja marttailu), tapaan ystäviä enemmän kuin vuosiin ja koen kaikenkaikkiaan vihdoinkin olevani tapasapainossa itseni kanssa.
Olen varmasti kirjoittanut aikaisemminkin, mutta iso kiitos kehittymisestäni kuuluu avopuolisolleni, ilman hänen kärsivällisyyttään ja rakkauttaan, tuskin olisin halunnut pystyä olla parempi puoliso hänelle.
Kehittymisestä huolimatta olen päättänyt jatkaa terapiaa. Kolmas vuosi on terapeuttini, psykiatrini ja itseni mielestä tarpeen, sillä terapialla vahvistetaan jo syntyneitä tuloksia ja koska elämässäni on tulossa isoja muutoksia seuraavan vuoden aikana.
2 kommenttia:
Terapian jatkaminen on varmasti ihan fiksua, tukea varmasti kaipaat vielä vaikka hienosti olet ilmeisesti jo edistynytkin elämässäsi. :)
Jatka samaan malliin! :)
Kiitos, ehdottomasti tultu eteenpäin :) Ja kun kerran on mahdollisuus käydä vuoden verran, niin onhan se mahdollisuus käytettävä.
Lähetä kommentti