pikkuhiljaa hitaammin

Viimeviikon lepopäivättömänn urheilurupeaman ja raskauden seitsemännen kuukauden takia johtuva väsymys alkaa vaatia tahdin hiljentämistä. Väsymys alkaa painaa, ei aivan samanlaisena kuin mitä alussa, nyt ei purskahda väsymyksen takia itkemään kesken työpäivän, vaan liikkuminen alkaa olla .. raskaampaa ja tuntuu välillä, että pää käy hitaammalla.

Uni on alkanut maistua viimeisen viikon aikana enemmän. Lauantaina kävin puoliltapäivin spinussa, jonka jälkeen taisin nukkua pari tuntia, sunnuntainakin taisin ottaa päikkärit, minä en koskaan nuku päikkäreitä. Ja öisin - minullahan on ollut nukkumisongelmia jo vuosia - olen saanut nukuttua. En tiedä milloin viimeksi olisin saanut nukuttua viikon ajan joka yö yöunet, joiden jälkeen on ollut levännyt olo. Yleensä olen joutunut lähtemään joko mökille tai vaikkapa reissuun saadakseni nukuttua kunnolla, nyt olen saanut jo seitsemät hyvät yöunet. Tähän voisi tottua.

Muutenkin kroppa alkaa vaatia lepoa, vatsa alkaa tuntua isolta ja toisinaa kömpelöltä, toisinaan tuntuu, ettei iho riitä ja olo on kuin ratkeaisi ja pötköttely sohvalla/sängyssä tuntuu kaikista luontevimmalta.

Superia on, että kohta alkaa viikon pituinen talviloma. Pääsen Hampuriin vaihtariperheeni tykö chillaamaan. Varmaan tulee käytyä pariin otteeseen salilla, mutta tällä kertaa jätän kiipeilykamat kotiin. Kyllähän sitä varmasti löytäisi varmistuskaverin, mutta ehkä otan oikeasti rennosti nyt. Viikon jälkeen jaksaa varmasti hyvin työviikot äitiyslomaan asti.

Mutta ennen kuin siirryn pakkaamaan ja chillaamaan, niin illan ohjelmassa on vielä sisäpyöräilytunti salilla.